malawi

Menin sitten oman DTS:n jälkeen henkilökuntaan seuraavaan DTS:ään.. :) Se oli vähän erilaisempi kokemus, todella opettava.. Varsinkin johtajuudessa. Lähdin sitten johtamaan yhen Henken kanssa tiimiä aina tonne Malawiin asti. Malawi on siis pienenpieni maa Afrikassa päiväntasaajan alapuolella. Se oli todella erilainen kokemus ku USA. Siellä me asuttiin kaupungissa nimeltään Blantyre ja tehtiin lähimmäkseen työtä yhden paikallisen pastorin kanssa. Eli saarnattiin seurakunnissa, käytiin seurakuntalaisten luona rohkaisemassa heitä, esitettiin draamoja, todistettii.. Jne. Kyllä me myös muutakin tehtiin, mutta vähemmän, vaikka oltais enemmän haluttu. Saatiin mahdollisuus käydä pitämässä oppitunteja yksityiskouluilla ja pääsin siellä koululla myös lettuja paistamaan hiilillä. Sitten käytiin orpokodeissa kertomassa Jeesuksesta ja leikittämässä niitä lapsia. Yhessä paikassa päästiin auttamaan yhtä tunnettua muusikkoa, kun se on perustamassa yhteen laaksoon kylää. Se oli oikeesti mielenkiintosta kävellä siellä vuorilla ja nähsä heinäkattosia savimajoja joiden vierellä lapset leikki ja pienestä nuotiosta nousi savupilvi yläspäin. Siellä me siis istutettiin ruohoa jyrkänteellä jotta jos tulis tulipalo niin se hidastais sitä etenemistä ja jos vesi laskeutuis alaspäin niin sitten se tarttuiski maahan eikä pääsis muodostuu kuiluun ikäväks lammikoks. Sitten oltiin viikko yhdellä kylällä jossa ei ollu sähköjä.. Sanotaan näin että se oli kokemus!! Siellä meitä tuijotettiin tuntikaupalla. Lapset vaan seiso katsellen meitä metrin päästä, niin ihmeellisiä me oltiin. Yhdellä koululla (jossa oli n. 400 oppilasta ja muutama opettaja) kaikki oppilaat halus kätellä.. Tuntu ku olis kaatunu maahan ku kaikki tuli kimppuun. Siellä kylällä mä sain tutustua paikalliseen klinikkaan jossa kävi lähinnä Malariatapauksia.. Ja sitten me raivattii yks maissipelto, johon nyt ollaan rakentamassa uutta parempaa klinikkaa. Käytiin me myös kävellen Mosambikissa näyttämässä kaks draamaa ja sitten kotiin.. :) Ja autohan meni monta kertaa rikki siis ton Malawi- matkan aikana, kerran ootettii tien poskessa 8 tuntia, nähtiin tosin virtahepo sillon myös.. :) Ja kerran bussi meni rikki ja matka kesti 7 tuntia pidempään. Kolmen päivän loma me vietettiin ihanalla Lake Malawilla Nhkata Bayssa.. Oli kokemus, kaikin puolin. ja tutustuin hyviin suomalaistyyppeihinki siellä.. :)

usa

DTS:ni käytännönjaksolla me sitten lennettiin USAan. Suurin osa ajasta me oltiin New Yorkissa, mutta me myös tehtiin USAn läpi menevä rukousmatka. Se oli siis n. 5000km pitkä matka ja kesti monta päivää.. Ja oli ehkä paras ajanjakso mun aktiossa. Me siis matkattiin läpi Washington D.C.:n käyden rukoilemassa valkoisen talon läheisyydessä samalla ihastellen kaikkea sitä loistokkuutta, sitten nähtiin myös se rakennus mikä on dollarin seteleissä ja monia muita ihmeellisiä asioita. Siellä Jumala puhu mulle eteenkin jengiläisten puolesta rukoilemisesta, USAssa jengiläisyys on hieman toista luokkaa ku Suomessa, siellä todella kuolee ihmisiä päivittäin jengitaisteluihin. Washingtonissa sain kokea ensimmäisen hostelliyöpymiseni. Sitten me matkattiin Kansasiin, joka on ns. Mormonivaltio. Siellä me yövyttii kaks yötä yhden IHOP:in vieressä.. Eli siis International House of (ei suinkaa Pancakes vaikka niitäkin on siellä paljon) Prayers. Siellä on jatkunu tähän mennessä jo seitsemän vuotta rukous/ ylistys lakkaamatta 24/7, joten sinänsä melkoinen kokemus. Sitten mentii Coloradoon, tuohon ihanaan valtioon, ah, mä niin rakastuin siihen ja sen vuoriin. Sielläkin oltiin pari yötä ja käytiin SUURESSA New Life- churchissa rukoilemassa teinin.illan puolesta ja sit mentii sinne n.iltaa, oli muuten vähän erilainen ku Suomen nuortenillat.. Se oli oikeestaa konsertti. Sitten käytiin myös tutustumassa johonkin Focus On The Familyyn, oli muuten hyvä juttu. Ja sieltä Las Vegasiin. Oltii siellä yöaikaan neljä tuntia. En menny pika- avioliittoon ja en mielelläni muutenkaa mene sinne likaisuuden kaupunkiin takas. Ja lopulta saavuttii Kaliforniaan ja Santa Barbaraan, hyvä mesta muuten. Siellä tehtii yliopistoevankeliumia ja maalattiin yhen kirkon seiniä.. :) New Yorkissa oltiin lähinnä Prayer Stationeilla ja kodittomien ruokailuissa apuna (ei syömässä), China Townissa After School Programissa jne. :) Mielettömiä kokemuksia jotka muutti mun pientä elämääni. Sinne mä vielä joku päivä menen takas. ;)

dts

Noin kaks vuotta sitten lähihoitajaksi valmistumista edeltävänä iltana sain puhelinsoiton Suomen Missionuorilta.. Pomo halus vaan ilmottaa että mut on hyväksytty tulevaan DTS:n (Discipleship Training School). Sitten mä alotin taipaleeni Missionuorissa syyskuussa vuonna -05. Mä opin ihan ihmeellisiä asioita Jumalasta, Hänen rakkaudestaan, huolenpidostaan, äänen kuulemisesta.. Ja monista muista asioista. Sitä ennen mä olin vaan eläny elämäni ihanku se olis ohikulkeva juttu vaan, vailla mielenkiintoa. Muistan kirjottaneeni joihinkin lomakkeisiin että odotan elämältä sen et saan työpaikan, mukavan perheen ja hyvän toimeentulon. That's it. Mutta DTS:ssä mun käsity elämän tarkotuksesta muuttu ja mä päätin etten antais sen vaan valua ohi sormistani. Mä todellakin haluan elää jokaisen päiväni Jumalalle mikä tarkottaa siis sitä et jokainen päivä voi olla todella erilainen ku muut päivät.. Voi siis sanoa että mä aloin elää täyttä elämää. Nyt mun elämäni sisältyy monista ihanista asioista, jokainen päivä on Jumalan kanssa kulkemista ja jokainen päivä on uusi yllätys. Ei se aina helppoa ole, mutta rikasta ja mä tiedän että kerran taivaassa mä saan täydellisen onnen. Tää on vaan hetki täällä maan päällä. Musta on ihana kun saan tietää että mun elämälläni täällä on merkitystä, mä en ole turha tapaus. Niin, senkin mä opin DTS:ssä, mä en ole turha tapaus, mä olen Jumalan kädenjälki, Hän on mut suunnitellu ja mä olen kaunis Hänen silmissään. Ja mulle Hänellä on special- käyttötarkotus, kukaan ei oo kuten mä. Mä tiedän että kaikki on Hänen kädenjälkeään, niin mussa ku sussaki..