En tosiaan tainnut viimeisessä kirjoituksessani "ajatuksia" kertoa mitä teen syksyllä.. Kai siksi kun se ei ole ajatus vaan toiminta. :) Olen siis kolmatta kertaa menossa dts:ään.. Mutta tällä kertaa paikka vaihtuukin. Sekä Porvooseen että Rovaniemelle oli vähän oppilashakemuksia joten rukoiltuamme asiaa koimme että koulut tulisi yhdistää. Ja niinhän se sitten on että me pidetään koulu Rovaniemellä. Vielä vuosi sitten en ollu käynyt Kiuruveteä ylempänä Suomessa, mutta sitten viime uutena vuotena olin Rovaniemellä ja nyt tulen siellä viettämään kolme kuukautta elämästäni. :) Hassuinta minun mielestäni on se, että huokauksenani Jumalan puoleen oli että saisin tänä vuonna nauttia kunno syksystä ja mieluiten talvestakin.. Eli Jumala päätti toteuttaa rukouksen sitten oikein olan takaa. :) Mielenkiintoista. Uskon että tulen nauttimaan Rovaniemen luonnosta. :) Voitte varmaan kuvitella että syksyä ja tammikuuta rakastavan ihmisen ei ole ollut kaikista helpointa lähteä juuri siihen aikaan vuodesta jonnekin muualle.. Kuten tänä vuonna olin Malawissa.. Jenkeistä takasin tullessa täällä sentäs oli vielä lunta, mutta Malawista palatessa hyvin vähän.. Odotin kunnon purevia pakkasia mutta sainkin osakseni plussakelejä.. Joten uskon että Jumala haluaa antaa tämän kuin lahjana.. :) Luulenpa että saan ihailla siellä myös ihanista revontulista.. Rovaniemi on hyvin kaukana ja en sieltä luultavasti tule täällä etelässä käymään kuin jouluna.. Ehkä. :) Täytyy nyt katsoa, se on niin kallista matkustaa. Mutta kumminkin siis iloisin mielin olen sinne lähdössä vaikka tänne jääkin paljon rakkaita ihmisiä ja uusia ystäviä.. Rukoukseni on että uudet ystäväni pysyisivät edelleenkin ystävinäni tuon koulun jälkeenki.. Se on aina vaikeeta jos tutustuu johonki ja sit on kauan poissa.. Siinä ei kerkee muodostuu sellasta sidettä, mutta uskon et Jumala siunaa senki puolen. :) Eli niin.. Syksyä haistelemaan vaan ja nauttimaan kupposesta kuumaa teetä tai kaakaota ystävien kera.. Tietysti kynttilänvalossa. :)
Elämä on aina ollut melko mielenkiintoista ja mielenkiintoisemmaksi vaan muuttuu mitä pidemmälle eletään. Samalla tosin elämään tulee muitakin asioita, monia huolia ja sen sellasia, mutta olen päättänyt etten niistä viitsi turhaan huolehtia. Asiat menee miten on mennäkseen, parhaani teen että menisi hyvin, mutta ainahan ei voi voittaa. Oon paljon miettiny elämää ja tullut siihen lopputulokseen että siitä ajasta mitä meillä täällä on tulee nauttia, loppujen lopuksi elämä maan päällä on hyvin lyhyt. Välillä mä havahdun ihmettelemään miten tää kaikki on luotu.. Jotenkin se on niin suurenmoista kun tajuaa että Jumala loi kastemadot jotka saapuu esille aina sateen aikana ja joita pikkupojat menee keräämään onkimadoiksi.. Sitten sieltä tulee ahvenia ja joskus punasilmäisiä särkiä jotka kuulema maistuvat mudalle.. Millehän mutakin maistuu? Joku on ilmeiseti maistanut kun osaa sanoa särjen sille maistuvan. Sitten on muurahaiset jotka kantaa neulasia kekonsa rakentamiseksi, ne sitten ahkeria on.. Aina vaan uusia neulasia hakemassa. On värikkäitä perhosia, erilaisia puulajeja, hedelmiä, kukkia. On monenlaisia eläimiä, täplikkäitä, raidallisia, karvaisia.. Jotkut on sellasia nahkapalleroita ja jotkut kovia kun kivet. Sitten on monia hajuja.. Kahvipapujen tuoksu on taivaallisen ihana ja sateen jälkeen ilma tuoksuu ihanan raikkaalta. On vuodenaikoja, talvi jolloin kaikki on valkoista ja puhdasta, kevät