Malawista Suomeen tullessani yövyttiin meiän tiimin kanssa Seinäjoella yhen Missionuoren (Roopen) luona pari yötä. Siellä sitten kerroin Roopelle jotain mitä olin alkanut ajattelemaan Malawissa ollessani.. Mä haluisin Saksaan. En todellakaan tiedä mistä moinen ajatus oli lähtöisin, mutta sydämeeni se ainakin oli jäänyt kytemään. Roope siinä sitten sanoi että niin, siellähän on se Festival Of The Nations, YWAMin Euroopan henkilökuntakokoontuminen.. Että sinne vaan. Mä olin siis totaalisesti unohtanut moisen tapahtuman, mutta innostuin siitä vaikka heti ensimmäinen ajatus olikin että emmä kuitenkaa tuu sinne meneen. Mutta sitten hyvä ystäväni Katri (jonka kanssa tein DTS:n) sanoi että he on miettiny tyttöjen kaa et jos menis sinne.. Niinpä mä sit muistan yhen puhelun jonka Katri soitti ja kysy vaan et lähetkö vai et?? Mun oli tiedettävä se aika nopeesti, liput piti nimittäin tilata tunnin sisään.. Tai niin me siis luultiin. No mä sitten vastasin myöntävästi ja lähin töistä ajelee pankkia kohden koska mun oli siirrettävä lentolippurahat Katrin tilille.. No tietenkin just sillon oli Kehä 3:lla onnettomuus ja muu liikenne mateli.. Tuli siinä sitten jo mietittyä et onko mun nyt ees tarkotus mennä koko Saksaa.. Mutta 7 minuuttia ennen sen tunnin päättymistä ne rahat oli sitten siirretty Katrin tilille.. Tosin sitten mä sain puhelun Katalta et joo, nyt meni sitte netti pimeeks.. Kaikesta tästä huolimatta me saatiin ku saatiinki ne liput ja 23 viime kuuta mä suuntasin kolmen muun tytön kanssa nokat kohden Saksaa. Sieltä me sitten ajettiin Saksan halki ja aina Tsekkeihin, Prahaan asti. Me siis lennettiin sinne pari päivää etuajassa ja päätettiin se aika käyttää Prahassa. Siellä olis muuten ollu kivaa, mutta mun päätä särki tajuttoman paljon joten se siitä hyvästä kokemuksesta. Halpa maa, se jäi mieleen. Mutta en nyt voi sanoa että niin ihmeellinen se oli.. Jotkut kutsuu sitä romanttiseks.. No varmaan ne kirkot ja sen sellaset sitä onkin, mutta aika harmaa se mun silmissä oli. Kuinka romanttista teidän silmissänne on vaikka nojata likaiseen kaiteeseen katsellen ruskean veden kulkeutumista pitkin kanavaan ja yläpuolella menee junasilta jykevine ruskeine paikattuineen pylväineen.. Joutsenille muistan sanoneeni että menkää vaan takas Suomeen, siellä on kirkas vesi, sinne te kuulutte. Sitten yhden yön jälkeen suuntasimme takaisin Saksaan sellaiseen söpöön pikkukylään kun Herrnhutiin jossa kukaan paikallinen ei tainnut puhua englantia.. Muistan yhdessä leipomossa sanoneeni saksaksi jopa "zwei" ja "danke Schön".. :) Sainpa selville että ei mun kahen ja puolen vuoden saksankielen opiskeluista mitään ollu päähän jääny. No mutta asiaan. Siellä oli siis Festival Of The Nations, kansojen festivaali. Oli ihana olla YWAMEReiden keskellä siellä.. Siellä oli noin 750 YWAMilaista, jotkut oppilaita, jotkut henkilökuntaa.. Jotkut uusia muutaman kuukauden YWAMissa olleita, jotkut kauemmin.. Yksi jopa 43 vuotta!! Olipa mukana myös YWAMin perustaja, Loren Cunningham, fiksu mies, kuuliainen Jumalan mies. Siellä sain sitten osallistua erilaisiin kanaviin joissa opin mm. jotain miten olla tukena lapsille jotka elävät maailmassa joss nälkä ja kuolema ovat jokapäiväistä elämää.. Kuulin miten maailman lapset voivat ja miten naiset voivat.. Sunnuntai, helluntaipäivä ja Global Day Of Prayer, oli minulle kaikista antoisin. Heti aamusta jo osallistuin Lisa Cuellarin johtamaan ylistyshetkeen ja siinä sain kyllä sellasta virvostusta Jumalalta että oksat pois. :) Just ku mietin kuinka haluisin elää intiimimmässä suhteessa Jumalan kanssa niin yks mies meni sen sinne lavalle paukauttamaan ääneen (sanoi siellä olevan monia samanlaisia) ja sit et sun täytyy vaan sanoo YES LORD ja ottaa vastaa. Oikeesti se oli hieno tilanne. Sitte meillä oli sellanen rukouskokous jossa porukkaa kävi eessä rukoilee ja eri kielillä ja oikeesti Jumalan Henki oli vahvasti läsnä.. Sit vielä sain osallistua kanavaan nimeltä Worship&Leadership.. Kamppailin meenkö sinne vai Hospitalitystä kertovaan.. Koin enempi kumminki ton Worship jutun omakseni.. Ja sitä se oli.. Heti kun Lisa alko jakamaan tajusin et mun olis hyvä pitää korvia auki kokoajan koska tää tulis olee täysin mulle.. Niin olikin, joka sana.. Joka ikinen sana oli ku just mulle tarkotettu. Mä rohkaistuin jatkamaan pianon soiton harjottelua ja mä rohkaistuin johtamaan ylistystiimiä.. Ja mä tajusin asioita paljon syvemmin.. En mä osaa tätä kaikkee edes selittää, mut.. Siis mieletöntä. :) Ja mä innostuin rukouksesta ja juteltuani yhen ystäväni (Veeran) kanssa, sovittiin et me pidetää kesällä joko vaan meiän keskeistä tai sitten vähän isompaa rukouspiiriä.. :) Joo, emmä aio lannistua, tiedän et tää kesä voi olla tosi upee jos mä täysin kaikkeni luovutan Jumalalle. :) Tätä en ookkaa tehny aiemmin, nyt otan kesästä kaiken irti Jumalan kanssa, mun parhaan ystävän kanssa!!
