dts

Noin kaks vuotta sitten lähihoitajaksi valmistumista edeltävänä iltana sain puhelinsoiton Suomen Missionuorilta.. Pomo halus vaan ilmottaa että mut on hyväksytty tulevaan DTS:n (Discipleship Training School). Sitten mä alotin taipaleeni Missionuorissa syyskuussa vuonna -05. Mä opin ihan ihmeellisiä asioita Jumalasta, Hänen rakkaudestaan, huolenpidostaan, äänen kuulemisesta.. Ja monista muista asioista. Sitä ennen mä olin vaan eläny elämäni ihanku se olis ohikulkeva juttu vaan, vailla mielenkiintoa. Muistan kirjottaneeni joihinkin lomakkeisiin että odotan elämältä sen et saan työpaikan, mukavan perheen ja hyvän toimeentulon. That's it. Mutta DTS:ssä mun käsity elämän tarkotuksesta muuttu ja mä päätin etten antais sen vaan valua ohi sormistani. Mä todellakin haluan elää jokaisen päiväni Jumalalle mikä tarkottaa siis sitä et jokainen päivä voi olla todella erilainen ku muut päivät.. Voi siis sanoa että mä aloin elää täyttä elämää. Nyt mun elämäni sisältyy monista ihanista asioista, jokainen päivä on Jumalan kanssa kulkemista ja jokainen päivä on uusi yllätys. Ei se aina helppoa ole, mutta rikasta ja mä tiedän että kerran taivaassa mä saan täydellisen onnen. Tää on vaan hetki täällä maan päällä. Musta on ihana kun saan tietää että mun elämälläni täällä on merkitystä, mä en ole turha tapaus. Niin, senkin mä opin DTS:ssä, mä en ole turha tapaus, mä olen Jumalan kädenjälki, Hän on mut suunnitellu ja mä olen kaunis Hänen silmissään. Ja mulle Hänellä on special- käyttötarkotus, kukaan ei oo kuten mä. Mä tiedän että kaikki on Hänen kädenjälkeään, niin mussa ku sussaki..