Love God and love people.

Aluksi.. Pahoitteluni etta a:n ja o:n paalla ei ole pisteita.. Eli jotkut sanat menettaa taysin merkityksensa tassa tekstissa, mika on harmittavaa.. Esimerkiksi tassa kaytan sanaa "valittaa", tarkoitan sita pisteiden kanssa.. Eli v"litt"". :) Puoltoista viikkoa tata ihmeellista New Yorkia jo takana. On ollu hyvin ihmeellista aikaa jotten sanois. Miten niin ihmeellista?? Anna ma kerron. Saavuin tanne siis tiistaina viikko sitten, kaikki sujui todella hyvin. Lennot, lentokenttasompailut, passitarkastukset, matkalaukunhaku, kyyti baselle.. Kaikki vaan sujui ja tunsin kuinka Jumala vapautti myos sisallani olleen pelon ja jannityksen pois. Oli uskomattoman rauhallista ja turvallista matkustaa ja saapua tanne ei aina niin turvalliseen paikkaan. Ensimmaisena aamuna herasin aikaisin ja lahdin pikkukavelylle viereiseen puistoon. Kysyin Jumalalta etta hei, mita Sa haluat etta ma teen taalla New Yorkissa? Sanoin etta periaatteessa en tiennyt mika oli tarkoitukseni tulla tanne. Sain hyvin nopeasti vastauksen.. "Rakasta Jumalaa ja rakasta ihmisia". Okei.. Mahan rakastan. :) Ensimmaisena iltana sain ensimmaisen mahdollisuuden nayttaa mita todellinen rakkaus on, se minka Jumala on meille antanut ja meita rakastanut. Sain olla hyodyksi auttamalla erasta naista jolla ei ollut kuin toinen kasi kaytettavissa.. Olimme pienen porukan kanssa ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi naisille jarjestettavaan taideiltaan. Siella he saivat itse tehda taidetta ja olla juuri luovia muillakin tavoilla kun mita yleensa painotetaan kouluissa. Niinpa tama raskaana oleva (vankilassa olevalle poikaystavalleen raskaana oleva) nainen tuli sinne ja hanen hieman haparalla englanninkielellaan saimme aikaiseksi kauniin taulun hanen poikaystavalleen jossa luki "change my heart"- muuta sydameni. Tuo pieni harras toive talta muutenkin vammautuneelta naiselta sai kyyneleet silmilleni.. Kuka oli se hanen jokapaivainen ihminen joka osoitti hanelle rakkautta? Oliko sellaista? Koin itse saavani olla se siina hetkessa olemalla kiinnostunut hanesta, kyselemalla, auttamalla tekemaan taulun.. Puhumalla kauneudesta. Ei se varmaan kaikkia kosketa samalla lailla, mutta tuossa hetkessa koin todellista Jumalan rakkautta. On ollut valtavaa huomata ja nahda ihmisia jotka palvelevat vahaosaisia ja kodittomia ihmisia taydesta sydamestaa. Se on muuttanut jotain myos minun sisallani. Oon nyt pari kertaa ollu mukana auttamassa sellaista bussia kun "relief- bus". Ne antaa ihmisille soppaa, leipaa ja kuumaa kaakaota, vaatteita, hengellista luettavaa ja myos tyopaikkailmoituksia joiden kautta jotkut ovat saaneet tyopaikan jo. On ollut sydanta sarkevaa (hyvalla tavalla) kuinka nama ihmiset on antanut kaikkensa palvellakseen muita ja on valmiita siina keskella katua rukoilemaan toisten puolesta.. Eraana kertana soppa ja leivat ja kaikki loppu kesken ja sitten joku koditon tuli kysymaan ruokaa.. Bussikuski oli niin pahoillaan kun mitaan ei ollut jaljella.. Se sai kyyneleet mun silmiin kun ma tajusin etta oikeesti naa haluis auttaa jokaista ja on pahoillaan jos ei pysty siihen. Yks tytto itki myohemmin sita kuinka yksi koditon oli sanonut etta "I miss you all for the next week"- kaipaan teita jokaista seuraavan viikon. Ne ihmiset ei ollu numeroita, vaan ihmisia joilla jokaisella on oma tarinansa. Ja naa ihmiset todella halus kuulla heidan tarinat. Ma haluan olla sellainen, ma haluan rakastaa samalla tavalla ihmisia. Ma haluan valittaa yhta paljon.. Paljon oon nahny ja paljon oon oppinu ja paljon haluan jatkossakin oppia. Haluan todella harjoittaa Jumalan rakkautta samalla tavalla kun nama ihmiset. Jeesus antoi totisesti kaikkensa. Han antoi Jumalanmuotonsa ja tuli ihmiseksi tanne ja karsi, ristiinnaulittiin.. Noyrtyi ja rakasti ihmisia, palveli ihmisia.. Se on jotain mita ma haluan tehda. Ma haluan olla kuten Jeesus oli. Ma haluan seurata Hanen jalanjalkiaan ja tehda tekoja joita Han teki. Vaatettaa alastomat, ruokkia nalkaiset.. Ma haluan noyrtya ja katsoa omaa napaani pidemmalle. Tanaan yksi mies, poliisi itseasiassa, tuli sanomaan mulle et hei tytto, kukaan ei arvosta sita et sa autat.. Mee ja hommaa poikaystava, mee naimisii, hanki 20 lasta, oo hyva kotivaimo ja aiti ja asu hyvassa kodissa.. Ole onnellinen. Kukaan ei arvosta sita et sa valitat muista. Ma vastasin talle poliisille etta mun elama ei olis onnellinen tuolla lailla.. En ma halua arvostusta tai kunnioitusta, ma haluan auttaa niita jotka karsii ja jotka on nakee nalkaa ja kurjuutta. En ma voi olla onnellinen omassa ihanassa talossa ollen kotivaimo tai aiti miljoonan lapsen kanssa jos ma tiedan etta maailmassa on monia joilla ei ole koteja ja ei ole ruokaa ja jotka ei ole koskaan kokenu rakkautta. En ma toki voi muuttaa koko maailmaa, mutta voin muuttaa kumminkin joidenkin elaman.

