Kuinka kaikki järjestyi Filippiinejä varten

Filippiinit oli jostain syystä aina kiehtonu mua-- mutta ajattelin että tokkopa sinne koskaan tulis mentyä. Niin kaukana ja niin kalliit lennot sinne tuntu olevan. Täytellessäni opetussuunnitelmaa mietin mitkä maat pistäisin ulkomaanjaksolle. Se oli jo varmaa että Japani olisi yksi maa-- mutta menisikö tiimimme myös toiseen maahan? Mielessäni kävi että Filippiineille voisi mennä, katsoin jopa lentoja, mutta päätin jättää papereihin pelkän Japanin. Myöhemmin marraskuussa istuimme luokkahuoneessa Hennan ja parin oppilaan kanssa. Siinä katselimme maailmankarttaa ja mietimme että olisihan se ollut kiva muuallekin mennä. Mainitsin sitten ohimennen että meinasin opetussuunnitelmaan kirjoittaa toiseksi kohteeksi Filippiinit. Siinä vaiheessa pystyi näkemään pientä kuohuntaa tiimiläistemme puolesta.. Lopulta Anni ei enää pystynyt pitämään asiaa sisällään, vaan kuiskasi että muutamat olivat kokeneet että meidän tulisi mennä Filippiineille. Ajatus kuullosti hyvältä ja niinpä Henna ja minä keskustelimme asiasta Alicen kanssa- joka antoi mahdollisuudelle siunauksensa. Emme halunneet jättää asiaa kauaksi hamaan tulevaisuuteen, vaan jo seuraavana aamuna yhdessä staffimme kanssa keskukstelimme ja rukoilimme tulisiko meidän mennä myös Filippiineille. Yllätyksekseni myös poikastaffimme kokivat että kyllä. Myöhemmin iltapäivällä pyysimme oppilaitamme rukoilemaan ja kirjoittamaan lapulle kokemansa-- ja edelleenkin yllätyksenä kaikille, vastauksena oli 15 positiivista kyllä vastausta! sen pitemmittä mutinoitta päätimme että Filippiineillehän se tästä pitää siis mennä!! :)

Kaikki järjestyi yllättävän helposti. Löysin googlettamalla erään Filippiinien YWAMissa työskentelevän email osoitteen ja kun laitoin viestiä, hän oli ottanut jo yhteyttä Cebun keskukselle, josta oli sanottu että olemme tervetulleita.

Näinpä tehtäväksemme jäikin siis vaan lentolippujen hommaaminen, ulkoministeriöön matkakertomuksen lähettäminen, turvallisuusselvityksen tekeminen, luentojakson lopun odottaminen ja pieni joululoma ja sitten vaan matkaan.

Koska tiimimme oli jakaantunut kahteen osaan, päätimme ostaa lennot kahdessa erässä. Ensimmäiset lennot kulkivat Helsingistä Tokion kautta Osakaan. Osakasta myöhemmin Manilaan ja Manilasta parin päivän päästä Cebuun. Ja tietenkin sama "takaperoisin". Aluksi oli vaikea metsästää lentoja, sillä vaikka olimme kahdessa erässä, oli ryhmäkoot silti isoja. Lopulta kumminkin huomasimme ostaneemme kaikille 15 täysin samat lennot.
          Sinä iltana Suomen YWAMin Nehemia- tiimillä oli "päivät" meidän keskuksella ja Kyrre Helsingistä näytti meille pätkän "Son of God"ista. Siinä Jeesus pyysi Pietaria heittämään verkot vielä kerran veneestä, vaikka yhtään kalaa ei ollut tullut. Mutta Pietarin ihmetykseksi hän saikin kerätä verkoista niin paljon kalaa, että verkot repeilivät ja vene ei meinannut jaksaa kantaa kaikkea tuota määrää. Jeesus sanoi Pietarille: "lopeta kalastaminen, minä teen sinusta ihmisten kalastajan". Pietari kysyy mitä me sitten teemme. Jeesus vastaa: "Muuttaa maailman"..
          Tuon jälkeen oli aikamoinen hetki kertoa että hei, meillä on nyt liput ja me oikeesti lähdetään muuttamaan maailmaa!! :D

Kyseinen pätkä Jeesuksen ja Pietarin kohtaamisesta nähtävissä seuraavasta linkistä:

http://www.youtube.com/watch?v=60YCt10Zgyo

Kulttuurien rikkautta Japanissa

Rakastan erilaisia kulttuureja ja haluaisin aina oppia lisää eri maiden kulttuureista. Vaikka Japanilaiset ovat kansana hyvin varautunutta porukkaa, on siellä loppujen lopuksi suuri kulttuurien sekamelska. Usein sekamelska on pelkästään jo yhden ihmisen elämässä. Kulttuuriperintö ei tule pelkästään uskontojen kautta, vaan maassa on myös paljon sanomattomia sääntöjä. Ihmiset ei selkeästi juurru tiettyyn uskontoon, vaan eri uskonnoista otetaan palaset parhaimpia juttuja, erilaisia juhlia.. Eräs mies joskus sanoi minulle että syntyessään lapsi saa shintolaisen siunauksen, naimisiin mennään kristittyjen kirkossa ja kuolleet haudataan buddhistien maalle. Se jo itsessään selittäisi sekamelskaa ja ristiriitoja ihmisten elämässä-- kulttuurillisesti ja uskonnon kautta.

