4.2.2008

alttarilta portille..

Mun siskoni Katri meni lauantaina naimisiin Petterin kanssa!! Se oli niiku jotai niin kaunista!! Kaikki meni sujuvasti, mitään ei jääny puuttumaan. Ohjelma oli rentoa ja hyvää.. Korville suloista musiikkia, silmille kaunista katseltavaa, hyvää maukasta ruokaa ja vieraat oli juuri oikeat. Eniten mainitsemisen arvoisia on kumminkin itse hääpari! Petteri oli niin komeena ja Katri.. Se oli kun olis nähny ihkaelävän sadun prinsessan! Katri oli niin kaunis että ei kyllä ollu pelkoa että hän olis jääny kenenkään varjoon. Hauskaa oli se kun katso kuinka ne oli siellä papin edessä ja näki kummatkin takaapäin.. Kummallakin oli kiharat takahiukset!! :D Se oli jotenki niin hauska juttu!!!! :) En oo eläissäni ollu noin onnistuneissa häissä, kaikki oli onnistunu!! Mun pöytäseura oli aivan mainio (istuin Petterin sisarusten ja parin serkun, bestmanien ja kaason kanssa, eri pöydässä ku omat sisarukseni siis). Meillä oli hauskaa ja ei ollu yhtään vaikeeta olla siinä. Ihana oli päästä niin mainion porukan perheeseen. :) Millonkohan mä menen naimisiin?? :) "Sinä vain, Sinä vain, olet mulle kaikkein rakkain. Sinä vain, Sinä vain, olet minun ainoain" Se tulee niin paljon nopeemmin ku osaa edes odottaa, ihan oikeesti!! Viikko vielä ja sitten mä yksinkertaisesti oon siinä tilanteessa että kuulen korvillani kuulutuksen: "Viimeinen kuulutus lennolle Helsingistä New Yorkiin". O'ou. Voin sanoo että jännittää ihan hirveesti ku tää on tosiaa eka kerta mun mennessä täysin yksin! Mutta ei se mitään, ei se mitään. :) Onhan Jumala mun kanssa ja mä oon päättäny Häneen kyllä luottaa täydestä sydämestäni! Mulla oli tässä joku aika sitten sellasia päiviä etten oikein tuntenu Jumalan läsnäoloa.. Hän kun joskus koettelee meitä ja kattoo kuinka me janotaan sitä suhdetta Hänen kanssaan. No, onneksi kumminkin nyt se Hänen läsnäolonsa on tullut todellisemmaksi! Haluan elää vain Hänelle! Mutta niin, toivon että tuo päivä lentokentillä ja koneissa ei ole tuollaista samanlaista koettelemuksen aikaa. Toivon että saan pitää Herran kädestä kiinni kun pelottaa, toivon ja rukoilen että tuo käteni Pitäjä kulkee mun edellä, niin että askeleeni vaan löytyy oikeelle portille ja oikeeseen koneeseen oikeeseen aikaan. Ja että kaikki vaan sujuu. Jumala on kyllä niin hyvä että kaikkien noiden toivomusten toteutuminen on kyllä odotettavissa ilman jopa että ne olisivat toivomuksia.. :)

Ei kommentteja: