Istuskelin lentokentällä katsellen lentokoneiden nousuja ja laskuja. Kohta olisin itse jälleen koneessa matkalla elämääni mullistavalle matkalle. En ollut nähnyt Brightonia yli vuoteen ja mahani oli perhosten täyttämä, niin jännittynyt olin. Olin juuri hetki sitten viettänyt iltaa vielä perheeni voimien, juhlistaen neiti Ruhasen viimeistä Suomi-iltaa. Seuraava Suomi-iltaa tultaisiin juhlistamaan Rouva Moshina, mutta sitä ennen piti suorittaa Afrikan matka ja häitäkin juhlittaisiin.Lopulta matkani jatkui kohden Tansaniaa. Mietin olisikohan Brighton ajoissa, tai kenties jumiutunut Dar es Salaamin liikenteen keskelle. Puristin reppuani itseäni vasten. Kuinkahan moni muu morsian mahtoi kanniskella hääpukuaan käsimatkatavaroissa.. Mutta pakko, sillä en uskaltanut laittaa sitä ruumaan menevien matkatavaroiden joukkoon.
Pian Afrikan kuuma aurinko lämmitteli kasvojani. Viisumin sain hyvin nopeasti ja vihdoin pääsin hakeman laukkujani. Aluksi luulin niiden eksyneen, mutta lopulta erotin ne ison kasan alimmasta osasta. Sitten aloinkin jos kuikuilemaan uloskäynnin luo-- ja siellä hän oli! Brighton ihanan hymynsä kanssa! Hänkin oli huomannut minut ja käsi nousi tervehdykseen! Ei kulunut enää kauaa kun pääsin rakkaani syleilyyn! Voi kuinka olinkaan sitä kaivannut! Yhdessä hetkessä kaikki ne epäonniset hetket kun Brin viisumi hylättiin ja erostamme tulikin pidempi, kaikki se oli poissa!
Muistan tuijotelleeni Brightonia pitkän tovin, uskaltamatta uskoa että siinä hän ihan oikeasti oli. Afrikan matkani sai hyvän alun, olin takaisin unelmieni paikassa!
