Viime viikolla pääsin toteuttamaan yhden unelmistani- matkan Venäjälle. Tosin jossain vaiheessa olin ihan valmis jäämään Suomeen ja kuuntelemaan opetuksia vaikka skyoen välityksellä. Ajattelin että Afrikkalaisten oppilaidemme tulisi olemaan vaikea saada viisumeita, joten mä tavallaan "uhrauduin" vapaaehtoiseksi jäämään heidän kanssaan. Mutta kuinka ollakkaan, kaikki oppilaat saivat viisuminsa, viimeinen muutaman päivän muita jäljessä mutta kumminkin. Lähtö oli jokatapauksessa hyvä juttu.Niinpä aloitimme siis matkan lauantai- aamuna kohti Venäjää. Matkasimme Raja-Joosepin kautta. Saavuttuamme rajalle, jouduimme odottelemaan pitkään Afrikkalaisten ystäviemme kanssa- passit ja viisumit piti viedä eri rakennukseen ja siellä tutkia vielä niiden paikkaansapitävyyttä. Ainakin niin oletan. Me suomalaiset pääsimme maahan helposti. Lopulta kaikki olimme Venäjän rajojen sisäpuolella ja jatka matkui. Matkamme vei Murmanskin kautta Olenegorskiin. Minä ja kuusi muuta tyttöä päädyimme asumaan saman katon alle- asunnossa ei asunut sillä hetkellä ketään, mutta jonkun tavaroita siellä oli. Pakko myöntää että kyllähän sitä hieman järkytyin kun menin ekaa kertaa vessaan. Haju oli melko vastenmielinen, paperit piti heittää roskikseen ettei pönttö tukkeutuisi ja vessassa ei ollut käsienpesuallasta, vaan kädet piti mennä pesemään erilliseen pesuhuoneeseen. Vesi itsessään haisi todella pahalle ja sitä ei voinut juoda.. Mutta hei, kaikkeen tottuu. Ei se viikon jälkeen enää yhtään niin pahalta tuntunu. :D
Vaikkakin Venäjällä oli melko paljonki huonommin asiat ku meillä Suomessa, niin ihmisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus yllätti. Ainakin seurakunnassa ihmiset oli todella ystävällisiä ja pitivät hyvää huolta. Meidät kutsuttiin Montegorskiin erääseen saamelaisperheeseen lounaalle.. Ja siis kerroinko jo että meitä oli yhteensä 22 ihmistä- eli ei tosiaankaan mikään pieni ryhmä ruokittavaksi. Ahtauduimme kaikki pöydän ääreen ja nautimme hyvästä lounaasta. Saimme myös kuulla uskomattoman hienoja todistuksia siitä kuinka Jumala oli pelastanut nämä ihmiset. Kun yksi pojista vapautui huumeidenkäytöstä Jumalan avulla, niin koko perhekunta tuli uskoon ja sai kokea Jumalan mullistavan voiman elämässään.
Sama perhe vei meidät myöhemmin iltapäivällä eräälle vuorelle- menimme siis autolla, mutta loppumatkan kävelimme. Oli upeeta nähdä koko Montegorskin kaupunki. Montegorski on yksi maailman isoimmista nikkelintuottajista ja tehtaat ovat tehneet hieman hallaa sille seudulle- mikään ei oikein kasva siellä ja kaupunki peittyy harmauden ja savun sekaan.. Varsinkin näin syksyllä.
Kävimme myös itse Murmanskissa kokouksessa. Domingos soitti Afrikkalaista musiikkia ja loppujen lopuksi koko sali (n. 150-200 ihmistä) seisoi taputtaen musiikin tahdissa- jotkut jopa hieman "tanssivat" eli liikuttelivat jalkojaan sivulta sivulle. :)
Eräänä päivänä vierailimme Luujärvellä saamelais- komilaiskylässä. Vaikka Venäjä onkin ihan naapurissa, niin näkemäni yllätti minut. Siellä oli muutamia kerrostaloja, mutta suurin osa oli vanhoja sodanaikaisia omakotitaloja- ränsistyneitä ja ajankuluttamia. Oppaamme vei meidät ilmeisesti vanhempiensa kotiin, joten pääsimme myös näkemään mitä sisällä oli. Kodin lämpö yllätti minut. Sielläkin saimme käydä pitkän pöydän ääreen ja jokainen sai kupillisen kuumaa teetä sekä leipiä ja makeita syötäviä naposteltavaksi.
Kaikista mielenkiintoisin vierailu minun mielestäni oli kumminkin Zelenegorskin huumevieroituskeskus. Paikka näytti melko vaatimattomalta, mutta sisällä meitä odotti maistuva lihakeitto, joulutortut, lämpimät valmiiksi pedatut pedit ja mukavat ihmiset. Osallistuimme illalla kokoukseen muiden kanssa ja porukastamme osa sai jakaa todistuksiaan siitä mitä Jumala on heidän elämässään tehnyt. Itse asiassa nautin vierailustani niin paljon, että mietin että sinnehän voisi oikeasti mennä ensi kesänä kuukaudeksi vapaaehtoisena hommiin.. :) Nykyiset paikan johtajat ovat itse vapautuneet huumeista. Heidän tarinansa oli mielenkiintoinen. Nykyinen vaimo- silloinen diileri, tapasi nykyisen miehensä- silloisen huumeidenkäyttäjän, ja möi huumeita miehelle. Huumeet olivat jotenkin huonoja ja mies joutui sairaalaan ja oli lähellä kuolla. Nainen taas joutui vankilaan. Sen jälkeen he tapasivat, alkoivat hengailla yhdessä, alkoivat käyttää huumeita yhdessä ja elivät yhteistä elämää. Myöhemmin joku sai heille ajatukset mennä vieroitukseen tähän keskukseen ja vaikka motiivit ei olleet oikeat alkuun (ajattelivat olla turvassa joltai, en muista miltä) niin keskus otti ensin vastaan miehen, sitten myöhemmin naisen. He pääsivät irti huumeista ja vuoden ohjelman jälkeen menivät naimisiin ja alkoivat johtaa paikkaa. Se ero mikä heidän vanhoista kuvista välittyi tähän päivään oli jotakin muuta- plus se miten he palvelivat nyt Jumalaa ja halusivat antaa elämänsä sille, että auttavat niitä jotka kärsivät samasta asiasta kun he ennen.. Siis niin plussaa! Ihan mieletöntä!!
Kannattaa siis käydä Venäjällä- se on elämää mullistava kokemus. :)
