pieni kummipoikani

Ku meiän tiimi oli Malawissa aktiossa, saimme mahdollisuuden tutustua Suomalaisen One Way- Missionin (OWM) toimintaan kylässä nimeltä Khmabalame. Siellä elämä on todella erilaista kun täällä Suomessa. Ei sähköjä, savimajat, olkikatot, ruokomatot patjoina.. Paljon hiekkaa ja pölyä. Malariaa ja muita sairauksia.. Pieni klinikka. Ja kaiken tämän keskelle muutti Suomalainen nainen nimeltä Marianne joka sai OWM:n toiminnan sinne mukanaan ja nyt he ovat tekemässä siellä mm. uutta klinikkaa ja suomesta lähtee vuosittain tiimejä sairaanhoitajineen, lääkäreineen, vammaistyöntekijöineen heitä auttamaan hetkeksi. Asiat on ovat muuttumassa, hiljalleen. Kaikki apu on tärkeää. Yksi hienoimmista asioista minkä OWM on saanut aikaan on orpo/kummiprojekti. Eli Marianne on siis koonnut siellä tietoja orvoista, tavannut heitä henkilökohtaisesti ja ottanut mukaan kummityöhön. Eli siis mullakin oli mahdollisuus ottaa yhteys tähän projektiin ja sitä kauttaa saada kummilapsi. Mua on jo pidempään kiinnostanut ottaa itselleni kummilapsi jostain maasta jota sitten tukea kuukausittain jollain summalla. Joskus mä ajattelin etten haluis kummilasta kun en tajunnu sitä et ne oikeesti tarvii apua.. Mutta niin.. Kun mä kävin siellä ja itse näin sen tilanteen, mä tajusin että mä haluan auttaa jotain lasta. Niillä pienillä saattoi olla ehkä yhdet repaleiset vaatteet, ne oli aliravittuja.. Ja tosiaan orpoja. Pitkään mietittyäni sitä mä sitten päätin haluavani ottaa sen kummilapsen. Soitin siis yhdelle naiselle ja yhtäkkiä mulla olikin kummipoika. Mä oikeesti olen niin onnellinen siitä että voin auttaa. Kai mulla kesti tää ajattelu niin pitkään siks ku ite oon vaan aina välillä töissä ja mietin sitä ettei rahaa aina ole paljon.. Mutta sitten muistin että Jumala on luvannut pitää musta huolen ja samalla tavalla Hän haluaa pitää mun pikkusestani huolen. Eikä se summa ole edes iso.. Mä heti ihastuin "omaan" pikku poikaani, ehkä mä joku päivä myös näen hänet.. Ei sitä koskaan tiedä. Pikkunen on vasta kaks vuotias ja menettänyt vanhempansa melko kauheella tavalla.. Äiti kuoli salamaniskuun ja isä karkasi Mosambikin puolelle ja jätti lapsensa koska ajatteli äidin ja lasten olevan noiduttuja. Toivon että tää pien poika (en haluu käyttää nimeä tässä) saa oikeesti kokea lapsuuden lapsen kengistä eikä joudu liian aikasin huolehtimaan vaikka veljistään ja siskoistaan, vaan että todellakin hän saisi olla lapsi ja kasvaa omaa tahtiaan aikuiseksi. Toivon myös että osaan kaikella mitä sanon hänelle tai teen osoittaa että kuinka oikeesti häntä rakastan, että on joku joka todella rakastaa ja välittää. Saa rukoilla mun murun puolesta. :)