ajatuksia rahasta ja Jumalasta.

Jaiksjaiks. :D On jotenki todella käsittämätöntä edelleen että mä olen lähdössä ja että se tapahtuu ylihuomenna aamulla kello seitsemän! Tarkalleen kahen vuorokauden päästä mä olen jo jättänyt taakseni Saksanki, tai ainaki lennän sen yläpuolella ja meen kohti isoa omenaa. Mistähän sekin nimi muuten tulee? Että New York olisi iso omena?? Jos joku tietää totuuden voi valottaa mua hieman tässä asiassa. Mutta kyllä joo, rahaakin oon jo käyny vaihtamassa dollareiks.. Sekin oli melkonen siunaus, mulla piti olla rahaa just vaan NYCin kuukauden metro ja bussikortin verran, mutta sitten jotkut täysin odottamattomat ihmiset antoivat mulle sen verran rahaa että voin itselleni jotain ostaakin sieltä. Ihmeellisesti lopulta sain niitä töitäkin ja niillä pystyn taas maksamaan asumisen ja syömisen. Aika hienoo kuinka Jumala oikeesti pitääkään huolta.. Monesti mä oon sitä epäilly alkuvaiheessa kun tuntuu et mitään ei tapahdu ja emmä voi saada niitä rahoja jne.. Mutta sitten yhtäkkiä vaan huomaakin että just ennen kun mä jotain tarvitsin niin mä sain sen. "Kaikki mitä tarvitsette, sen te saatte." Todellakin.. Jo ennen kun me tarvitaan niin Herra antaa. Miten helppoa se oliskaan jos kaikki olis aina nyt ja tässä ja heti? Jumala haluaa meidän tulevan Hänen luokseen ja turvautuvan Häneen ja uskokaa pois, Hän on uskollinen ja todellinen Jumala joka pitää pikkusistaan huolen, aivan kun paimen pitää karitsoistaan huolen. Välillä mä olen haaveillut rikkauksista ja siitä et jos olis rikas ei tarvis huolehtia mistään.. Mutta Raamatussakin sanotaan "helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kun rikkaan päästä taivaan valtakuntaan." Jos mun hengellinen elämä kärsis rikkauksista, niin en mä niistä sillon halua edes unelmoida. Mua Jumala kutsuu vaikka tietää että aina ei jää tarvittavia varoja säästöön kulujen takia.. Hän SILTI kutsuu minua. Ja kun Hän kutsuu pitää Hän huolen, sen Hän on luvannut! Ei Jumala istu vaan pilvenhattaralla ja jakele työtehtäviä jotka on liian isoja meidän tehdä tai mahdottomia suorittaa ja naura että voivoi sua, etkös pärjännykkää?? Ei Jumala naura meille eikä anna liian isoja työtehtäviä eikä mahdottomia sellaisia. Hän antaa tehtävän ja pitää huolen että me voidaan se suorittaa. Hän maksaa palkan meille aina ajallaan. Meidän luojana Hän myös tietää ne jutut mihin me pystymme ja mihin emme, miksi? Koska Hän henkilökohtaisesti suunnitteli meidät ja teki meidät ja laittoi meihin ne kyvyt ja lahjat jotka meissä nyt ovat. :)

