Joskus me ihmiset ollaan tosi kovia valehtelemaan itsellemme. Näin minäkin tein, jälleen. Se on niin helppoa uskoa niihin valheisiin, on niin paljon helpompi ottaa vastaan kun positiiviset asiat. Samoin käy sillon kun ihmiset sanoo sulle jotain susta itsestäsi, negatiiviset on helpompi ottaa vastaan tai hyväksyä kun positiiviset. Ihmismieli tekee monesti tepposia.. Se saattaa aiheuttaa syviä haavoja joita voi olla vaikea parantaa jos sitä ei huomata heti. Monet ihmiset saattaa elää heikoin itsetunnon alaisina nähden itsessään vaan jotain mikä on rumaa, tyhmää ja ei minkään arvoista. Tosiasiahan on että Jumala meidät loi jokaista piirtoa myöten. Hän siis valitsi millainen meidän luonteemme olisi, rauhallinen, pippurinen.. Hän loi meihin kaikki ne lahjat joita meillä on ja niillä me voimme palvella Herraamme Jeesusta Kristusta. Meidän ei tarvitse olla yhtään enempää kun mitä me nyt olemme. Meidän ei tarvitse yrittää olla parempia kun mitä me olemme sillä Jumala loi meidät tälläisiksi ja näillä lahjoillamme me voimme Häntä palvella. Me ollaan luotu käyttämään sitä mitä me olemme, ei yhtään enempää. Herramme tietää kuinka paljoon me pystytään. On rikkaus että meitä on monenlaisia, me täydennämme toisiamme. Ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä rinnalleen kulkemaan. Siksi Jumala loi naisenkin miehen rinnalle, olemaan tasa- arvoinen. Kummallekin Hän loi omat tehtävänsä, yhdessä he olisivat täysi.. Yksi. Mutta niin, mainitsin alussa kuinka itse uskoin valheeseen, mihin valheeseen? No meillä oli staffin kanssa tuon dts:n jälkeen sellanen jälkipuinti ja käytiin sitten läpi erilaisia kysymyksiä.. Voisitko sanoa itsellesi "Sina hyvä ja uskollinen palvelija, Minä panen sinut paljon haltijaksi, mene Herrasi iloon"? Samaa kysymystä mietittiin myös siltä kantilta että voisiko Jumala sanoa niin. Tuntui tosi vaikeelta alkaa itseään arvioimaan ja miettimään vielä että mitähän Jumala sanoisi. Niinhän siinä kävi että tämä itseään kohtaan niin kriittinen Tinni sanoi kumpaakin kohtaan ei. En sanoisi itselleni tuota eikä sanoisi kyllä Jumalakaan. Yhtäkkiä tunsin että olinkin vain epäonnistunut staffin tehtävässäni. No, siinä sitten jaettiin nämä kaikkien muiden kuullen ja sanotaan näin että muhun taisi kulua eniten aikaa.. Hups. Mutta, valheet on vaan katkaistava ja rikottava pois. Joten siis kiitän ihanaa rakasta staffiamme siitä että he rohkasivat ja auttoivat mua näkemään mikä mun työpanokseni oli tuossa koulussa ja siltä pohjalta vastaukset kumpaankin kysymykseen muuttuivat positiivisiksi. Jumala antaa meille "talentteja" sen mukaan kun me pystymme milloinkin käyttämään.. Raamatussa puhutaan vertauksena miehestä joka antoi palvelijoilleen talentteja jotta he moninkertaistaisivat sen. Yhdelle viisi, yhdelle kaksi, yhdelle yhden. Viisi ja kaksi talenttia saaneet tuplasivat tuon summan, mutta yhden talentin saanut kaivoi sen maan alle peljäten pomoaan. Se mitä yhden talentin saanut olisi voinut tehdä olisi ollut laittaa se pankkiin kasvamaan korkoa. Jumala tietää meidän kykymme ja ei ainna kenelläkkään liian suurta taakkaa kantaakseen. Mun ongelmani oli etten kokenut käyttäneeni niitä lahjoja. Mutta siinä