jolloin luonto alkaa kasvamaan, kesä jolloin aurinko porottaa taivaalta ja pääsee uimaan sekä syksy joilloin voi nauttia monista eri väreistä ja pienestä sadekuurosta iltapäivällä. Syksyllä myös niitetään keväällä kylvetty sato.. On ihana kun saa upottaa kätensä säkkiin joka on täynnä viljaa.. Siitä viljasta voidaan myöhemmin tehdä maukkaita leivoksia.. On avaruus ja tähdet ja kuu joita voi katsella talvi- iltaisin ikkunasta nauttien samalla kupillisesta kuumaa kaakaota. Ja sitten on me ihmiset, kaikki niin erilaisia.. Eri luontosia, eri näköisiä, eri maalaisia, eri kielisiä, eri värisiä, eri kokoisia.. Erilaisia ja silti jokainen yhtä arvokkaita. Tälläisiä pieniä elämän ihmeitä mä aina välillä ajattelen, sitä kuinka kaikki on luotu juuri tarkotusta varten. Jotkut asiat on luotu ilahduttamaan meitä, on ihana nähdä jotain kaunista tien varrella, kuten kukat.. Telttaillessa on ihana havahtua aamuyöstä hetkeksi lokkien nauruun ja sitten taas nukahtaa takaisin.. Kaikella on oma paikkansa ja oma tarkoituksensa.. Jumala loi ihmeellisen maailman.
En voi kauheesti sanoa että mun elämässä olis nyt tapahtunu suuria asioita lähipäivien ja viikkojen ja kuukausien aikana.. Ainoostaan hiusten väri on vaihtunu takasi vaaleeseen päin. Itseasiassa tää kesä on ollu mulle aika epäselvä, tulevaisuuden suhteen. Oon aina tähän mennessä tienny mitä tuun tekemään ja minne meen, mutta nyt on ensimmäinen kesä kun mä en tiedä oikeestaan mitään. Nyt mulla on sellanen juttu kyllä jota kohden mä oon kokoajan matkalla, mutta silti sekin on vielä epävarma. No mutta ei sitä auta sillai miettiä enempää ja murehtia.. Mulla on kumminkin luottamus Jumalaan ja uskon että oikee asia avautuu oikeella ajalla mulle. Jumalan kanssa on kyllä hieno olla.. Tänä kesänä oon nähny tavallista vähemmän ihmisiä ja sit oon muina aikoina saanu ajoittain upouttua kunnolla lukemaan Raamattua ja hengellistä kirjallisuutta ja on tosi paljon asioita joita Jumala on puhunu ja rohkassu mulle. Jotenkin sitä aina kumminki erehtyy ajattelemaan että emmä oo arvokas ja ei mulla oo mitään merkitystä.. Mutta kumminki on ihana kun tietää et Jumala on luonu mut ja ei luo koskaan mitään ilman syytä ja et aina Jumalalla on mulle hyvii ajatuksii.. Niiku mullekin on suunnitelma. :) En oo täällä ilman syytä kumminkaan. Ja oon kallisarvoinen.. Hmm, nää on näitä ajatuksia mitä mä paljon pyörittelen mielessäni. Ihanaa oikeesti ku kesä on pian ohi ja syksy alkaa.. Syksy tuo aina mukanaan jotai uutta ja raikasta.. Ja illat on ihania ja vilposia ja saa alkaa nauttimaan teetä kynttilänvalossa ja yökävelytkin on paljon antosampia.. :) Ja pian tulee taas lunta ja pakkasta, sitä en oo saanu kokea pitkää aikaa kunnolla. :) Voi että, ihanaa. Mutta ei mun elämään nyt mitään kummempaa, odotusta uudesta vaan. :)
Ku meiän tiimi oli Malawissa aktiossa, saimme mahdollisuuden tutustua Suomalaisen One Way- Missionin (OWM) toimintaan kylässä nimeltä Khmabalame. Siellä elämä on todella erilaista kun täällä Suomessa. Ei sähköjä, savimajat, olkikatot, ruokomatot patjoina.. Paljon hiekkaa ja pölyä. Malariaa ja muita sairauksia.. Pieni klinikka. Ja kaiken tämän keskelle muutti Suomalainen nainen nimeltä Marianne joka sai OWM:n toiminnan sinne mukanaan ja nyt he ovat tekemässä siellä mm. uutta klinikkaa ja suomesta lähtee vuosittain tiimejä sairaanhoitajineen, lääkäreineen, vammaistyöntekijöineen heitä auttamaan hetkeksi. Asiat on ovat muuttumassa, hiljalleen. Kaikki