Viimeisimmät Afrikka- stoorit jäi hieman kesken ja nyt jo uusia kokemuksia hakemaan! Olen siis Frankfurtin lentokentällä ja matkalla muruseni luokse Tansaniaan. En olisi koskaan uskonut että saman vuoden sisällä pääsen kahdesti Afrikkaan, mutta näin se elämä vie. Muistan kun Tansaniassa ihmiset kyselivät milloin tulen takaisin ja vastasin vaan "ehkä heinäkuussa", tarkoittamatta siitä sanaakaan. Nyt kumminkin tuo silloinen lausahdukseni käykin toteen, enkä ole asiasta moksiskaan.Tällä kertaa matka on kumminkin hyvin erityinen. Olen ollut aiemminkin Afrikassa yksin, mutta joka kerta olen nähnyt joitain suomalaisia matkallani. Tällä kertaa en ainakaan etukäteen tiedä tapaavani ketään suomalaisia, joten tulen tiiviisti viettämään aikaa Tansanialaisten kanssa. Enkä kenen tahansa kanssa, vaan mahdollisen uuden perheeni kanssa. Niinpä. Mainitsinkin jo murusen. :D
Brightonista ja musta riittäisi jos jonkinmoista hassua juttua kerrottavaksi.. Mutta taidan jättää ne parempaa hetkeä varten. Frankfurtin ankea kenttä ei oikein anna aihetta romantisoinnille. Tästä kentästä on muutenkin huonoja muistoja. En saanut edes rinkkaani tsekattua sisään vielä, joten nytpä kanniskelen tuollasta 20kilon rinkkaa ja ainakin 5-7kiloa painavaa käsimatkatavaralaukkua mukanani minne menenkin. Niin, odottavan aika on pitkä- täällä ollaan vielä kuusi tuntia ennen seuraavaa lentoa, Dubaissa 4h vaihto ja sitten lopulta Tansaniaan.
Dubaista mua peloteltiin että mitään lääkkeitä ei sitten saa viedä mukana tai tulee 4 vuoden vankeusrangaistus. Oli pakko hakea äsken kumminkin ibuprofeenia ja ilokseni farmaseutti oli Dubaista ja sanoi että kyllä sä sinne nää Dolorminit (Burana) saat viedä. :D Toisena pelottelun aiheena oli teksti jossain netissä että eräs mies oli syöny Heathrown kentällä sämpylän, siitä oli kolme siementä tippunut vaatteille ja mies melkein sai siitä neljän vuoden vankeusrangaistuksen. Öö. Onko tää urbaanitarina?? Ei pidä vissiin syödä mitään ennenku nousee koneeseen, eikä koneessakaan. No ehkä nyt ei niin.
Tansaniassa mua odottaa jokatapauksessa Brighton kentällä. On se vaan jännä nähdä päälle kolmen kuukauden jälkeen-- yhteyttä ollaan pidetty whatsappilla ja skypellä, kiitos ilmaisohjelmien keksijät! Mutta eihän kasvotusten näkemistä voita mikään! Mulla on jo pitkän aikaa ollut mahakipuja, niinku aina sillon ku tietämättäni stressaan jotain. Tosin-- nyt stressaan tietoisestikkin. :D Haha. Brighton on herttainen Jumalaa- rakastava ja pelkäävä mies. Me tullaan ainakin tapaamaan hänen vanhempansa, veljensä ja sisko. Mua on myös pyydetty pitämään seminaari liittyen lähetystyöhön ja edessä on varmaan aina joku saarna, todistus tai yksilödraama mihin tahansa seurakuntaan jalallani astun. No, kokemusta moisesta on, joten ei auta kun vaan avata suu ja luottaa että Herra antaa kaikille sen mukaisesti kun he tarvitsevat.
Brightonin perhe asuu onneksi Kilimanjaro- vuoren lähellä. joten muutama ylöspäin suuntava askelkin tulee siis otettua-- tosin lumenhuippuinen vuori jääköön toistaiseksi valloittamatta. Toiveena olis myös nähdä kauniita villieläimiä, upea Intian valtameri ja mahdollisesti käydä Keniassa.. Se saattaa jäädä toiseen kertaan.
Yhden jutun voin sanoa Brightonista. Kun olin ollut viime reissullani Afrikassa muutaman viikon, kysyi veljeni Eko ettö joko oot metsästänyt leijonan. En silloin vielä voinut sanoa joo, mutta nyt voin, sillä Brightonin Masai- nimi on Simba, eli leijona. Mä kai oon se tyhmä Pumba sitten. :D Kiitos Miialle sen sanan opettamisesta! Haha! Tulee käyttöön!
