Niin iloinen.
Vajaa viikko jaljella tata ihmeellista seikkailua New Yorkissa. Uskomatonta kuinka aika onkin mennyt niin nopeesti. Monia juttuja on takana ja niista on tullut opittua uusia asioita. Ensimmaista kertaa kun menin Relief- bussille (siis talla kerralla) ajattelin etta onpas sulosta ja ihanaa kun saa auttaa ihmisia ja jakaa ruokaa, vaatteita ja infoa tyonantajista.. Nain jo silloin etta kuinka noi ihmiset jotka sita tyokseen tekee panostaa kaikkensa niiden ihmisten takia.. Viime kerta oli mun neljas kerta ja samalla myos viimeinen.. Oli tosi haikee lahtea sielta. Yhtakkia ma aloinkin muistaa niiden ihmisten kasvoja ja nimia.. Ja sitten mun pitikin lahtea ja jattaa ne. Se oli kauheeta. Enka nyt puhu todellakaan niista tyontekijoista (vain).. Puhun niista ihmisista jotka joka perjantai odottaa uskollisena kello kymmenelta aamulla bussin saapumista ja tuota samaista hyvaa soppaa ja leipaa ja kupillista kuumaa kaakaota. Mutta ennenkaikkea ei vain ruokaa, vaan sita ystavallista ilmapiiria, ystavia. Olin viime kerralla siella hieman ennen bussin saapumista ja paikalla oli jo kolme ihmista.. Heti kun bussi tuli, nousi hymy kaikkien kasvoille paljastaen taysin huonoksi menneet, jopa mataantyneet hampaat. Sanoisinko etta nama bussin tyontekijat toimii kuten Jeesus itse olisi toiminut. Kylla, sanon niin. Viime kerta olikin hyvin tapahtumarikas.. Yksi antoi elamansa Jeesukselle! Sain rukoilla kahden kodittoman puolesta joista toinen oli alkoholisoitunut.. Halusi vapautua siita. Ei kylla ollut kovinkaan alkoholin vaikutuksen alaisena.. Mutta kumminkin, rukoilin kummallekin Jumalan siunausta ja kattoa paan paalle.. Sainpa sitten toiselta, vanhemmalta Kolumbialaismiehelta, poskisuudelman ja tuhannet kiitokset rukouksesta. Oli selkeesti liikuttunut. Mutta tapahtumia oli myos toisenlaisia.. Eras vanha mies otti keppinsa ja yritti hakata silla eraan tumman naisen. Ma huomasin kun se tapahtu ja heti tokin yhta tyontekijaa kylkee joka juoksi bussikuskille kertoo joka taas soitti poliisille. Ihmeellista kylla, poliisi oli paikalla alle minuutissa ennenkuu mitaan pahempaa sattui. Kuultiin myohemmin etta se mies on huumeidenkayttaja. Taa bussi on perjantaisin aina alueella jossa ne tavottaa kuulema eniten kodittomia, mutta myos huumediilereita.. Itsekin olen jo tietoinen keita he ovat.. Yksi mulle jotain juttelikin joskus, hyvin ystavallinen nuori poika onneks. Naapuritalo siina oli ennen taynna huumediilereita, prostituoituja, yms.. No, viikon sisalla se olikin purettu.. Kiitan siita Jumalaa, se oli melkoinen "pirun pesa". Muutamia viikkoja aikaisemmin yksi tytto joka tapasi kayda sopalla, oli kuulema murhattu siina talossa. Melkoisia juttuja siis. Mutta oon niin ilonen etta oon paassy jakamaan Jumalan rakkautta noille kaduille ja tolle alueelle, uskon etta toi kaikki mita siella tapahtuu Relief- bussin ansiosta ja uskovaisten yhteydesta tulee muuttamaan sen alueen hengellisesti.. Jumalan kunniaksi! :) Oon iloinen myos siita etta oon saanu taalla koululla olla rohkasuks oppilaille ja henkilokunnalle. Aluksi oman paikan loytaminen ja ajatus rohkasuna olemisesta tuntu vieraalta, mutta oon saanu huomata kuinka Jumala kayttaa kun vaan sanoo oman voimattomuuden ja kyvyttomyyden ja antaa Hanen hoitaa homman kotiin minun kautta (sinun kautta myos). Talta matkalta on ehdottomasti jaanyt mieleen monia ihmisia, uusia ystavia, uutta rakkautta Herraamme kohtaan, uutta seikkailunhalua Jumalan kunniaksi.. Silla lailla etta adrenaliini virtaa suonissa ja odotan innolla seuraavia Jumalan haasteita.. Olen valmis ottamaan vastaan seuraavan tehtavan. Jumala on niin hyva!! En voi muuta sanoa! Sydan jo sykkii tulevaa matkaani kohtaan, miten voinkaa palvella Jumalaa seuraavassa tehtavassa.. Se selviaa ajallaan.
Vajaa viikko jaljella tata ihmeellista seikkailua New Yorkissa. Uskomatonta kuinka aika onkin mennyt niin nopeesti. Monia juttuja on takana ja niista on tullut opittua uusia asioita. Ensimmaista kertaa kun menin Relief- bussille (siis talla kerralla) ajattelin etta onpas sulosta ja ihanaa kun saa auttaa ihmisia ja jakaa ruokaa, vaatteita ja infoa tyonantajista.. Nain jo silloin etta kuinka noi ihmiset jotka sita tyokseen tekee panostaa kaikkensa niiden ihmisten takia.. Viime kerta oli mun neljas kerta ja samalla myos viimeinen.. Oli tosi haikee lahtea sielta. Yhtakkia ma aloinkin muistaa niiden ihmisten kasvoja ja nimia.. Ja sitten mun pitikin lahtea ja jattaa ne. Se oli kauheeta. Enka nyt puhu todellakaan niista tyontekijoista (vain).. Puhun niista ihmisista jotka joka perjantai odottaa uskollisena kello kymmenelta aamulla bussin saapumista ja tuota samaista hyvaa soppaa ja leipaa ja kupillista kuumaa kaakaota. Mutta ennenkaikkea ei vain ruokaa, vaan sita ystavallista ilmapiiria, ystavia. Olin viime kerralla siella hieman ennen bussin saapumista ja paikalla oli jo kolme ihmista.. Heti kun bussi tuli, nousi hymy kaikkien kasvoille paljastaen taysin huonoksi menneet, jopa mataantyneet hampaat. Sanoisinko etta nama bussin tyontekijat toimii kuten Jeesus itse olisi toiminut. Kylla, sanon niin. Viime kerta olikin hyvin tapahtumarikas.. Yksi antoi elamansa Jeesukselle! Sain rukoilla kahden kodittoman puolesta joista toinen oli alkoholisoitunut.. Halusi vapautua siita. Ei kylla ollut kovinkaan alkoholin vaikutuksen alaisena.. Mutta kumminkin, rukoilin kummallekin Jumalan siunausta ja kattoa paan paalle.. Sainpa sitten toiselta, vanhemmalta Kolumbialaismiehelta, poskisuudelman ja tuhannet kiitokset rukouksesta. Oli selkeesti liikuttunut. Mutta tapahtumia oli myos toisenlaisia.. Eras vanha mies otti keppinsa ja yritti hakata silla eraan tumman naisen. Ma huomasin kun se tapahtu ja heti tokin yhta tyontekijaa kylkee joka juoksi bussikuskille kertoo joka taas soitti poliisille. Ihmeellista kylla, poliisi oli paikalla alle minuutissa ennenkuu mitaan pahempaa sattui. Kuultiin myohemmin etta se mies on huumeidenkayttaja. Taa bussi on perjantaisin aina alueella jossa ne tavottaa kuulema eniten kodittomia, mutta myos huumediilereita.. Itsekin olen jo tietoinen keita he ovat.. Yksi mulle jotain juttelikin joskus, hyvin ystavallinen nuori poika onneks. Naapuritalo siina oli ennen taynna huumediilereita, prostituoituja, yms.. No, viikon sisalla se olikin purettu.. Kiitan siita Jumalaa, se oli melkoinen "pirun pesa". Muutamia viikkoja aikaisemmin yksi tytto joka tapasi kayda sopalla, oli kuulema murhattu siina talossa. Melkoisia juttuja siis. Mutta oon niin ilonen etta oon paassy jakamaan Jumalan rakkautta noille kaduille ja tolle alueelle, uskon etta toi kaikki mita siella tapahtuu Relief- bussin ansiosta ja uskovaisten yhteydesta tulee muuttamaan sen alueen hengellisesti.. Jumalan kunniaksi! :) Oon iloinen myos siita etta oon saanu taalla koululla olla rohkasuks oppilaille ja henkilokunnalle. Aluksi oman paikan loytaminen ja ajatus rohkasuna olemisesta tuntu vieraalta, mutta oon saanu huomata kuinka Jumala kayttaa kun vaan sanoo oman voimattomuuden ja kyvyttomyyden ja antaa Hanen hoitaa homman kotiin minun kautta (sinun kautta myos). Talta matkalta on ehdottomasti jaanyt mieleen monia ihmisia, uusia ystavia, uutta rakkautta Herraamme kohtaan, uutta seikkailunhalua Jumalan kunniaksi.. Silla lailla etta adrenaliini virtaa suonissa ja odotan innolla seuraavia Jumalan haasteita.. Olen valmis ottamaan vastaan seuraavan tehtavan. Jumala on niin hyva!! En voi muuta sanoa! Sydan jo sykkii tulevaa matkaani kohtaan, miten voinkaa palvella Jumalaa seuraavassa tehtavassa.. Se selviaa ajallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti