Tinni nousevan auringon maassa

Viime joulukuun lopulla alko meitsin kolmas reissu Japaniin-- tällä erää 15- henkisen tiimin kanssa!! Alku tuntu ihan mahottomalta ku piti kulkea täysissä junissa isojen matkatavaroiden kanssa ja laskea että kaikki 15 on vieläki paikalla.. Ja vaikka oltiiki oltu yhessä 4 kuukautta, niin aina jos joku puuttu ni piti pitkää miettii et kuka tästä nyt vielä sit puuttuu.. Huoh!! Sit helpotti ku jakaannuttiin kahteen eri tiimiin ja ei tarvinu raahailla mitään laukkuja mukana-- ainakaan hetkeen. :D

Tosiaan kaksi ensimmäistä viikkoa vierähti Mikazuki- nimisessä paikassa keskellä puita ja vuoria. 38 vuotta sitten siellä perustettiin rukosuvuori ja aluksi kokoontumispaikkana oli vain kasattava ja purettava teltta tai muu vastaava ja myöhemmin alkoi salin rakennus. Silloin pastori Nishiumilla oli näkynä että sinne tulisi mökkejä ja myöskin tiimejä alkaisi tulemaan eri puolilta maailmaa. Nykyään se on ollut monien pastoreiden koulutuspaikkana ja uskovat ovat kokoontuneet yhdessä rukoilemaan ja nuo rukoukset ovat saaneet kantaa pidemmälle. Siellä on myös käynyt vahvoja Island Breeze tiimejä-- jotka mm. kaksi vuotta sitten olivat viimeistelemässä rukousvuoren pääsalin rakentamista. Viisi vahvaa saarelaista nostivat ison painavan palkin käsin paikoilleen-- heitä auttamassa oli japanilaisella mitta puulla oleva vahva mies, joka noston jälkeen ei voinut käyttää kahteen viikkon käsiään, niin kipeää se oli tehnyt. Mutta Samoalaiset, Tongalaiset ja Fijiläiset taitaa olla hieman vahvempaa materiaalia. Iloisena uutisena saimme myöhemmin kuulla että Nishiumit tykkäävät erityisesti näistä saarilaisista sekä suomalaisista!! Tuntui kunnialliselta että meidät rinnastettiin näiden vahvojen tyyppien joukkoon!! Syynä siis oli se, että muut tiimiläiset usein tulevat vain lomailemaan.. :D Mekin pääsimme nimittäin käytännön hommiin, maalaamaan, tekemään homeisen keittiö suursiivouksen ja myös valitsimme isoista lautakasoista hyvät, osittain hyvät pilkottavaksi ja mädät heitettäväksi pois. Hommaa riitti kahdeksi viikoksi. Mitä nyt välissä kävimme Himejissä shinto- pyhäköllä ihmettelemässä ja juttelemassa ihmisille. Uuden vuoden päivänä siellä olikin tuhansittain ihmisiä, jotka jonottivat yli tunnin pyhäkölle, päästääkseen rukoilemaan ja kolkuttamaan kelloja jotta jumalat kuulisivat rukoukset ja heittivät vielä lopussa rahaakin pyhäkköön. Tutustuimme siellä moneen mielenkiintoiseen henkilöön ja saimme oppia heidän kulttuuristaan ja heidän kyselleessään jakaa myös Jeesuksesta. Ihan parasta.

Kahden viikon jälkeen vaihdoimme sitten paikkaa ja saavuimme Tondabayashiin, Osakaan. Tässä vaiheessa tiimimme jakaantuivat kahtia. Meidän tiimi jäi pastori Fukunon serurakuntaan ja vastaanotto oli sanoinkuvaamaton! Oli upea saapua paikkaan jossa meidät otettiin niin ihanasti vastaan! Monet seurakuntalaiset olivat jääneet meitä odottamaan ja saimme kokea ihanaa vieraanvaraisuutta kun he olivat järjestäneet meille seuraavaksi päiväksi yhteysaterian. Siellä saimme pitää Suomi- kahvilaaa, jonne tuli ihmisiä seurakunnan ulkopuolelta maistelemaan suomalaisia herkkuja, keskustelemaan Suomesta-- mutta myös uskonasioista! Kahvila- ministry oli meillä lähes päivittäinen-- mutta sivussa pääsimme myös tekemään muitakin asioita.

Yhtenä juttuna oli ihmisten kohtaaminen kaduilla-- menimme mm. alueelle, jossa on paikallisen "punaisten lyhtyjen"- katu, tai katuja. Nuo kadut olivat täynnä nuoria naisia pienissä kodintyylisissä rakennuksissa, joiden etuosassa oli suuri aukko. Vähäpukeiset tytöt yleensä istuivat tuolilla ja vanhempi rouva kauppasi tyttöjä ohimeneville miehille. Joskus talon edustalla näkyi kahdet kengät-- silloin tiesi että kaupankäynti oli menossa. Muutamia keskustelujakin tuli tyttöjen kanssa, mutta pääsääntöisesti rukoilimme heidän puolestaan. Samaisella alueella oli myös monia peliluolia, kodittomia myymässä tienvarsilla käytettyä tavaraa, nurkissa seisoskelevia alkoholisteja pullot käsissään, narkkareita.. Koko alue oli jotenkin täysin turmeltunut.

Pääsimme myös kokouksiin, lastentapahtumiin ja saimme palvella saarnojen, todistusten, draamojen-- ja jopa tanssin kautta. Vierailimme myös vanhainkodissa ja oli ihana ilahduttaa vanhuksia, joita ei muutoin käy kukaan katsomassa.

Ensi kerralla lisää.. ;)