Musta on ihana tutustua erilaisiin kulttuureihin, vaikka osa niistä olisikin ristiriidassa omien näkemyksien ja uskomusteni kanssa. Juttelin erään japanilaisen pojan kanssa ja hän jakoi siitä kuinka mietti onko oikein että kristittynä tykkää käydä katsomassa shintolaisia pyhäkköjä ja buddhalaisia temppeleitä, vaan sen takia, että nauttii niiden kauneudesta. Seuraavalla viikolla lähdimme sitten kyseisen pojan ohjeistamana Naraan Todaijiin- eli buddhalaiseen temppeliin. Todaijissa sijaitsee Daibutsuden, joka on maailman suurin puinen rakennus ja sen sisällä sijaistee yksi maailman suurimmista pronssista patsaista.
           Kyseinen temppeli on yksi maailman vanhimmista ja matkalla temppeliä kohden on Nara-parkki,
jonka ovat valloittaneet lukuisat peurat. Aluksi turistit ovat innoissaan ottamassa kuvia peurojen kanssa, mutta auta armias kun ostat pienen keksipaketin syöttääksesi peuroja.. Yhtäkkiä ympärilläsi saattaa olla kaksikymmentä peuraa jotka yrittävät näykkiä mistä kiinni saavat-- hihoista, laukusta, pepusta.. Ja paniikissa keksit lentää ja lähdet karkuun-- epäonnistuen. Hyi olkoon. Onneksi itse näin muiden turistien kärsimyksen ja päätin vältellä peuroja.
            Itse temppeli on suuri, siellä on tosiaan jättiläis buddhapatsas, muita pieniä buddhapatsaita, ihmiset sytyttävät kynttilöitä, suitsukkeita ja päänsärky alkaa vaivata jos ei varaudu rukouksella. Temppelin sisällä oli myös n. 2 metrinen Buddhan käsi. Siinä sitä katsellessani mietin että ei sitä käsin kumminkaan kamalan isoa saisi rakennettua- ja vaikka saisikin, niin joka tapauksessa todellinen maailmankaikkeuden luoja ja Jumalamme pitää koko koko maailmankaikkeutta kädellään. Siinä jää Buddhan kaksimetrinen käsi altavastaajaksi.. (Alla oleva kuva otettu 2-vuotta edelliseltä reissulta)

Eräänä päivänä päätimme lähteä kohden Kyotoa ja Fushimi Inari Shrinea- l. shintopyhäkköä. Itse kaukaisimpaan pyhäkköön emme kävelleet-- mutta tämä paikka olikin muista pyhkäkkö-alueista hieman eroava. Sen sijaan että alueella olisi ollut vain yksi iso pyhäkkö, siellä oli vuori/ kukkala, jota pitkin kulki reitti ja reitin varrella oli monia pieniä ja isompia pyhäkköjä. Reittiä ohjasi tuhannet torii- nimiset portit. Emme tosiaan jaksaneet kävellä ihan loppuun asti, mutta nousimme alueelle, mistä näkee Kyoton hyvin.

Tondabayashissa ollessamme asustimme ihan lähellä PL- tornia-- PL sanoista Perfect Liberty, joka muodosti oman isolukuisen "lahkon". Osa tiimistämme tapasi public bathissä (yleisessä kylpylässä) lahkon isot pomot, jotka kutsuivat tiimiläisemme torniin vierailulle. Normaalisti sinne ei pääse lahkon ulkopuoliset, mutta "everything is possible- if you believe". Niinpä tiimiläisemme sitten löysivät itsensä tuosta hyvin erikoisen näköisestä tornista-- mulle se muistutti vähän niiku isoa liitua, josta oli osa vuoltu pois. :D

Yhtenä kulttuurillisena juttuna oli Osakan linna. Se loisti kaikessa komeudessaan meille ilta-aurinkon laskiessa taivaanrantaan.. Ylhäältä oli upeat näkymät Osakaan.

 Noh.. Kulttuuria ei tee vain rakennukset, vaan kulttuuria näkyi rikkaasti myös ihmisten arkipäivässä.. Mutta siitä kirjoittaminen saisi jo muutenkin pitkän blogitekstin ratkeamaan liitoksistaan. Joten jätettäköön se tällä erää.

