6.4.2013

Matkustamista Afrikkaan ja Afrikassa!

12 henkinen tiimimme oli lähdössä Afrikkaan kohti uusia seikkailuita, mutta ryhmän iso koko tuotti jo alussa hieman vaikeuksia. Jouduimme väkisinkin ostamaan tiimille liput kahdessa eri erässä- toiset lensivät Kööpenhaminan, toiset Frankfurtin kautta. Molemmilla oli matkassaan omat haasteet. Meidän ryhmältä meinattiin evätä Köpiksessä lennot Qatariin, sillä emme saapuneet portille HETI, vaan kävimme vessassa (ja öhöm, minä ja Tarmo käytiin Starbucksissa). Meille sanottiin että portille piti saapua puoli tuntia ennen-- ja kun katsoimme kelloa, olimme jopa 5 minuuttia ajoissa puolesta tunnista. Outoa toimintaa siis. Qatarissa taas Päivi joutui lentokoneesta eri bussiin ja hetken jo luulimme jo hävittäneemme hänet, kunnes lopulta joku bongas hänet. Halle! Toisella tiimillä on samoja ongelmia Qatarissa-- tosin bussit jättivät heidät vielä eri oviaukoille, joten aikaa tuhriintui turhaan odottamiseen ja lennolle piti lopulta juosta. Seikkailua oli. Kun tiimit saapuivat kentälle, meidän ekojen viiden porukka sai 14päivän kauttakulkuviisumit ja toinen porukka 90päivän normiviisumit. Myöhemmin selvisi syy miksi. Sitä ennen oli kumminkin matka YWAMin keskuksella ja kuinka ollakkaan, toisen tiimin kohdalla daladalasta puhkesi rengas.. :)

Aikamme Tansaniassa meni hyvin, pidimme erilaisia seurakuntakokouksia, saarnaten, opettaen ja näytellen draamoja niin lapsille kuin aikuisillekin. Ekassa lasten ministryssä vedimme spontaanisti näytelmän Daavidista ja Goljatista ja pakko sanoa-- hyvä porukka meillä kun uskaltaa ja osaa heittäytyä. Haha.

Aloimme heti alussa hakea viisumia Mishalle, joka venäläisenä tarvitsi erillisen viisumin Malawiin.. Mutta kaikkien yllätykseksi se hylättiin-- kahdesti. Siinä vaiheessa meidän ekojen piti lähteä kohti Malawia, jottemme joutuisi hankaluuksiin viisumiemme kanssa.

Tuo rattoisa matka Malawiin piti kestää 24tuntia, vaan kestikö? Kyllä, mutta myös "vähän" päälle. Nimittäin kokonaisuudessaan matkamme kestoksi YWAM Mwandegen keskusksesta Tansaniasta YWAM Blantyren keskukseen Malawiin kesti yhteensä 58tuntia!! Se piti sisällään monia yllätyksiä-- meiltä mm. huijattiin liian iso summa bussilipuissa, jouduimme maksamaan laukuistamme ylimääräistä ja kun saavuimme rajalle, meiltä kysyttiin "nukutteko bussissa vai otatteko hostellin?". Oltiin vaan et mitä ihmettä??! Koska ei oltu varauduttu mihinkään hostelleihin tai muihin, jouduimme viettämään yön bussissa, joka pydähdyksissä ollessaan alkoi kuhista torakoita, itikoita ja muita ällötyksiä.. Voin sanoa että aamulla kutisi joka paikka.

Aamulla meillä sitten sanottiin että kuski vie meidät rajalle, jossa leimaamme passimme. Kun menimme ulos autosta, bussi kääntyi ja lähti tavaroinemme takaisin sinnepäin mistä olimme tulleet. Jäätävä tilanne. Mutta onneksi joku osasi ohjeistaa meitä menemään itse rajalle, hankkimaan exit- leiman ja kävelemään Malawin puolelle ja saamaan viisumit passeihin. Meillä ei ollut mitään tietoa kauan bussia piti odottaa.. Istuimme koko päivän rajalla, söimme lähikylästä ostettuja ylikalliita pottuja ja katsoimme kun bussimme tyhjennettiin, kaikki tarkistettiin ja lopulta pakattiin uudelleen.. Ilta yhdeksältä sitten jatkoimme matkaa ja vietimme yön bussissa, joka oli entistä täydempi. Rajalla bussi oli täyttynyt niin, että käytävä oli puoleen väliin bussia niin täynnä, että jouduimme kiipeämään omille paikoillemme ja pissataukoja ei ollut-- ja jos olisi ollut, niihin ei olisi kerennyt kömpiä kaiken sen tavarapaljouden takia.

Niin- yhdessä vaiheessa bussi ei ollut pysähtynyt kymmeneen tuntiin ja tuntu et rakko halkee, koska pysähdystä ei näkynyt, lähdin lopulta äkäisenä pitkin käsinojia kävelemään ja pyysin pysähdystä. Sain osakseni vain kuskien naurut "Muzungu (valkoihoinen) haluaa pissalle". Onneksi paikalla oli joku, joka kävi käskemässä kuskin pysähtyä. Ryntäsin ekana ulos jonnekkin puskan taakse ja kun palasin bussille, oli koko bussin ulkoedusta täynnä miehiä ja naisia tarpeillaan-- eli oli myös muillakin kun muzungulla hätä. Haha. Lopulta pääsimme onneksi perille Blantyreen ja saimme nauttia posliinivessoista ja lämpimästä suihkusta.. Niitä herkkuja ei Tansanian keskuksella ollut, vaan vessana toimi reikä maassa ja suihku oli aina kylmä.

 Toinen tiimi tuli Malawiin vasta kolme viikkoa meidän jälkeen ja niihin kolmeen viikkoon mahtui jos jonkinmoista käännettä.. :)




1 kommentti:

Laura kirjoitti...

Kivaa kertoilua Tinni-Pinni!!:) Voi kauhistus tuoa autokulttuuria; täälläkin se on tietty huonompi kuin Suomessa, mutta tuohon verrattun toki ei voi edes mainita huonoksi:)
Oliko tuo vikan kuvan pönttö se posliinipönttö josta niin ilahduit??!?!:) sanotaanko että se reikävessa varmaan laittoi asiat perspektiiviin sen suhteen mistä on kiitollinen!:D