Niin, mä just muistin et hei.. Ei mun tarvi yrittää mitään. :D Eikä mun tarvi aina olla niin hengellinen blogissani.. Mä saan olla ja kirjottaa mitä mieleen tulee, saan vapaasti kirjottaa siitä mitä teen. Aikamoinen vapaus, eikö? Kaikilla ei tuota vapautta ole.. Tulee mieleen ainakin tilastotietoja siitä kuinka mm. monissa maissa yli puolet väestöstä EI OSAA kirjoittaa eikä lukea.. No tarkoitukseni ei ollut alkaa puhua kovinkaa vakavista asioista, vaikka nuo asiat mua kiinnostaakin. Mutta kai ihmiset saa ihan väärän käsityksen musta jos mä vaan kirjottelen noita vakavamielisempiä juttuja tai sitä mitä hengellisessä elämässäni tapahtuu.. Nimittäin tässä kirjoittelee tyttö joka on itseasiassa aika hupsukin välillä.. Kova puhumaan, nauramaan ja melko hyvä ottamaan elämästä ilon irti. :D Siis ei pois, mutta osaa käyttää ja nähdä sen ilon. :) Oon vaan niin järettömän kiitollinen siitä että Jumalakin haluaa tehdä mun kanssa niitä asioita mitä mä haluan tehdä.. Jos mä haluan vaikka käydä kävelyllä, niin Hän haluaa mun mukaa.. Jos mä meen soutelee, haluaa Hän mun mukaa.. Jos mä syön muurahaisia, haluaa Hän.. No ainakin olla seurassani.. En tiedä laittaisko Jumala muurahaisen suuhunsa. :D Mutta siis ideana kumminkin se että tein mä mitä vaan, Hän haluaa olla mun kaa ja tehdä sitä myös vaikka fyysisesti en Häntä näkiskään. Eikä tää nyt oo asioiden ylihengellistämistä, vaan se on täysin sitä että otetaan Jumala mukaan meiän arkeenki.. Ei vaan rukoushetkiin. Jeesh, mutta siis niin, en siis häpeä ollenkaan sitä että mulla on elämä jossa mä oon hassu ja teen hassuja asioita.. :D Tälläiseksi olen luotu. Tällä hetkellä oon tosi ilonen siitä että hiljalleen mun syksyn suunnitelmat alkaa loksahdella paikoilleen.. Se tuntuu niin hyvälle! On jotain mitä odottaa ja suunnitella. Onhan tää kesä aika rankkaakin sillä lailla että oon kaasona ystävälleni ja siihenhän sisältyy omat stressit ja tekemiset.. Tekemistä tänä kesänä siis olis.. Ystäville olis ihana antaa lisää aikaa, mutta pitää miettii kaikki rahallisestikki. No, eilen kumminki oltii Tampereella, oltii yötä.. Tavattii Malawi- tiimin tyttöporukalla ja tehtii ruokaa, käytii Pyynikillä kävelee ja juteltii kaikkia juttuja.. Muistoja Malawista, myös videonpätkiä.. Kamalia sellasia.. Kuvia ja päiväkirjamerkintöjä. Oli niin huippua huomata kuinka tuo matka vaikuttikaan tyttöjen elämään ja elää vielä heissä näin puolentoista vuoden jälkeen. Itsessäni tuo matka on niin elävänä mielessä että ihanku siitä olis vasta kuukaus. (Hiuksetkin on sen näköset.. Lettipää- Tinni.. Kiitos Hannan!) Muistan vielä ensimmäisen kerran kun kohtasin aidon paikallisen huoltoasema- vessan.. Se oli jopa kamalampi kun kylässä ollut REIKÄVESSA joka oli vaan kaivettu maahan.. Huoltoaseman vessa oli kanssa reikä maassa.. Mutta haju oli paha ja se ei vetäny.. Kylässä ei ollu veto- ongelmia ku tarpeet vaan jäi sinne killumaan muiden sekaan. :) Suursateilla melkein tulvi koska, niin, reikähän on vaan tietyn pituinen ja levyinen joten se täyttyi vedestä koska katostahan ei vessassa ollut.. No oli sentään seinät.. Maissilehdistä tehdyt. Parempi sekin kun paikallisten tapa käydä tarpeillaan.. (Hameen alla ei tainnut olla alushousuja.. Jalat vaan levittivät ja seisaaltaan siihen tekivät mitä tekivät.. Noin ainakin huomasin kerran yhden naisen tekevän.. En tiedä kuinka yleinen tapa tuo oli..). Mutta joo.. Muistoissa on vessakäynnit kyllä. :D Tosin on sitten muutkin.. Se kuinka ensimmäisenä iltana itikka puri mua ja tytöt siinä rukoili etten sais malariaa.. Haha. Aluks pidettii varamme ettei varmasti yöllä iho koskettanu moskiittoverkkoo ettei itikat pistäis sen läpi. Sitten pistettii OFFia koko keholle ja pukeuduttii pitkii vaaleisii vaatteisii.. No, loppuajasta ei aina jaksanu mennä verkon alle ja ei sitä OFFiakaan tullu käytettyy.. :D Itikat puri ja malaria ei tullu. :D Aluks myös desinfioitii käsiä joka ruoalle mennessä hirveesti.. Sekin sitten loppui ja vesi ja saippua riittivät hoitamaan homman kotiin. :D Ensimmäisen kerran ku mä saarnasin kirkossa, mut esiteltii BROTHER TINNIksi, tulkkini sitten korjas mun olevan SISTER.. Ei ne ollu nähny mua joten en ottanu luokkauksena, mutta kyllä se nosti rimaa hieman. No, onneks yks mies halus antaa elämänsä Jeesukselle ku sanoin et sellanen mahollisuus on.. Huh, se siitä. Lake Malawilla ollessamme kolmen päivän lomalla otin Inkalle Tansanialaisista esiintyjistä kuvia ja loput päivät he sitten piiritteli mua luulleen mun olevan kiinnostunu enemmänki.. Toinen yks ilta kosketti mua olkapäälle ja sano sillee käheesti et "see you later".. Se oli kamalaa. Mutta onneks ei sitten nähty.. Päätin et parempi jos vaan hengaan Johnin kanssa, ei tuu sillo paikalliset juttelee liikoja.. :D Onnistuin suht hyvin. Mutta oli joo monia tollasii ihmekokemuksii ja muistoja.. Ja silti haluaisin Afrikkaa takas.. Olenko outo?? En.. Olen vaan sydäntä särkevästi rakastunut pieniin orpoihin joilla ei ole kotia tai vanhempia.. Ei ruokaa, ei vaatteita.. Ei mitään. Niiden takia haluan mennä takaisin ja osoittaa sen rakkauden mitä itse olen saanut.. Sen mikä kuuluu kaikille.. Rakkaus Jumalan, se on ihmeellinen.
