Kambalamessa opin hieman enemmän orvoista Malawissa. Siellä on enemmän kuin yksi miljoona orpoa (väkiluku on 13.1 miljoonaa).Se on tosi iso luku siis. Kambalame on vain pieni kylä, mutta se on osa Nkhulamben laaksoa, jossa ihmisiä on jopa 800.000 ihmistä. Sä voit vaan kuvitella kuinka paljon alueella on siis orpoja. Monet heistä on orpoja koska heidän vanhempansa kuoli AIDSiin tai Malariaan tai salamaniskuun tai johonkin vastaavaan.Meidän tulee muistaa että Malawi on tosi köyhä maa, mikä tarkottaa että ilman huoltajaa noilla orvoille ei ole mahdollisuuksia selviytyä. Jotkut ovat onnellisia omistaessaan sukulaisia tai naapureita jotka voivat pitää heistä huolen. Samaa onnea ei kumminkaan ole kaikissa. Oli todella surullista nähdä superlaihoja lapsia. Meidän täytyy ymmärtää että me ei voida auttaa kaikkia, mutta joitakin me voimme auttaa. Me voidaan tehdä oma osamme. Mun sydän kaipaa mennä takaisin sinne.. Rakastamaan, antamaan perheen, antamaan mahdollisuuden, antamaan elämän.. Olemaan ääni äänettömille.One Way Missionilla (OWM), organisaatio jota mä olin auttamassa ja josta olen puhunut aiemmin, on ohjelma orvoille. Siinä ohjelmassa on noin 150-200 orpoa nytten ja jokaisella heistä on kummivanhemmat/ kummi Suomessa. Mulla on myös oma pieni kummipoikani siellä. Oli todella ihmeellistä nähdä oma kummipoika, nähdä hänen hymynsä ja miltä hän näyttää. Mä vaan halusin ottaa hänet syliini ja kertoa kuinka paljon mä häntä rakastan. Hän on niin kallisarvoinen mulle. Hänellä on hyvä huoltaja. Mutta joillain ei ole.. Joidenki huoltajat ei pidä hyvää huolta orvoista. Syitä on monia. Joillain ei ole rahaa pitää huolta edes omasta ydinperheestään, joidenkin huoltajat ovat jo isoisovanhempia ja liian vanhoja pitämään huolta lapsista enää. Sen tähden OWM rakentaa sinne nyt orpokotia. Se on melkein valmis. Sinne tullaan ottamaan orpoja ja joitain vanhempia huoltajia asumaan.
Oli uskomattoman upeeta nähdä miten kaikki järjestyi siellä. Mä tapasin kaikki orvot jotka on siinä ohjelmassa ja todella arvostan sitä työtä mitä OWM tekee. He antavat tavallaan elämän takaisin noille pienokaisille. Joten nii, mä tapasin kaikki orvot ohjelmasta. Mä menin heidän kyliinsä. Me pidettiiin jonkilaisia kokouksia heille, missä mä opetin lauluja ja kerroin Suomesta ja myös opetin siitä mitä he ovat Jumalan silmissä. Me mitattin heidät jotta kummit voisivat laittaa oikean kokoisia vaatteita paketeissa jos haluavat ja otettiin kuvat ja kädenjäljet maalattiin paperille, kummeille lähetettäviksi. Kaikki lapset olivat innoissaan ja joka kerta kaikki muutkin kylän lapset osallistuivat orpokokouksiin. Myöhemmin kun mä kuljin niiden kylien läpi, niin lapset huusi mun nimeä "Tinni.." ja he lauloivat mun opettamaa suomenkielistä laulua. Se oli jotain tosi ihmeellistä ja ihanaa heille, vaikka mun omissa silmissä me ei edes tehty mitään niin ihmeellisiä juttuja. Mutta oikeesti, he tarvitsevat rakkautta, he tarvitsevat jonkun joka vaan huomaa heidät. He tarvitsevat jonkun joka antaa heille aikaansa. Jonkun joka on heidän kanssaan. Se tarkoittaa niin paljon heille.
Mä olin iloinen nähdessäni mihin ne rahat menee joita mä maksan kuukausittain. Mä näin kuinka he ostivat sillä rahalla ruokaa ja kuinka he jakoivat ne orvoille ja heidän huoltajilleen. Mä näin sen koko prosessin ja tiedän että ei edes yksi euro mennyt OWM:n omaan pussiin. Ei, he antoivat kaiken orvoille. Se oli mahtavaa.
Mun sydän on siellä.. Mä toivon pääseväni takaisin jakamaan rakkauteni heille. Mä uskon että tuun muuttamaan sinne muutamien kuukausien sisällä. Se on mun intohimo, mun unelmani.
