22.2.2008

Love God and love people.

Aluksi.. Pahoitteluni etta a:n ja o:n paalla ei ole pisteita.. Eli jotkut sanat menettaa taysin merkityksensa tassa tekstissa, mika on harmittavaa.. Esimerkiksi tassa kaytan sanaa "valittaa", tarkoitan sita pisteiden kanssa.. Eli v"litt"". :) Puoltoista viikkoa tata ihmeellista New Yorkia jo takana. On ollu hyvin ihmeellista aikaa jotten sanois. Miten niin ihmeellista?? Anna ma kerron. Saavuin tanne siis tiistaina viikko sitten, kaikki sujui todella hyvin. Lennot, lentokenttasompailut, passitarkastukset, matkalaukunhaku, kyyti baselle.. Kaikki vaan sujui ja tunsin kuinka Jumala vapautti myos sisallani olleen pelon ja jannityksen pois. Oli uskomattoman rauhallista ja turvallista matkustaa ja saapua tanne ei aina niin turvalliseen paikkaan. Ensimmaisena aamuna herasin aikaisin ja lahdin pikkukavelylle viereiseen puistoon. Kysyin Jumalalta etta hei, mita Sa haluat etta ma teen taalla New Yorkissa? Sanoin etta periaatteessa en tiennyt mika oli tarkoitukseni tulla tanne. Sain hyvin nopeasti vastauksen.. "Rakasta Jumalaa ja rakasta ihmisia". Okei.. Mahan rakastan. :) Ensimmaisena iltana sain ensimmaisen mahdollisuuden nayttaa mita todellinen rakkaus on, se minka Jumala on meille antanut ja meita rakastanut. Sain olla hyodyksi auttamalla erasta naista jolla ei ollut kuin toinen kasi kaytettavissa.. Olimme pienen porukan kanssa ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi naisille jarjestettavaan taideiltaan. Siella he saivat itse tehda taidetta ja olla juuri luovia muillakin tavoilla kun mita yleensa painotetaan kouluissa. Niinpa tama raskaana oleva (vankilassa olevalle poikaystavalleen raskaana oleva) nainen tuli sinne ja hanen hieman haparalla englanninkielellaan saimme aikaiseksi kauniin taulun hanen poikaystavalleen jossa luki "change my heart"- muuta sydameni. Tuo pieni harras toive talta muutenkin vammautuneelta naiselta sai kyyneleet silmilleni.. Kuka oli se hanen jokapaivainen ihminen joka osoitti hanelle rakkautta? Oliko sellaista? Koin itse saavani olla se siina hetkessa olemalla kiinnostunut hanesta, kyselemalla, auttamalla tekemaan taulun.. Puhumalla kauneudesta. Ei se varmaan kaikkia kosketa samalla lailla, mutta tuossa hetkessa koin todellista Jumalan rakkautta. On ollut valtavaa huomata ja nahda ihmisia jotka palvelevat vahaosaisia ja kodittomia ihmisia taydesta sydamestaa. Se on muuttanut jotain myos minun sisallani. Oon nyt pari kertaa ollu mukana auttamassa sellaista bussia kun "relief- bus". Ne antaa ihmisille soppaa, leipaa ja kuumaa kaakaota, vaatteita, hengellista luettavaa ja myos tyopaikkailmoituksia joiden kautta jotkut ovat saaneet tyopaikan jo. On ollut sydanta sarkevaa (hyvalla tavalla) kuinka nama ihmiset on antanut kaikkensa palvellakseen muita ja on valmiita siina keskella katua rukoilemaan toisten puolesta.. Eraana kertana soppa ja leivat ja kaikki loppu kesken ja sitten joku koditon tuli kysymaan ruokaa.. Bussikuski oli niin pahoillaan kun mitaan ei ollut jaljella.. Se sai kyyneleet mun silmiin kun ma tajusin etta oikeesti naa haluis auttaa jokaista ja on pahoillaan jos ei pysty siihen. Yks tytto itki myohemmin sita kuinka yksi koditon oli sanonut etta "I miss you all for the next week"- kaipaan teita jokaista seuraavan viikon. Ne ihmiset ei ollu numeroita, vaan ihmisia joilla jokaisella on oma tarinansa. Ja naa ihmiset todella halus kuulla heidan tarinat. Ma haluan olla sellainen, ma haluan rakastaa samalla tavalla ihmisia. Ma haluan valittaa yhta paljon.. Paljon oon nahny ja paljon oon oppinu ja paljon haluan jatkossakin oppia. Haluan todella harjoittaa Jumalan rakkautta samalla tavalla kun nama ihmiset. Jeesus antoi totisesti kaikkensa. Han antoi Jumalanmuotonsa ja tuli ihmiseksi tanne ja karsi, ristiinnaulittiin.. Noyrtyi ja rakasti ihmisia, palveli ihmisia.. Se on jotain mita ma haluan tehda. Ma haluan olla kuten Jeesus oli. Ma haluan seurata Hanen jalanjalkiaan ja tehda tekoja joita Han teki. Vaatettaa alastomat, ruokkia nalkaiset.. Ma haluan noyrtya ja katsoa omaa napaani pidemmalle. Tanaan yksi mies, poliisi itseasiassa, tuli sanomaan mulle et hei tytto, kukaan ei arvosta sita et sa autat.. Mee ja hommaa poikaystava, mee naimisii, hanki 20 lasta, oo hyva kotivaimo ja aiti ja asu hyvassa kodissa.. Ole onnellinen. Kukaan ei arvosta sita et sa valitat muista. Ma vastasin talle poliisille etta mun elama ei olis onnellinen tuolla lailla.. En ma halua arvostusta tai kunnioitusta, ma haluan auttaa niita jotka karsii ja jotka on nakee nalkaa ja kurjuutta. En ma voi olla onnellinen omassa ihanassa talossa ollen kotivaimo tai aiti miljoonan lapsen kanssa jos ma tiedan etta maailmassa on monia joilla ei ole koteja ja ei ole ruokaa ja jotka ei ole koskaan kokenu rakkautta. En ma toki voi muuttaa koko maailmaa, mutta voin muuttaa kumminkin joidenkin elaman.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi TinniPinni!

Miten meidan Ameriikan ihmemaan tyttonen voipi?? siukkuja sinnepain!

kohta on kotiintulo meilla! millos sulla on paluu??

Hali, laura

Anonyymi kirjoitti...

MOro Tinni! Oli huippua saada taas viestiä sulta, ne on mahtavaa luettavaa.
Kohta taas täällä, näin se aika menee mut nauti vielä kun voit olla meistä kaukana:)
Siunattua loppuaikaa sinne Nykiin.
Petteri