You'll be alright.

"As long as you are with me.. You'll be alright!" Mikä lupaus meiän suurenmoiselta Isältämme joka on kaiken luonut!! :D Ei siis mitään hätää mihinkään suuntaan. Viikon päästä mä sitten oon ollu jo puolisen tuntia New Yorkissa, isoimmassa kaupungissa missä oon ikinä käyny. Vähän oon ehkä kateellinen tiimille jokapääs käymään Mexico Cityssä, sillä se on väkiluvultaan noin kaksinkertanen NYkiin.. Siinä onkin mietittävää, koska NYkissä on se 8 miljoona ihmistä, osavaltiossa 13 miljoonaa.. Eli isoista paikoista on kysymys. Ja tätä kaikkea Jumala pitää kädellään.. Kelatkaa!! Siinä on taas vähän enemmän pohtimista.. :D Raamatussa kysytään näin: "Kuka on kourallaan mitannut vedet..?" Jumala on vastaus tuohonkin kysymykseen. :D Hän omalla kourallaan mittasi kaikki maailman vedet ja laski ne sitten maahan. Mun omaan kämmeneen ei mahdu ku sellanen puoltoista desiä, jos sitäkään.. :D Jumalan kädeltä ei ole pelkoa tipahtaa. Jumala on koko maailmankaikkeuden hallitsija ja valtias, ei siis mitään pelkoa. On ihanaa saada olla tuollaisen Isän lapsi, rakas lapsi jolle on hyvä elämä suunniteltuna. Raamatussa sanotaakin että meille on vamistettu ennalta HYVIÄ TÖITÄ joissa nyt saamme kulkea, aika mieletöntä, vai?? On jännää aatella että Jumala on luonu niin paljon erilaisia paikkoja. Oon ite matkustanu vielä tähän mennessä hyvin vähän, mutta silti kaikki on ollu erilaista. Jo pelkästään Ruotsiin mennessä huomaa isoja eroja, kaikki on jotenkin niin erinäköstä.. Norjan puolella alkoi heti vuoret ja serpentiinitiet! Malawissa oli vuoria ja vihreää joka puolella.. Kasvillisuus oli "lyhyempää" mutta runsasta.. Oli maissipeltoja ja aurinko porotti kuumana.. Oli ruskeita jokia joihin ei kannattanu pulahtaa uimaan ja ihanan kirkasvesinen järvi jossa eli yli 1000 kalalajia, monet meillä länsimaalaisilla akvaariossa ihailtavina. Kaliforniassa oli palmuja ja hiekka oli ihanan sileää.. Länsiafrikka sitä vastoin taas taitaa olla kuivempi ja alaska on hyvin kylmä ja luminen paikka.. Seattle on sateinen kaupunki, Rovaniemi täynnä poroja.. Saksassa oli tuuliviirejä ja kaikki oli kuin idyllisestä maalaiselokuvasta, sitä vastoin Tsekeissä oli ruskeaa rautaa joka puolella.. Miten kaikki onkin niin erilaista?? Maailma on meille iso, mutta Jumalalle hyvinkin pieni.. Miettikää maapalloa Jumalan näkökulmasta vaikka niin että pitäisitte sinapinsiementä kämmenissänne.. Taitaa olla hyvinkin pikkanen siinä. :)