Tinni nousevan auringon maassa

Viime joulukuun lopulla alko meitsin kolmas reissu Japaniin-- tällä erää 15- henkisen tiimin kanssa!! Alku tuntu ihan mahottomalta ku piti kulkea täysissä junissa isojen matkatavaroiden kanssa ja laskea että kaikki 15 on vieläki paikalla.. Ja vaikka oltiiki oltu yhessä 4 kuukautta, niin aina jos joku puuttu ni piti pitkää miettii et kuka tästä nyt vielä sit puuttuu.. Huoh!! Sit helpotti ku jakaannuttiin kahteen eri tiimiin ja ei tarvinu raahailla mitään laukkuja mukana-- ainakaan hetkeen. :D

Tosiaan kaksi ensimmäistä viikkoa vierähti Mikazuki- nimisessä paikassa keskellä puita ja vuoria. 38 vuotta sitten siellä perustettiin rukosuvuori ja aluksi kokoontumispaikkana oli vain kasattava ja purettava teltta tai muu vastaava ja myöhemmin alkoi salin rakennus. Silloin pastori Nishiumilla oli näkynä että sinne tulisi mökkejä ja myöskin tiimejä alkaisi tulemaan eri puolilta maailmaa. Nykyään se on ollut monien pastoreiden koulutuspaikkana ja uskovat ovat kokoontuneet yhdessä rukoilemaan ja nuo rukoukset ovat saaneet kantaa pidemmälle. Siellä on myös käynyt vahvoja Island Breeze tiimejä-- jotka mm. kaksi vuotta sitten olivat viimeistelemässä rukousvuoren pääsalin rakentamista. Viisi vahvaa saarelaista nostivat ison painavan palkin käsin paikoilleen-- heitä auttamassa oli japanilaisella mitta puulla oleva vahva mies, joka noston jälkeen ei voinut käyttää kahteen viikkon käsiään, niin kipeää se oli tehnyt. Mutta Samoalaiset, Tongalaiset ja Fijiläiset taitaa olla hieman vahvempaa materiaalia. Iloisena uutisena saimme myöhemmin kuulla että Nishiumit tykkäävät erityisesti näistä saarilaisista sekä suomalaisista!! Tuntui kunnialliselta että meidät rinnastettiin näiden vahvojen tyyppien joukkoon!! Syynä siis oli se, että muut tiimiläiset usein tulevat vain lomailemaan.. :D Mekin pääsimme nimittäin käytännön hommiin, maalaamaan, tekemään homeisen keittiö suursiivouksen ja myös valitsimme isoista lautakasoista hyvät, osittain hyvät pilkottavaksi ja mädät heitettäväksi pois. Hommaa riitti kahdeksi viikoksi. Mitä nyt välissä kävimme Himejissä shinto- pyhäköllä ihmettelemässä ja juttelemassa ihmisille. Uuden vuoden päivänä siellä olikin tuhansittain ihmisiä, jotka jonottivat yli tunnin pyhäkölle, päästääkseen rukoilemaan ja kolkuttamaan kelloja jotta jumalat kuulisivat rukoukset ja heittivät vielä lopussa rahaakin pyhäkköön. Tutustuimme siellä moneen mielenkiintoiseen henkilöön ja saimme oppia heidän kulttuuristaan ja heidän kyselleessään jakaa myös Jeesuksesta. Ihan parasta.

Kahden viikon jälkeen vaihdoimme sitten paikkaa ja saavuimme Tondabayashiin, Osakaan. Tässä vaiheessa tiimimme jakaantuivat kahtia. Meidän tiimi jäi pastori Fukunon serurakuntaan ja vastaanotto oli sanoinkuvaamaton! Oli upea saapua paikkaan jossa meidät otettiin niin ihanasti vastaan! Monet seurakuntalaiset olivat jääneet meitä odottamaan ja saimme kokea ihanaa vieraanvaraisuutta kun he olivat järjestäneet meille seuraavaksi päiväksi yhteysaterian. Siellä saimme pitää Suomi- kahvilaaa, jonne tuli ihmisiä seurakunnan ulkopuolelta maistelemaan suomalaisia herkkuja, keskustelemaan Suomesta-- mutta myös uskonasioista! Kahvila- ministry oli meillä lähes päivittäinen-- mutta sivussa pääsimme myös tekemään muitakin asioita.

Yhtenä juttuna oli ihmisten kohtaaminen kaduilla-- menimme mm. alueelle, jossa on paikallisen "punaisten lyhtyjen"- katu, tai katuja. Nuo kadut olivat täynnä nuoria naisia pienissä kodintyylisissä rakennuksissa, joiden etuosassa oli suuri aukko. Vähäpukeiset tytöt yleensä istuivat tuolilla ja vanhempi rouva kauppasi tyttöjä ohimeneville miehille. Joskus talon edustalla näkyi kahdet kengät-- silloin tiesi että kaupankäynti oli menossa. Muutamia keskustelujakin tuli tyttöjen kanssa, mutta pääsääntöisesti rukoilimme heidän puolestaan. Samaisella alueella oli myös monia peliluolia, kodittomia myymässä tienvarsilla käytettyä tavaraa, nurkissa seisoskelevia alkoholisteja pullot käsissään, narkkareita.. Koko alue oli jotenkin täysin turmeltunut.

Pääsimme myös kokouksiin, lastentapahtumiin ja saimme palvella saarnojen, todistusten, draamojen-- ja jopa tanssin kautta. Vierailimme myös vanhainkodissa ja oli ihana ilahduttaa vanhuksia, joita ei muutoin käy kukaan katsomassa.

Ensi kerralla lisää.. ;)