apu on tärkeää. Yksi hienoimmista asioista minkä OWM on saanut aikaan on orpo/kummiprojekti. Eli Marianne on siis koonnut siellä tietoja orvoista, tavannut heitä henkilökohtaisesti ja ottanut mukaan kummityöhön. Eli siis mullakin oli mahdollisuus ottaa yhteys tähän projektiin ja sitä kauttaa saada kummilapsi. Mua on jo pidempään kiinnostanut ottaa itselleni kummilapsi jostain maasta jota sitten tukea kuukausittain jollain summalla. Joskus mä ajattelin etten haluis kummilasta kun en tajunnu sitä et ne oikeesti tarvii apua.. Mutta niin.. Kun mä kävin siellä ja itse näin sen tilanteen, mä tajusin että mä haluan auttaa jotain lasta. Niillä pienillä saattoi olla ehkä yhdet repaleiset vaatteet, ne oli aliravittuja.. Ja tosiaan orpoja. Pitkään mietittyäni sitä mä sitten päätin haluavani ottaa sen kummilapsen. Soitin siis yhdelle naiselle ja yhtäkkiä mulla olikin kummipoika. Mä oikeesti olen niin onnellinen siitä että voin auttaa. Kai mulla kesti tää ajattelu niin pitkään siks ku ite oon vaan aina välillä töissä ja mietin sitä ettei rahaa aina ole paljon.. Mutta sitten muistin että Jumala on luvannut pitää musta huolen ja samalla tavalla Hän haluaa pitää mun pikkusestani huolen. Eikä se summa ole edes iso.. Mä heti ihastuin "omaan" pikku poikaani, ehkä mä joku päivä myös näen hänet.. Ei sitä koskaan tiedä. Pikkunen on vasta kaks vuotias ja menettänyt vanhempansa melko kauheella tavalla.. Äiti kuoli salamaniskuun ja isä karkasi Mosambikin puolelle ja jätti lapsensa koska ajatteli äidin ja lasten olevan noiduttuja. Toivon että tää pien poika (en haluu käyttää nimeä tässä) saa oikeesti kokea lapsuuden lapsen kengistä eikä joudu liian aikasin huolehtimaan vaikka veljistään ja siskoistaan, vaan että todellakin hän saisi olla lapsi ja kasvaa omaa tahtiaan aikuiseksi. Toivon myös että osaan kaikella mitä sanon hänelle tai teen osoittaa että kuinka oikeesti häntä rakastan, että on joku joka todella rakastaa ja välittää. Saa ru
koilla mun murun puolesta. :)
Malawista Suomeen tullessani yövyttiin meiän tiimin kanssa Seinäjoella yhen Missionuoren (Roopen) luona pari yötä. Siellä sitten kerroin Roopelle jotain mitä olin alkanut ajattelemaan Malawissa ollessani.. Mä haluisin Saksaan. En todellakaan tiedä mistä moinen ajatus oli lähtöisin, mutta sydämeeni se ainakin oli jäänyt kytemään. Roope siinä sitten sanoi että niin, siellähän on se Festival Of The Nations, YWAMin Euroopan henkilökuntakokoontuminen.. Että sinne vaan. Mä olin siis totaalisesti unohtanut moisen tapahtuman, mutta innostuin siitä vaikka heti ensimmäinen ajatus olikin että emmä kuitenkaa tuu sinne meneen. Mutta sitten hyvä ystäväni Katri (jonka kanssa tein DTS:n) sanoi että he on miettiny tyttöjen kaa et jos menis sinne.. Niinpä mä sit muistan yhen puhelun jonka Katri soitti ja kysy vaan et lähetkö vai et?? Mun oli tiedettävä se aika nopeesti, liput piti nimittäin tilata tunnin sisään.. Tai niin me siis luultiin. No mä sitten vastasin myöntävästi ja lähin töistä ajelee pankkia kohden koska mun oli siirrettävä lentolippurahat Katrin tilille.. No tietenkin just sillon oli Kehä 3:lla onnettomuus ja muu liikenne mateli.. Tuli siinä sitten jo mietittyä et onko mun nyt ees tarkotus mennä koko Saksaa.. Mutta 7 minuuttia ennen sen tunnin päättymistä ne rahat oli sitten siirretty Katrin tilille.. Tosin sitten mä sain puhelun Katalta et joo, nyt meni sitte netti pimeeks.. Kaikesta tästä huolimatta me