alttarilta portille..

Mun siskoni Katri meni lauantaina naimisiin Petterin kanssa!! Se oli niiku jotai niin kaunista!! Kaikki meni sujuvasti, mitään ei jääny puuttumaan. Ohjelma oli rentoa ja hyvää.. Korville suloista musiikkia, silmille kaunista katseltavaa, hyvää maukasta ruokaa ja vieraat oli juuri oikeat. Eniten mainitsemisen arvoisia on kumminkin itse hääpari! Petteri oli niin komeena ja Katri.. Se oli kun olis nähny ihkaelävän sadun prinsessan! Katri oli niin kaunis että ei kyllä ollu pelkoa että hän olis jääny kenenkään varjoon. Hauskaa oli se kun katso kuinka ne oli siellä papin edessä ja näki kummatkin takaapäin.. Kummallakin oli kiharat takahiukset!! :D Se oli jotenki niin hauska juttu!!!! :) En oo eläissäni ollu noin onnistuneissa häissä, kaikki oli onnistunu!! Mun pöytäseura oli aivan mainio (istuin Petterin sisarusten ja parin serkun, bestmanien ja kaason kanssa, eri pöydässä ku omat sisarukseni siis). Meillä oli hauskaa ja ei ollu yhtään vaikeeta olla siinä. Ihana oli päästä niin mainion porukan perheeseen. :) Millonkohan mä menen naimisiin?? :) "Sinä vain, Sinä vain, olet mulle kaikkein rakkain. Sinä vain, Sinä vain, olet minun ainoain" Se tulee niin paljon nopeemmin ku osaa edes odottaa, ihan oikeesti!! Viikko vielä ja sitten mä yksinkertaisesti oon siinä tilanteessa että kuulen korvillani kuulutuksen: "Viimeinen kuulutus lennolle Helsingistä New Yorkiin". O'ou. Voin sanoo että jännittää ihan hirveesti ku tää on tosiaa eka kerta mun mennessä täysin yksin! Mutta ei se mitään, ei se mitään. :) Onhan Jumala mun kanssa ja mä oon päättäny Häneen kyllä luottaa täydestä sydämestäni! Mulla oli tässä joku aika sitten sellasia päiviä etten oikein tuntenu Jumalan läsnäoloa.. Hän kun joskus koettelee meitä ja kattoo kuinka me janotaan sitä suhdetta Hänen kanssaan. No, onneksi kumminkin nyt se Hänen läsnäolonsa on tullut todellisemmaksi! Haluan elää vain Hänelle! Mutta niin, toivon että tuo päivä lentokentillä ja koneissa ei ole tuollaista samanlaista koettelemuksen aikaa. Toivon että saan pitää Herran kädestä kiinni kun pelottaa, toivon ja rukoilen että tuo käteni Pitäjä kulkee mun edellä, niin että askeleeni vaan löytyy oikeelle portille ja oikeeseen koneeseen oikeeseen aikaan. Ja että kaikki vaan sujuu. Jumala on kyllä niin hyvä että kaikkien noiden toivomusten toteutuminen on kyllä odotettavissa ilman jopa että ne olisivat toivomuksia.. :)