Jumalan yllätyksiä

Eräs ystäväni jakoi siitä kuinka hän on alkanut keräämään sydämenmuotoisia kiviä ja kuinka ne puhuvat hänelle Jumalan rakkaudesta. Yhtenä päivänä sitten löysin metsästä tälläisen kiven, joka oli sydämenmuotoinen. Tai oikeastaan se oli tavallinen kivi, mutta sammal, hiekka ja muut luonnossa olevat jutut olivat sen päällä niin että se näytti aivan sydämeltä. Otin kuvan siitä ja päätin antaa sen ystävälleni. Samaisena iltana aloin ikävöimään omaa isääni ja miettimään millainen lähtö minulla oli kun lähdin tänne Rovaniemelle. Isä ei halannut minua eikä sanonut heippaa. Tunsin itseni todella pieneksi ja surkeaksi ja nyt illalla itkin, sillä halusin vaan kuulla isän soittavan ja sanovan että mä rakastan sua. Seuraavana aamuna sitten lähdin taas metsään- etsin epätoivoissani sen sydämenmuotoisen kiven ja jäin sen eteen seisomaan, toivoen kuulevani tai tuntevani Jumalan käsivarret ympärilläni.
Epätoivoisesti kosketin kiveä- ajattelin että se olisi lämmin vaikka olikin viileä syksynaamu. Kivi oli kylmä ja kuumat kyyneleet virtasit poskiani pitkin.. Miksi en saanut tuntea yhtään rakkautta? Mietin onko ystävälläni jokin yksinoikeus näihin sydänkiviin. Kyllä se tilanne rauhoittui ja muistan kun kävelin pois metsästä.. Sanoin Jumalalle että tiedän Hänen rakastavan minua ja olevan kanssani vaikken joka hetki sitä tuntisikaan.

Eilen illalla olin taas jälleen metsässä. Kävellessäni näin uuden sydämenmuotoisen kiven. Päivällä se näytti tavalliselta, mutta illan varjo sai aikaan sen että kiven yläosasta keskeltä himmeni osa kiveä ja siitä tuli kuin sydän.. Vieläpä sellainen sydän jota aina itse piirrän kaikkialle. Se oli siis minun ainutlaatuinen sydänkiveni Jumalalta. :)

No.. Ei se Jumala vaan kivien kautta puhu, mutta ne on kivoja ylläreitä. Kolmen viikon odottelun jälkeen sain kun sainkin puhelun isältäni. Vaikka se ei ollut mitenkään erikoinen, niin hän ainakin odottaa vierailuani.

Kuinka paljon enemmän Jumala sitten Isänä? Hän haluaa olla lastensa kanssa joka hetki. Luin juuri tällä viikolla Raamatusta erään lempipaikkani- sen kuinka paljon enemmän arvokkaita (kuinka paljon enemmän Jumala pitää meistä huolta) me olemme Jumalalle kuin viisi varpusta (sparrow- en ole varma onko se varpunen). Jumala antoi sinä aamuna meiän koko rukoustiimille valtavaa iloa ja rakkautta.. Ei yhtään huolta. Ja sama on jatkunut.. Sisareni olivat ajatelleet minua tismalleen samaan aikaan ja kirjoittaneet minulle viestit tietämättä toisistaan, ystäväni laittoi minulle viestin jossa kaipasi minua, sain ystäviltäni ihanan lahjan.. Ja Jumala on vaan niin hyvä! Mä haluun niin enemmän! I love God!!

Lapland ja Japani

Viime talvena toivoin kovasti pääseväni Afrikan lämpöön näin syksyn kunniaksi, mutta Jumalalla olikin toisenlaiset ajatukset. Kuten aiemmin kirjottelin jo, niin olen siis menossa jälleen DTS:n henkilökuntaan Rovaniemelle ja sieltä vien tiimin Japaniin. Itse DTS oli helppo hyväksyä, mutta Japanin suhteen olen joutunut käymään kovia kipuiluja. Vaikka aina oonki sanonu muille kuinka nyt meen sinne ja ihan siistii on, niin todellisuudessa mulla on ollu pieni myrsky sismimmässä. On ollu vaikea tajuta miksi Jumala haluaa mut Japaniin kun mun näkyni ja unelmani on Afrikassa. Mutta nyt hiljalleen Jumala on opettanu mulle rakkaudestaan ja siitä kuinka sen tulisi kohdistua kaikkiin ihmisiin, ei vaan Afrikkalaisiin. :) Aasia ja Lähi-Itä on ollu mulle ehkä kaikista eniten sellanen hälläväliä- maanosa, että niiden asiat ei mua kiinnosta eikö kosketa. Mutta nyt uskon että Jumala haluaa mun nimenomaan menevän sinne rakastamaan niitä ihmisiä ja näkemään heidät yksilöinä, ei minään massana. Oon joutunu asian suhteen tekemään parannusta ja nyt mulla on iloinen mieli sinne menon suhteen.

Vaikka en itse koekkaan Aasiaa mun tulevaisuuden pitkä-aikais lähetyskenttänä, niin musta on ihan huippua että saan olla mukana nyt tätä ensimmäistä Suomesta Japaniin lähtevää DTS tiimiä. Suomesta kotoisin oleva Topi Kivimäki on perustanut YWAMin Japanissa ja on kymmenien vuosien ajan rukoillut että Suomesta tulisi sinne tiimejä, on siis jännittävää kun vihdoinkin rukouksiin vastataan ja mäkin saan olla mukana siinä. Tuntuu että vihollinen ei halua millään meidän menevän sinne ja onkin paljon kaikenlaista vastustusta ollut.. Myös mun perheen parissa. Kotoa lähteminen oli tällä kertaa vaikeeta, sillä iskän kanssa kaikki ei sujunu putkeen. Toivoisin niin että Jumala eheyttäis meidän perhettä. Mutta niin, kaikenlaista on ollu ja varmasti tulee, mutta se on vaan merkkinä siitä että Jumalalla on kaikki käsissään ja Hän tietää mitä tekee! :)

Nyt vaan siis oon innoissani ja ootan mitä kaikkee Jumalalla on varattuna meille ku ollaan Rovaniemellä ja sitte Japanissa. :) Oppilaat saapuivat tänään ja opetus alkaa huomenna.. :) Kuullostaa hyvälle- siispä menen nukkumaan jotta saisin kaiken irti huomisesta päivästä ja alkavasta viikosta!!