Viimeiset kolme viikkoa ovat menneet erittäin nopsasti eteenpäin ja paljon on kerennyt tapahtua. Siitä tuntuu jo olevan ikuisuus kun palasin Suomeen Tansaniasta-- mutta toisaalta hyvä niin, sillä se tarkoittaa että jälleennäkemin Brightonin kanssa on kokoaika lähempänä.Vielä kuukausi sitten meillä oli opetuslapseuskoulussa oppilaita vain 5 ja staffissa vain minä ja Tarmo. Sillä ei oltas kovinkaan pitkälle pötkitty, mutta sitten aloimme yhdessä rukoilemaan lisää oppilaita. Ja seuraavana päivänä saimmekin ensimmäisen hakukaavakkeen ensimmäiseltä poikaoppilaalta. Siitä se sitten lähti-- parissa viikossa saimme 7 oppilasta ja 2 staffia lisää! Yhtäkkiä edessämme olikin 12 oppilaan opetuslapsiryhmä ja 4 staffia-- kaikki edelleen opetuslapsia myös. Ja mainittakoon se vielä, että koulumme on nyt siis oppilasmäärältään isoin Rovaniemellä olleista! Jumala on ollut uskollinen!
Jumala on ollut myös uskollinen muissa asioissa-- mutta huomasin että itse tavallaan estin Jumalan padot pitämällä sisälläni asioita, jotka eivät olleet Jumalan tahdonmukaisia. Yhtenä aamuna vietin aikaa erään henkilön kanssa ja yhtäkkiä tajusin, että mun elämässäni on anteeksiantamattomuutta, jota en ollut ollenkaan tajunnut. Sain sinä aamuna antaa anteeksi ihmisille, jotka olivat minua satuttaneet-- ja aivan yhtäkkiä kaikki taakkani, huoleni ja murheeni otettiin multa pois!! Silloin aloin myös näkemään sitä, kuinka Jumala tiesi rukoukseni, alkoi vastaamaan niihin ja asiat vaan alkoivat rullaamaan.
Kolme viikkoa sitten saimme staffin kanssa koulutusta Alicelta, keskuksemme johtajalta. Jaoimme samalla henkilökunnan kanssa vastuu- alueet ja aloimme rukoilla enemmän tulevan koulun ja oppilaiden puolesta. Kävimme myös rakentamassa staffimme tiimiyhteyttä Pyhän tunturi-alueella patikoiden, autiotuvassa yöpyen ja jakamalla jokainen jotain itsestämme ja perheestämme. Tiimi vaikuttaakin erittäin lupaavalta!
6.9 aamulla sitten oppilaita alkoi satelemaan kohti keskusta.. Se oli upea hetki kun oppilaita tuli ja he tarttuivat heti kitaraan ja alkoivat ylistelemään yhdessä. Ensimmäinen yhteinen ateriamme oli todella erilainen kuin aiemmissa kouluissa-- puheensorina ja nauru peittivät koko huoneen ja ilmassa oli ihana tunnelma.
Nyt ensimmäinen opetusviikko on takana ja sen opettajana on toiminut Pirjo Puurunen, aiheesta Jumalan äänen kuuleminen. Aihe sinänsä on haastava ajatuksena, mutta kun lopulta tajuaa että voimme käyttää kaikkia aistejamme ja että Jumalan tavat puhua ovat suuremmat kun meidän kykymme kuunnella Häntä, jännitys häviää ja on aika ottaa rennosti. Ei sitä onneksi tarvitse pakottaa, vaan se on oppimista ja harjoittelua.
Keskiviikkona jaoimme oppilaat kolmeen ryhmään, jossa he tutustuivat Rovaniemeen pieniä tehtäviä tehden-- vessapaperilla muumioitumista lordiaukiolla, betoniporoilla posettamista, s-marketista irttareiden ostoa 10sentillä ja muuta mukavaa. Makkaran grillausta ja muurikkalettuja kuninkaanlaavulla ja tietenkin erään maailmallakin tunnetun julkisuuden henkilön tapaaminen-- nimittäin joulupukin tapaaminen napapiirillä.
Joulupukit sikseen-- kaikista kuuluisin henkilö, nimittäin Jeesus saa koulussamme suurimman päätittelin ja Häneen haluammekin keskittyä kunnolla! :)
Odotankin innolla mitä levätyn viikonlopun jälkeen on tiedossa-- opettajaksemme saapuu norjalainen mies nimeltä Oyvind Hofstad ja opettaa meille Jumalan Isänsydämestä!
Kaiken tämän keskellä kaipaan Brightonia todella paljon-- mutta onneksi nettyhteys toimii ja voimme pitää toisiimme yhteyttä lähes päivittäin. :)