saatiin ku saatiinki ne liput ja 23 viime kuuta mä suuntasin kolmen muun tytön kanssa nokat kohden Saksaa. Sieltä me sitten ajettiin Saksan halki ja aina Tsekkeihin, Prahaan asti. Me siis lennettiin sinne pari päivää etuajassa ja päätettiin se aika käyttää Prahassa. Siellä olis muuten ollu kivaa, mutta mun päätä särki tajuttoman paljon joten se siitä hyvästä kokemuksesta. Halpa maa, se jäi mieleen. Mutta en nyt voi sanoa että niin ihmeellinen se oli.. Jotkut kutsuu sitä romanttiseks.. No varmaan ne kirkot ja sen sellaset sitä onkin, mutta aika harmaa se mun silmissä oli. Kuinka romanttista teidän silmissänne on vaikka nojata likaiseen kaiteeseen katsellen ruskean veden kulkeutumista pitkin kanavaan ja yläpuolella menee junasilta jykevine ruskeine paikattuineen pylväineen.. Joutsenille muistan sanoneeni että menkää vaan takas Suomeen, siellä on kirkas vesi, sinne te kuulutte. Sitten yhden yön jälkeen suuntasimme takaisin Saksaan sellaiseen söpöön pikkukylään kun Herrnhutiin jossa kukaan paikallinen ei tainnut puhua englantia.. Muistan yhdessä leipomossa sanoneeni saksaksi jopa "zwei" ja "danke Schön".. :) Sainpa selville että ei mun kahen ja puolen vuoden saksankielen opiskeluista mitään ollu päähän jääny. No mutta asiaan. Siellä oli siis Festival Of The Nations, kansojen festivaali. Oli ihana olla YWAMEReiden keskellä siellä.. Siellä oli noin 750 YWAMilaista, jotkut oppilaita, jotkut henkilökuntaa.. Jotkut uusia muutaman kuukauden YWAMissa olleita, jotkut kauemmin.. Yksi jopa 43 vuotta!! Olipa mukana myös YWAMin perustaja, Loren Cunningham, fiksu mies, kuuliainen Jumalan mies. Siellä sain sitten osallistua erilaisiin kanaviin joissa opin mm. jotain miten olla tukena lapsille jotka elävät maailmassa joss nälkä ja kuolema ovat jokapäiväistä elämää.. Kuulin miten maailman lapset voivat ja miten naiset voivat.. Sunnuntai, helluntaipäivä ja Global Day Of Prayer, oli minulle kaikista antoisin. Heti aamusta jo osallistuin Lisa Cuellarin johtamaan ylistyshetkeen ja siinä sain kyllä sellasta virvostusta Jumalalta että oksat pois. :) Just ku mietin kuinka haluisin elää intiimimmässä suhteessa Jumalan kanssa niin yks mies meni sen sinne lavalle paukauttamaan ääneen (sanoi siellä olevan monia samanlaisia) ja sit et sun täytyy vaan sanoo YES LORD ja ottaa vastaa. Oikeesti se oli hieno tilanne. Sitte meillä oli sellanen rukouskokous jossa porukkaa kävi eessä rukoilee ja eri kielillä ja oikeesti Jumalan Henki oli vahvasti läsnä.. Sit vielä sain osallistua kanavaan nimeltä Worship&Leadership.. Kamppailin meenkö sinne vai Hospitalitystä kertovaan.. Koin enempi kumminki ton Worship jutun omakseni.. Ja sitä se oli.. Heti kun Lisa alko jakamaan tajusin et mun olis hyvä pitää korvia auki kokoajan koska tää tulis olee täysin mulle.. Niin olikin, joka sana.. Joka ikinen sana oli ku just mulle tarkotettu. Mä rohkaistuin jatkamaan pianon soiton harjottelua ja mä rohkaistuin johtamaan ylistystiimiä.. Ja mä tajusin asioita paljon syvemmin.. En mä osaa tätä kaikkee edes selittää, mut.. Siis mieletöntä. :) Ja mä innostuin rukouksesta ja juteltuani yhen ystäväni (Veeran) kanssa, sovittiin et me pidetää kesällä joko vaan meiän keskeistä tai sitten vähän isompaa rukouspiiriä.. :) Joo, emmä aio lannistua, tiedän et tää kesä voi olla tosi upee jos mä täysin kaikkeni luovutan Jumalalle. :) Tätä en ookkaa tehny aiemmin, nyt otan kesästä kaiken irti Jumalan kanssa, mun parhaan ystävän kanssa!!
