Mzungu- postia! :DDD

Ma tulin Malawiin viime keskiviikkona. Se paiva oli pitka.. Matkustamista ja viela vahan lisaa matkustamista. Me syotiin sillon paikallista ruokaa nimeltaan Nsima ja sen jalkeen ma olin valmis menemaan nukkuun. Ma nukuin hyvin aamu viiteen saakka. Silloin ma herasin ja mun maha oli kipee. Ma en todellakaan voinu hyvin. Ma luulin etta se johtuu vedesta jota olin juonu. Ma join normaalia vetta hanasta. Mutta muutaman tunnin paasta siita ma olin ok. Ma oon syony niin paljon Nsimaa etta te ette vois uskoakkaa.. Ja viela kasin, ei haarukalla ja veitsella. Nsima on siis tehty maissijauhosta ja se ei maistu millekkaan. Joten taa on ollu niin erilaista kotiin verrattuna.. Mutta ruoka on ihan hyvaa. Taa on mita halusin, elaa kuten paikalliset ihmiset. Mutta joskus se on vaikeaa. Ma oon yhden perheen vieraana ja hei kaikki on mukavia. :) Ma oon matkustanu minibussilla, mika on kyllakin tavallinen isompi auto vaan.. Taynna ihmisia. Yleensa 19, joskus enemmankin. Mutta se on myos halpa. Siella voi haistaa kaikenlaisia hajuja, hikea, likaa.. Bensaa. Mutta taa on Afrikka. Ma kavelin kaupunilla joku nelja paivaa sitten ja se oli niin hassua kun ihmiset muisti mut! Kavelin yhden paikan ohi missa ennen kavelin ja hymyilin nahdessani ne samat kasvot.. Aluks luulin et ne ei muista mua, joten en katsonu niihin. Mutta yhtakkia kuulin niiden huutavan kuorossa "TINNI". Haha, se tuntu hauskalta. :)

Huomenna ma meen Karongaan, pohjoiseen Malawiin. Ma oon siella kolme viikkoa. Se on lahella Lake Malawia, mista ma oon ilonen! :D Sen jalkeen vahan lisaa. :)

Olen kokonaan Sinun

"Isä, haluun kiittää Sua, Sun hyvistä suunnitelmista elämälleni. Haluun kiittää Sua, koska Sä johdat mua. Muutaman tunnin päästä mä alotan matkani kohti Malawia. Kiitän Sua, koska Sä matkustat mun kanssa.. Sä oot mun kanssa lentokentillä, lentokoneissa ja kaikissa maissa. Sä oot mun kanssa Malawissa. Mä tiedän että Sä oot suunnitellu jotain erityistä mulle. Isä, mä rakastan Sua eniten. Mä haluun antaa Sulle mun kolme tulevaa kuukauttani, mä haluan tehdä mitä Sä haluat mun tekevän. Mä haluun ylistää ja palvoa Sua kaikella mitä mä teen. Herra, Sun käsiisi mä sitoudun jälleen. Mä tiedän että sä olet kaikista korkein, kaikista vahvin.. Sun nimesi on korkeammalla muita nimiä. Sä olet rakkaus, Sä olet elämä.. Sä olet mun kaikkeni! Mä tarvin vain Sua. Isä.. Kiitos että rakastat mua niin paljon.. Mä rakastan Sua!"

Aprikkaan!

Yks päivä tapasin erään kehitysvammaisen naisen joka kysy että mitä olin parhaillani tekemässä.. Kerroin siinä että muuttopuuhissahan minä. "Mihinkäs muutat?", kuului kysymys. "Afrikkaan".. "APRIKKAAN, Voi hyvänen aika, Aprikkaan". Niin, sinne siis muutan, kolmeksi kuukaudeksi. :) Eilen oli mun vika päivä töissä! Vau, se tuntui niin hyvältä! Mä todella tykkään mun työstäni, mutta työskenteleminen Suomessa ei ole mun intohimoni.. Se ei oo sitä mitä tykkään tehdä tai mitä mut on tarkotettu tekemään. Mä teen sen ja mä rakastan ihmisiä joita mä autan, mutta jotain puuttuu. Jotain mitä mä saan kun mä työskentelen Suomen ulkopuolella.. Kun mä autan ihmisiä joilla ei ole kotia, ihmisiä jotka on köyhiä, tai orpoja.. Tai vaan ihmisiä joilla ei ole ketään kuka rakastaisi heitä. Työskenteleminen ääriolosuhteissa on mun sydämellä. Joten enää vain yksi viikko ja sitten mä alotan matkani kohti Malawia kolmeks kuukaudeks. Se on niin jännittävää. Mä oon todella innoissani näkemään mitä Jumalalla on mulle varattuna. Mä uskon että Hän tulee johtamaan mua. Mä en tiedä jos mä koskaan kerroin teille, että vuosi sitten kun olin opetuslapseuskoulun henkilökunnassa, Jumala puhu mulle, että mun tulisi mennä takasi Malawiin. Se oli niin hauskaa. Mä rukoili yhdessä mun hyvän ystäväni, Antin kanssa. Hän näki kuvan ihmisistä maissipelloilla ja heillä oli käsissään pienet hakut. Kun hän jakoi mulle tästä kuvastaan, mä tunsin samantien kuinka Jumala sanoi mulle, että "Tinni, mä haluan sun menevän takaisin Malawiin ens syksynä". ja se rauha mikä mulle tuli siitä oli jotain niin kosketeltavaa. Mulla oli se rauha sisimmässäni ja musta vaan tuntu hyvältä heti siinä hetkessä. Sen jälkeen Jumala on anto mulle näkyjä ja unia/ unelmia mitä mä voisin tehdä niille ihmisille ja Hän myös laitto mut rakastamaan heitä erityisellä tavalla. Mä muistan yhden illan kun mä olin rukoushuoneessa.. Mä katselin kuvia Afrikkalaisista ja yhtäkkiä mä vaan tajusin kuinka erityisiä he ovat Jumalalle! Hän loi heidän hiukset, sormenjäljet.. He kaikki näyttävät erilaisilta ja heillä kaikilla on omat lahjat ja kyvyt. Jumala suunnitteli heidän elämänsä ennenku kaikki tää alkoi. Mun täytyy olla rehellinen ja sanoa että ennen tuota mä näin heidät vaan ihmismassana, mutta nyt mä näen heidät yksilöinä.. Aivan kuten Jumala näkee heidät. Joten mun lähtökohta tuolle matkalle on niin erilainen kun viimeksi. Nyt mä tiedän mitä odottaa.. No, se on Afrikka, joten en mä voi ikinä tietää mitä nään. . Mutta nyt mä tiedän että millanen paikka se on, miltä se näyttää, mitä he syövät ja kuinka he ylistää Jumalaa ja niin edelleen.. Joten nyt mä en mene vaan paikkaan jossa kaikki on uutta mulle.. Mä tiedän että tuun yllättyy asioista mitä mä nään, mutta nyt mulla on edes pieni aavistus siitä kaikesta, tai jostakin. :) Mä ostin mun liput ehkä kuukausi sitten ja tää viime kuukaus ei todellakaa ole ollut helppo. Mä todella uskon että vihollinen on yrittänyt pysäyttää mut menemästä sinne! Mulla on ollut joitain pelkoja ja mä luulin että ne tulee Jumalalta.. Mä luulin että Jumala yrittääsanoa mulle että "Tinni, mä haluan sun peruuttavan sun matkan..". Se on mitä mä uskoin.. Mä en voi selittää noita pelkoja tai sitä paniikkia mitä mulla oli, mutta nyt mä tiedän että ne ei todellakaan ollu Jumalalta.. Mutta viholliselta. se oli yks ilta kun mä olin töissä ja yhtäkkiä sellanen iso pelko tuli mun sisimpään. Mä menin nettiin ja yritin katsoa kuinka voisin peruuttaa matkani mutta silti saada rahani takas.. Mutta sellasta vaihtoehtoa ei ollut. Joten mä soitin mun hyvälle ystävälleni. Kun mä kerroin hänelle mun peloista ja mun paniikista ja kuinka olin tunetnu Jumalan kutsuvan mua Afrikkaan, mutta nyt olin hämmentynyt mitä tunsin, mä tajusin että vihollinen yrittää estää mua menemästä Afrikkaan. Mä tunsin kuinka Jumala antoi mulle rauhan jälleen.. Se oli todella outo tilanne ja mä en voi selittää sitä kunnolla.. Mut jokatapauksessa, tää Katri laitto mulle e- mailia myöhemmin sinä päivänä.. Siinä mailissa hän kirjoitti jotakin mikä anoti mulle vielä suuremman rauhan sisimpään!! Hän sanoit että Jumala ei koskaan anna sulle pelkoja jos Hän haluaa sun jättävän tekemättä jotakin.. Hän antaa sulle rauhan! Mikä vapautus se oli mulle!! Kuinka ihmeessä mä saatoin unohtaa jotain tuollasta!! Jumala ei anna pelkoja, ei! Hän on rakastava Jumala! Noi pelot oli täynnä kuolemaa ja kärsimystä.. Mutta Jumala on rakkaus! Sen jälkeen kun tajusin tuon, sain e- mailia (jos aikaisemminkin) että ihmiset joiden luo olin menossa, eivät voisikaan ottaa mua vastaan, koska he eivät itse olisikaan Malawissa. YWAM- keskus laittoi mulle mailia että kukaan ei olisi siellä kun mä menen ja sitten Marianne mailasi että hän ei pääse Malawiin.. Lääkärit eivät anna hänen tulla.. Joten mulla ei ollu paikkaa mihin mennä tai mitään.. Mutta mitä mä tein..?? Mä nauroin.. Lujaa!! Jännää!! :D Mä todella koin kuinka vihollinen yritti masentaa mua ja saada mut pelkäämään että "tyttö, sulla ei ole mitään".. Mutta hän oli niin väärässä!! MULLA ON JUMALA! Ja se on kaikki mitä mä tarvin! Hän on kaikki minulle! Mun rakkaus, mun Jumala! mä aloin tuntea paremmalta ja paremmalta joka kerta ku jotain peruuntu, koska se oli aikaa jolloin mä tajusin että jotain suurempaa ja vahvempaa ja ihmeellistä mitä Jumalalla on mulle suunniteltuna! Muuten vihollinen ei yrittäis estää mun matkaani! Mä voin silti mennä Mariannen kylään vaikka hän ei olekaan siellä. Hänen miehensä ja työntekijät ottaa mut vastaa ja mä tuun olee ainoo valkonen siinä kylässä. Ja mulla on ystäviä kenen luo mä voin mennä ja keiden luona von viipyä ja työskennellä. Ja mä uskon että jotain avautuu myös pohjosesta Malawista mulle.. Tää ei oo vielä loppu.. Tää on vasta alku.