Voi että, elämä on mielenkiintosta.. :) Ostin justiisa viikko sitten itselleni lentoliput Malawiin ja nyt aikaa lähtöön on sellanen kuukausi ja pari päivää. Tuntuu jotenkin niin uskomattomalta että hei, siellä mä kohta taas talsin punaisen hiekan päällä.. Pitäen kikkarapäisiä lapsosia sylissäni, naurattaen heitä omatekoisilla naamareilla ja hiuksista tehdyllä parralla.. Pidän sylissä ja paijaan.. Nauratan chichewan- kielen taidoillani.. (Todistin sen tuossa viime sunnuntaina että osaan vain kaikista hassuimmat lauseet.. Esimerkkinä "Chimbuzi chili kuti?- Missä on vessa?") Pulahdan virvoittavaan Lake Malawiin uimaan (jos sinne kerkiän) ja palan jälleen niin että nahka alkaa kesiä.. Illalla kaivaudun moskiittoverkon suojiin hyttysiltä jotka ovat ottaneet minut pääruoakseen.. Nukkumaan käydessäni toivon että olisin ottanut mukaan tuulettimen, sillä mitä luultavammin suht pitkät hiukseni tulevat tarttumaan niskaani kiinni.. Iltalauluna kuulen sammakoiden laulavan kuorossa, en tiedä nautinko siitä.. Mutta kuunnella pitää. Aamunkoitteessa aurinko ja kuumuus herättää minut ja päivä alkaa luultavasti "suihkulla".. Päälleni kiedon kankaan tai hameen sekä t-paidan ja toivon että tällä kertaa Bembo ei valittaisi minulle siitä kuinka en aina pidä heidän paikallisiaan kankaitaan ylläni.. Kankaita joiden alla paikalliset naiset eivät kuulema käytä alushousuja.. Niistä en ole valmis luopumaan, vaikka silloin pissaaminen luontuisi yhtä hyvin kuin heillä.. Nimittäin seisaaltaan. Hui kauhistus.. Olen edelleen valmis kyykkimään ja pissimään reikään. :D Paikallisten miesten silmiin katsomista on vältettävä, ellei halua joutua väärään valoon.. Sitä en halua. Viimeksi kosijoita riitti liiaksi. Sunnuntaisin kirkonmenot ovt kovaäänisiä.. Ihmiset tanssivat ja laulavat ylistystä Herralle, kielellä jota en tosin ymmärrä paljoakaan.. Siksi olen varannut mukaani länsimaista musiikkia jolla voin rauhottaa hermojani jos se on tarpeen.. Oikeastaan KUN se on tarpeen. Malawi on ihana maa, mutta osan suomalaisuudesta ja länsimaalaisuudestani aion viedä sinne mukanani.. Nimittäin musiikin, marianne- karkit, kahvin ja paketillisen hapankorppuja. Kolme kuukautta ilman näitä olisi melkoinen saavutus siellä. :) Mutta voi että, olen tajuttoman iloinen päästessäni pian sinne ja todellakin olla orpojen parissa ja rakastaa heitä.. En halua vain nähdä heitä vaan tehdä jotain heidän hyväkseen.. :) Kirjottelen sitten blogiin mitä siellä oikein tapahtuu. :) Sitä ennen olisi kumminki vielä kuukausi täällä Suomessa.. Töitä ja muutamia vapaapäiviä.. Kiireistä kaikki. Ajattelin rentoutu musiikin ja kuvien räpsimisen parissa.. Pitäis oppia kuvaamista, ha.. :D Haluun ottaa paljon kuvia Malawissa.. Toivon että tällä kerralla näkisin myös hieman enemmän eläimiä kun viimeksi.. Nähtiinhän me joo tosin virtahevon SIERAIMET.. HAHA! Nyt jos näkis sen muunki osan.. Pakko kyllä myöntää että ne sieraimet oli ihan hehtaarin kokoset. :D Ai että.. Malawi.