Menin sitten oman DTS:n jälkeen henkilökuntaan seuraavaan DTS:ään.. :) Se oli vähän erilaisempi kokemus, todella opettava.. Varsinkin johtajuudessa. Lähdin sitten johtamaan yhen Henken kanssa tiimiä aina tonne Malawiin asti. Malawi on siis pienenpieni maa Afrikassa päiväntasaajan alapuolella. Se oli todella erilainen kokemus ku USA. Siellä me asuttiin kaupungissa nimeltään Blantyre ja tehtiin lähimmäkseen työtä yhden paikallisen pastorin kanssa. Eli saarnattiin seurakunnissa, käytiin seurakuntalaisten luona rohkaisemassa heitä, esitettiin draamoja, todistettii.. Jne. Kyllä me myös muutakin tehtiin, mutta vähemmän, vaikka oltais enemmän haluttu. Saatiin mahdollisuus käydä pitämässä oppitunteja yksityiskouluilla ja pääsin siellä koululla myös lettuja paistamaan hiilillä. Sitten käytiin orpokodeissa kertomassa Jeesuksesta ja leikittämässä niitä lapsia. Yhessä paikassa päästiin auttamaan yhtä tunnettua muusikkoa, kun se on perustamassa yhteen laaksoon kylää. Se oli oikeesti mielenkiintosta kävellä siellä vuorilla ja nähsä heinäkattosia savimajoja joiden vierellä lapset leikki ja pienestä nuotiosta nousi savupilvi yläspäin. Siellä me siis istutettiin ruohoa jyrkänteellä jotta jos tulis tulipalo niin se hidastais sitä etenemistä ja jos vesi laskeutuis alaspäin niin sitten se tarttuiski maahan eikä pääsis muodostuu kuiluun ikäväks lammikoks. Sitten oltiin viikko yhdellä kylällä jossa ei ollu sähköjä.. Sanotaan näin että se oli kokemus!! Siellä meitä tuijotettiin tuntikaupalla. Lapset vaan seiso katsellen meitä metrin päästä, niin ihmeellisiä me oltiin. Yhdellä koululla (jossa oli n. 400 oppilasta ja muutama opettaja) kaikki oppilaat halus kätellä.. Tuntu ku olis kaatunu maahan ku kaikki tuli kimppuun. Siellä kylällä mä sain tutustua paikalliseen klinikkaan jossa kävi lähinnä Malariatapauksia.. Ja sitten me raivattii yks maissipelto, johon nyt ollaan rakentamassa uutta parempaa klinikkaa. Käytiin me myös kävellen Mosambikissa näyttämässä kaks draamaa ja sitten kotiin.. :) Ja autohan meni monta kertaa rikki siis ton Malawi- matkan aikana, kerran ootettii tien poskessa 8 tuntia, nähtiin tosin virtahepo sillon myös.. :) Ja kerran bussi meni rikki ja matka kesti 7 tuntia pidempään. Kolmen päivän loma me vietettiin ihanalla Lake Malawilla Nhkata Bayssa.. Oli kokemus, kaikin puolin. ja tut
ustuin hyviin suomalaistyyppeihin
ki siellä.. :)
DTS:ni käytännönjaksolla me sitten lennettiin USAan. Suurin osa ajasta me oltiin New Yorkissa, mutta me myös tehtiin USAn läpi menevä rukousmatka. Se oli siis n. 5000km pitkä matka ja kesti monta päivää.. Ja oli ehkä paras ajanjakso mun aktiossa. Me siis matkattiin läpi Washington D.C.:n käyden rukoilemassa valkoisen talon läheisyydessä samalla ihastellen kaikkea sitä loistokkuutta, sitten nähtiin myös se rakennus mikä on dollarin seteleissä ja monia muita ihmeellisiä asioita. Siellä Jumala puhu mulle eteenkin jengiläisten puolesta rukoilemisesta, USAssa jengiläisyys on hieman toista luokkaa ku Suomessa, siellä