sitten muiden staffin kovassa hyökytyksessä tajusin mitä ne pienetkin jutu olivat heille merkinneet ja kuinka mun jotkut lahjat saattoivat olla sellasia etten edes ymmärtänyt niitä lahjoiksi.. Kumminkin siinä sitten sain tajuta että en niin surkee ollutkaan.. Ja että Jumala todellakin kutsuisi mut iloonsa!! :D Mahtavinta oli eteenkin se että nuo muut muistutti siitä että Jumala iloitsee kaikesta eniten siitä että mä annoin Hänen tehdä työtä mussa ja muokata mua.. Siitä että vietin Hänen kanssaan aikaa ja sitä Hän haluaa tehdä jatkossakin. Joten tässä näin sitten kohti tulevia ihania hetkiä Jumalan kanssa. :D
(Kuvassa ihmisii keiden kaa oo hengannu taalla New Yorkissa.. Jotka joudun jattamaan huomenna kun palaan takaisin Suomeen.) En voi muuta sanoa kun etta rakastan Jeesusta!! Han on todellakin mun sydameni prinssi.. Tai kuningas. :) Haluun Hanen, rakkaimpani, kunniaksi kertoa yhden jutun.. Siita mita Han mulle eilen teki. Olkoon se ylistys Hanelle. Tosiaan tuossa muutama paiva sitten tulin kipeeks ja olin sitten toissayona kovassa kuumeessa. Olin todella kipee koko eilisen paivan ja jokaista lihasta sarki todella paljon. Eilen illalla tunsin kuinka kuume alkoi nousemaan takaisin kroppaani ja tuntu todella ikavalta. Ma aina kuumeisena oon herkka ja itken hyvin helposti.. No, olipa itku hyvin herkassa eilenkin vaikka sinansa mitaan syyta siihen ei ollutkaan. Koitin siina kayda nukkumaan, mutta uni ei tullutkaan. No koin siina sitten kehoituksen alkaa rukoilemaan.. Huomasin kuinka Pyha Henki ohjasi rukoustani.. Rukoilin etta Jeesuksen veri joka munkin edestani vuodatettiin vuosia sitten, voisi kulkea lapi kehoni ja mieleni ja ajatukseni puhdistaen.. Pesten jopa kaikki ne pinttyneetkin liat pois. Tarvitsin todella kunnon puhdistautumista. Monesti sita ei osaa ajatella kuinka paljon itseasiassa mieli muistaa nakemiaan tai kuulemiaan asioita. Kaikki mita telkkari syottaa, kaikki leffat, kaikki kirjat mita lukee, kaikki mita nakee kadulla, mainokset, ihmiset, musiikki mita kuulee, puhe mita kuulee.. Kaikki ne tekee jotain ihmismielelle. Sen olen huomannut. Monet yot nain unia mm. kuolemasta ja siita kuinka olin hukkumaisillani tms. Joskus nakemat tai kuulemat asiat saattaa johtaa syntiin jos asialle ei tee nopeasti jotain.. Se saattaa olla hyvinkin salaperainen ja huomaamaton asia.. Et tajua elavasi synnissa. Niin, makaan en huomannut etta ajatukseni olivatkin hyvin epapuhtaita ja syntisia. Pyysin Jumalaa puhdistamaan itseni. Sanoin etta Herra, haluan sun veresi sykkivan mun sydamestani. Haluan olla kuten Sina olet. Sanoin myos aaneen viholliselle etta sen tulisi menna pois kaikkine juttuineen mita on muhun saanut juurrutettua Jeesuksen Kristuksen nimessa.. Se oli mieletonta. Samalla paassani alkoi soimaan eras laulu jonka kuulin pari paivaa sitten.. "You are the reason, He gave His life" (Sina olet syy, Han antoi henkensa). Arvatkaa mita tapahtui..? Kuume kaikkosi samassa ja nukuin hyvin.. Aamulla herasin virkeana.. Jumalan armo on uusi tanaan. Kipee ma olen vielakin, mutta en kuumeinen ja pystyn olemaan jalkeilla.. Jumala on ihmeellinen. Tuntuu hyvalta olla Hanen rakas.. Hanen tytar. Rakastan Sua Jeesus!
