ajatuksia suurimmasta käskystä

"Here we go" ja matka jatkuu. Nyt on kulunut suunnilleen kuukausi siitä kun meidän dts loppu ja paluu tänne etelään alkoi. Nyt oon ollu sellasen kaks viikkoa jo töissä ja sanotaan näin että siinä ja arjessa on joutunut kohtaamaan erilaisia ihmisiä.. Toisia joita on helppo rakastaa, toisia taas ei. Eilen mulla oli tosi uupunut päivä.. Tapasin yhden ihmisen aamulla jota oli hyvin vaikea rakastaa.. Hän teki kaiken oikein tahallaan siten miten tiesi ärsyttävänsä minua.. No mutta sitten päivä jatkui.. Äiti tuli lenkiltä ja ojensi mulle kirjeen.. MÄ SAIN KIRJEEN! What??? Mä en ole aikoihin saanut kirjeitä.. Tää oli eräältä pojalta joka oli ollu dts:ssä myös samaan aikaan tuolla Rovaniemellä. Siellä kirjeen sisällä oli teetä, mutta ei mitä tahansa teetä.. Vaan Rwandalaista!! :D Voi että, mun sydän hyppäs kurkkuun, ei pelosta- vaan ilosta!! :D Nuo muutamat teet siellä kirjeen sisällä teki mun mielen niin hyväks! Se oli kuin lahja taivaasta. Tuo poika, Antti, on aina ollut sellainen huomaavainen.. :D Aina ilahduttamassa muita!! Antti on ollu suuri siunaus just sillä omalla olemuksellaan. Aina valmiina kuuntelemaan ja rukoilemaan sun puolesta.. Ystävällinen, kohtelias, avulias.. Kärsivällinen. Ihmisläheinen. Valmis uhraamaan omasta ajastaan. Eräänä päivänä käytiin yhdessä tekee koulun ruokaosotokset ja puhuttiin lempikarkeistamme.. Aluksi sanottakoon että en todellakaan muista mitä Antti sanoi.. Mutta Anttipa muistikin mun lempikarkit, otti sen sanan korvan taakse ja eräs päivä toi paketillisen juuri niitä karkkeja mulle! :D Nyt Antti laitto mulle nuo teet ja sano että tuli mieleen AFRIKKA- FANI (siis mä) ja et oli pakko laittaa ne mulle.. :D Muisti kuinka koulussa jammasin Rwanda Rwanda biisin tahdissa. (Oikea nimi muuten 'million voices'.. Kantsii käydä kuuntelee, on tajuttoman hyvä!!). No, tässä vaan pari tällästä juttua mitä hän on mulle tehnyt tai antanut.. Mutta ihastuttavinta on se että Antti ei vaan huomioi yhtä ihmistä vaan KAIKKIA IHMISIÄ! Yks päivä sinne missä Antti asuu eksyi kolme tyyppiä ja niil ei ollu bensaa jne.. Antti autto niitä, laitto tyylii teetä niille ja oli vaan heidän kaa.. sit ku me oltii Koivumäellä Antti tapas nää tyypit uudellee.. Ja me muut luultii et ne oli jotai nuoria tyyppejä.. Mut ei, ne oli keski- ikäsiä laitapuolenkulkijoita.. Uskomaton sydän Antilla! Sydän ihmisille! Toteuttamassa Jumalan suurinta käskyä.. 'Rakasta Jumalaa ja rakasta ihmisiä'. Oon ite joutunut tuon asian kanssa kamppailemaan.. Miten mä voin rakastaa ihmisiä joita ei ole helppo rakastaa?? Kuten tuota eilistäkin ihmistä aamulla?? Kai se on niin että pitää vaan tehdä päätöksiä.. Ja ennenkaikkea ajatella palvelevansa itse Jumalaa palvellessaan toisia.. Miettiä että tässä mä pesen Jeesuksen jalkoja.. :) Jumalaa ilahduttaa todella paljon se että me rakastetaan niitä Hänen luotujaan.. Jumalalle se on Hänen rakastamistaan kun me rakastetaan toisiamme. Hän pyysi meitä rakastamaan vihollisiamme, niitä joita ei ole helppo rakastaa.. Hän pyysi meitä palvelemaan ja todellakin itse oli suurin esimerkki palvelijasta.. Jeesus pesi opetuslasten likaiset jalat, otti kotiinsa (ja meni heidän koteihin) vähempiosaisia ja söi heidän kanssaan.. Piti lapsista huolen.. Antoi lasten tulla lähelleen. Mä haluan olla kuten itse Jeesus oli.. Valmis pesemään likaisia jalkoja, ruokkimaan köyhiä ja ennenkaikkea valmis olemaan ystävä heidän kanssaan. Olen prosessin alkuvaiheessa, mutta suuntanani on rakastaa ihmisiä.. Sillä rakastaen Jumalaa. Haluan kulkea tämän matkan vaikka se ei aina helppoa olisikaan.