todella kuolee ihmisiä päivittäin jengitaisteluihin. Washingtonissa sain kokea ensimmäisen hostelliyöpymiseni. Sitten me matkattiin Kansasiin, joka on ns. Mormonivaltio. Siellä me yövyttii kaks yötä yhden IHOP:in vieressä.. Eli siis International House of (ei suinkaa Pancakes vaikka niitäkin on siellä paljon) Prayers. Siellä on jatkunu tähän mennessä jo seitsemän vuotta rukous/ ylistys lakkaamatta 24/7, joten sinänsä melkoinen kokemus. Sitten mentii Coloradoon, tuohon ihanaan valtioon, ah, mä niin rakastuin siihen ja sen vuoriin. Sielläkin oltiin pari yötä ja käytiin SUURESSA New Life- churchissa rukoilemassa teinin.illan puolesta ja sit mentii sinne n.iltaa, oli muuten vähän erilainen ku Suomen nuortenillat.. Se oli oikeestaa konsertti. Sitten käytiin myös tutustumassa johonkin Focus On The Familyyn, oli muuten hyvä juttu. Ja sieltä Las Vegasiin. Oltii siellä yöaikaan neljä tuntia. En menny pika- avioliittoon ja en mielelläni muutenkaa mene sinne likaisuuden kaupunkiin takas. Ja lopulta saavuttii Kaliforniaan ja Santa Barbaraan, hyvä mesta muuten. Siellä tehtii yliopistoevankeliumia ja maalattiin yhen kirkon seiniä.. :) New Yorkissa oltiin lähinnä Prayer Stationeilla ja kodittomien ruokailuissa apuna (ei syömässä), China Townissa After School Programissa jne. :) Mielettömiä kokemuksia jotka muutti mun pientä elämääni. Sinne mä vielä joku päivä menen takas. ;)
Noin kaks vuotta sitten lähihoitajaksi valmistumista edeltävänä iltana sain puhelinsoiton Suomen Missionuorilta.. Pomo halus vaan ilmottaa että mut on hyväksytty tulevaan DTS:n (Discipleship Training School). Sitten mä alotin taipaleeni Missionuorissa syyskuussa vuonna -05. Mä opin ihan ihmeellisiä asioita Jumalasta, Hänen rakkaudestaan, huolenpidostaan, äänen kuulemisesta.. Ja monista muista asioista. Sitä ennen mä olin vaan eläny elämäni ihanku se olis ohikulkeva juttu vaan, vailla mielenkiintoa. Muistan kirjottaneeni joihinkin lomakkeisiin että odotan elämältä sen et saan työpaikan, mukavan perheen ja hyvän toimeentulon. That's it. Mutta DTS:ssä mun käsity elämän tarkotuksesta muuttu ja mä päätin etten antais sen vaan valua ohi sormistani. Mä todellakin haluan elää jokaisen päiväni Jumalalle mikä tarkottaa siis sitä et jokainen päivä voi olla todella erilainen ku muut päivät.. Voi siis sanoa että mä aloin elää täyttä elämää. Nyt mun elämäni sisältyy monista ihanista asioista, jokainen päivä on Jumalan kanssa kulkemista ja jokainen päivä on uusi yllätys. Ei se aina helppoa ole, mutta rikasta ja mä tiedän että kerran taivaassa mä saan täydellisen onnen. Tää on vaan hetki täällä maan päällä. Musta on ihana kun saan tietää että mun elämälläni täällä on merkitystä, mä en ole turha tapaus. Niin, senkin mä opin DTS:ssä, mä en ole turha tapaus, mä olen Jumalan kädenjälki, Hän on mut suunnitellu ja mä olen kaunis Hänen silmissään. Ja mulle Hänellä on special- käyttötarkotus, kukaan ei oo kuten mä. Mä tiedän että kaikki on Hänen kädenjälkeään, niin mussa ku sussaki..