Vajaa viikko jaljella tata ihmeellista seikkailua New Yorkissa. Uskomatonta kuinka aika onkin mennyt niin nopeesti. Monia juttuja on takana ja niista on tullut opittua uusia asioita. Ensimmaista kertaa kun menin Relief- bussille (siis talla kerralla) ajattelin etta onpas sulosta ja ihanaa kun saa auttaa ihmisia ja jakaa ruokaa, vaatteita ja infoa tyonantajista.. Nain jo silloin etta kuinka noi ihmiset jotka sita tyokseen tekee panostaa kaikkensa niiden ihmisten takia.. Viime kerta oli mun neljas kerta ja samalla myos viimeinen.. Oli tosi haikee lahtea sielta. Yhtakkia ma aloinkin muistaa niiden ihmisten kasvoja ja nimia.. Ja sitten mun pitikin lahtea ja jattaa ne. Se oli kauheeta. Enka nyt puhu todellakaan niista tyontekijoista (vain).. Puhun niista ihmisista jotka joka perjantai odottaa uskollisena kello kymmenelta aamulla bussin saapumista ja tuota samaista hyvaa soppaa ja leipaa ja kupillista kuumaa kaakaota. Mutta ennenkaikkea ei vain ruokaa, vaan sita ystavallista ilmapiiria, ystavia. Olin viime kerralla siella hieman ennen bussin saapumista ja paikalla oli jo kolme ihmista.. Heti kun bussi tuli, nousi hymy kaikkien kasvoille paljastaen taysin huonoksi menneet, jopa mataantyneet hampaat. Sanoisinko etta nama bussin tyontekijat toimii kuten Jeesus itse olisi toiminut. Kylla, sanon niin. Viime kerta olikin hyvin tapahtumarikas.. Yksi antoi elamansa Jeesukselle! Sain rukoilla kahden kodittoman puolesta joista toinen oli alkoholisoitunut.. Halusi vapautua siita. Ei kylla ollut kovinkaan alkoholin vaikutuksen alaisena.. Mutta kumminkin, rukoilin kummallekin Jumalan siunausta ja kattoa paan paalle.. Sainpa sitten toiselta, vanhemmalta Kolumbialaismiehelta, poskisuudelman ja tuhannet kiitokset rukouksesta. Oli selkeesti liikuttunut. Mutta tapahtumia oli myos toisenlaisia.. Eras vanha mies otti keppinsa ja yritti hakata silla eraan tumman naisen. Ma huomasin kun se tapahtu ja heti tokin yhta tyontekijaa kylkee joka juoksi bussikuskille kertoo joka taas soitti poliisille. Ihmeellista kylla, poliisi oli paikalla alle minuutissa ennenkuu mitaan pahempaa sattui. Kuultiin myohemmin etta se mies on huumeidenkayttaja. Taa bussi on perjantaisin aina alueella jossa ne tavottaa kuulema eniten kodittomia, mutta myos huumediilereita.. Itsekin olen jo tietoinen keita he ovat.. Yksi mulle jotain juttelikin joskus, hyvin ystavallinen nuori poika onneks. Naapuritalo siina oli ennen taynna huumediilereita, prostituoituja, yms.. No, viikon sisalla se olikin purettu.. Kiitan siita Jumalaa, se oli melkoinen "pirun pesa". Muutamia viikkoja aikaisemmin yksi tytto joka tapasi kayda sopalla, oli kuulema murhattu siina talossa. Melkoisia juttuja siis. Mutta oon niin ilonen etta oon paassy jakamaan Jumalan rakkautta noille kaduille ja tolle alueelle, uskon etta toi kaikki mita siella tapahtuu Relief- bussin ansiosta ja uskovaisten yhteydesta tulee muuttamaan sen alueen hengellisesti.. Jumalan kunniaksi! :) Oon iloinen myos siita etta oon saanu taalla koululla olla rohkasuks oppilaille ja henkilokunnalle. Aluksi oman paikan loytaminen ja ajatus rohkasuna olemisesta tuntu vieraalta, mutta oon saanu huomata kuinka Jumala kayttaa kun vaan sanoo oman voimattomuuden ja kyvyttomyyden ja antaa Hanen hoitaa homman kotiin minun kautta (sinun kautta myos). Talta matkalta on ehdottomasti jaanyt mieleen monia ihmisia, uusia ystavia, uutta rakkautta Herraamme kohtaan, uutta seikkailunhalua Jumalan kunniaksi.. Silla lailla etta adrenaliini virtaa suonissa ja odotan innolla seuraavia Jumalan haasteita.. Olen valmis ottamaan vastaan seuraavan tehtavan. Jumala on niin hyva!! En voi muuta sanoa! Sydan jo sykkii tulevaa matkaani kohtaan, miten voinkaa palvella Jumalaa seuraavassa tehtavassa.. Se selviaa ajallaan.
Joskus me ihmiset ollaan tosi kovia valehtelemaan itsellemme. Näin minäkin tein, jälleen. Se on niin helppoa uskoa niihin valheisiin, on niin paljon helpompi ottaa vastaan kun positiiviset asiat. Samoin käy sillon kun ihmiset sanoo sulle jotain susta itsestäsi, negatiiviset on helpompi ottaa vastaan tai hyväksyä kun positiiviset. Ihmismieli tekee monesti tepposia.. Se saattaa aiheuttaa syviä haavoja joita voi olla vaikea parantaa jos sitä ei huomata heti. Monet ihmiset saattaa elää heikoin itsetunnon alaisina nähden itsessään vaan jotain mikä on rumaa, tyhmää ja ei minkään arvoista. Tosiasiahan on että Jumala meidät loi jokaista piirtoa myöten. Hän siis valitsi millainen meidän luonteemme olisi, rauhallinen, pippurinen.. Hän loi meihin kaikki ne lahjat joita meillä on ja niillä me voimme palvella Herraamme Jeesusta Kristusta. Meidän ei tarvitse olla yhtään enempää kun mitä me nyt olemme. Meidän ei tarvitse yrittää olla parempia kun mitä me olemme sillä Jumala loi meidät tälläisiksi ja näillä lahjoillamme me voimme Häntä palvella. Me ollaan luotu käyttämään sitä mitä me olemme, ei yhtään enempää. Herramme tietää kuinka paljoon me pystytään. On rikkaus että meitä on monenlaisia, me täydennämme toisiamme. Ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä rinnalleen kulkemaan. Siksi Jumala loi naisenkin miehen rinnalle, olemaan tasa- arvoinen. Kummallekin Hän loi omat tehtävänsä, yhdessä he olisivat täysi.. Yksi. Mutta niin, mainitsin alussa kuinka itse uskoin valheeseen, mihin valheeseen? No meillä oli staffin kanssa tuon dts:n jälkeen sellanen jälkipuinti ja käytiin sitten läpi erilaisia kysymyksiä.. Voisitko sanoa itsellesi "Sina hyvä ja uskollinen palvelija, Minä panen sinut paljon haltijaksi, mene Herrasi iloon"? Samaa kysymystä mietittiin myös siltä kantilta että voisiko Jumala sanoa niin. Tuntui tosi vaikeelta alkaa itseään arvioimaan ja miettimään vielä että mitähän Jumala sanoisi. Niinhän siinä kävi että tämä itseään kohtaan niin kriittinen Tinni sanoi kumpaakin kohtaan ei. En sanoisi itselleni tuota eikä sanoisi kyllä Jumalakaan. Yhtäkkiä tunsin että olinkin vain epäonnistunut staffin tehtävässäni. No, siinä sitten jaettiin nämä kaikkien muiden kuullen ja sanotaan näin että muhun taisi kulua eniten aikaa.. Hups. Mutta, valheet on vaan katkaistava ja rikottava pois. Joten siis kiitän ihanaa rakasta staffiamme siitä että he rohkasivat ja auttoivat mua näkemään mikä mun työpanokseni oli tuossa koulussa ja siltä pohjalta vastaukset kumpaankin kysymykseen muuttuivat positiivisiksi. Jumala antaa meille "talentteja" sen mukaan kun me pystymme milloinkin käyttämään.. Raamatussa puhutaan vertauksena miehestä joka antoi palvelijoilleen talentteja jotta he moninkertaistaisivat sen. Yhdelle viisi, yhdelle kaksi, yhdelle yhden. Viisi ja kaksi talenttia saaneet tuplasivat tuon summan, mutta yhden talentin saanut kaivoi sen maan alle peljäten pomoaan. Se mitä yhden talentin saanut olisi voinut tehdä olisi ollut laittaa se pankkiin kasvamaan korkoa. Jumala tietää meidän kykymme ja ei ainna kenelläkkään liian suurta taakkaa kantaakseen. Mun ongelmani oli etten kokenut käyttäneeni niitä lahjoja. Mutta siinä sitten muiden staffin kovassa hyökytyksessä tajusin mitä ne pienetkin jutu olivat heille merkinneet ja kuinka mun jotkut lahjat saattoivat olla sellasia etten edes ymmärtänyt niitä lahjoiksi.. Kumminkin siinä sitten sain tajuta että en niin surkee ollutkaan.. Ja että Jumala todellakin kutsuisi mut iloonsa!! :D Mahtavinta oli eteenkin se että nuo muut muistutti siitä että Jumala iloitsee kaikesta eniten siitä että mä annoin Hänen tehdä työtä mussa ja muokata mua.. Siitä että vietin Hänen kanssaan aikaa ja sitä Hän haluaa tehdä jatkossakin. Joten tässä näin sitten kohti tulevia ihania hetkiä Jumalan kanssa. :D