Syksy on nyt ohi ja joulu huomenna. Aika uskomatonta. En kyl voi sanoo et olis sillaset perinteiset joulutunnelmat ku ei oo lunta ja lahjaostoksetkii tuntu jotenki rasittavilta.. Mulla tuli ongelma yhtäkkiä olla Helsingissä, tuntu et materialismi oikein hyökkäs vastaan. No muahan sitte ahdisti ja lopulta päätin et nyt jää lahjat ostamatta ja lähin pois kaupungista. Eihän sitä joulua vietetä oikeesti kumminkaan muiden takia tai kinkun takia.. Joulu ei koskaa oo merkinny mulle joulukuusen hommaamista tai mitää sellasta punasta joulupukkia.. Vaan se on ollu Jeesuksen synttärit aina.. :) Nyt haluan vaan juhlia sitä ku vapahtajamme syntyi maailmaa! Se on suuri ilon aihe! Huomenna siis biletetään. Mutta joo.. Tässä sain kumminki mielenkiintosen lahjan Jumalalta, sellasen mistä olen haaveillu ja mitä oon miettiny.. Jo pidempää. Oon haaveillu siitä et pääsisin takas New Yorkiin edes hetkeks.. Ja oon pitäny yhteyksiä niiden ihmisten kanssa keiden luona oltiin. No nyt ollaa sit mailailtu ahkerasti puolin ja toisin ja sit mulla on ollu sellanen tunne et sinne tulis mennä helmikuussa kuukaudeks. :) Ja sitten siinä oli vähän epävarmuutta niiden dts aktion takia.. Jossain vaiheessa olin jo valmis luovuttamaan. Mulla oli lentolippurahatkin jo varattuna ja sitten koin et mun piti antaa ne yhdelle pojalle. Se oli sit tosi jännä antaa ne rahat pois, mutta mä tiesin sen tehdessäni et jos mun tulee mennä New Yorkiin niin Jumala tulee antamaan mulle tarvittavat rahat. Uskossa sitten kirjotin yhden mailin jossa jaoin joillekin että lähden New Yorkiin, en lähettäny vielä sitä koska odotin vastausta.. Mut kirjotin sen silti uskossa. Sitten tossa kaks viikkoa sitten mä rukoilin et Herra antais ne rahat jos mun on tarkotus lähteä.. Pyysin 500 euroa. Ette usko miltä tuntu kun yhdet mun kaverit sitten laitto just sen summan mulle tietämättä mitään tästä rukouksesta. Nyt mulla on siis lentolippurahat jälleen. Sitten koin et Jumala kysy et "Tinni, mitä sä haluat tehdä?".. Samalla kuulin musiikin jonka yhdistän aina New Yorkin reissuu.. Ja iloiten vastasin Herralle: "Mä haluan New Yorkiin kuukaudeksi". Nyt sinne ollaan sitten menossa, viimeinen vahvistus tuli tyypeiltä siellä ja ne odottaa mua innoissaa. Se oli niin rohkaseva maili varsinki ku ne kerto jotai mitä mussa näki viime kerralla ja uskoo mun tuovan tiimiin vahvuutta. :) Se on niin jännä.. Mä pääsen New Yorkiin, ehkä viimesen kerran. En tiedä. Mutta ainakin uskon että tulevaisuuden matkani ja lopulta ei vaan matka vaan koko elämä tulee suuntautuu jatkossa Itä- Afrikan puoleen. Ja se mua innostaa myös. On ihana et mä saan nyt nauttia vähän erilaisesta ja kerätä ihania muistoja ja sitten kun oon Afrikassa voin muistella niitä isoja rakennuksia ja kertoa juttuja. Miettiä kuinka hyvä Jumala mulle on ollut kun oon saanu kokea niin paljon. Oikeesti Jumala on jotain niin ihanaa mulle etten voi sitä edes oikein selittää, Hän on ihana! Mä olen rakastunut Häneen. Kiitos Jumala lahjastasi.
