Valheesta totuuteen.

Joskus me ihmiset ollaan tosi kovia valehtelemaan itsellemme. Näin minäkin tein, jälleen. Se on niin helppoa uskoa niihin valheisiin, on niin paljon helpompi ottaa vastaan kun positiiviset asiat. Samoin käy sillon kun ihmiset sanoo sulle jotain susta itsestäsi, negatiiviset on helpompi ottaa vastaan tai hyväksyä kun positiiviset. Ihmismieli tekee monesti tepposia.. Se saattaa aiheuttaa syviä haavoja joita voi olla vaikea parantaa jos sitä ei huomata heti. Monet ihmiset saattaa elää heikoin itsetunnon alaisina nähden itsessään vaan jotain mikä on rumaa, tyhmää ja ei minkään arvoista. Tosiasiahan on että Jumala meidät loi jokaista piirtoa myöten. Hän siis valitsi millainen meidän luonteemme olisi, rauhallinen, pippurinen.. Hän loi meihin kaikki ne lahjat joita meillä on ja niillä me voimme palvella Herraamme Jeesusta Kristusta. Meidän ei tarvitse olla yhtään enempää kun mitä me nyt olemme. Meidän ei tarvitse yrittää olla parempia kun mitä me olemme sillä Jumala loi meidät tälläisiksi ja näillä lahjoillamme me voimme Häntä palvella. Me ollaan luotu käyttämään sitä mitä me olemme, ei yhtään enempää. Herramme tietää kuinka paljoon me pystytään. On rikkaus että meitä on monenlaisia, me täydennämme toisiamme. Ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä rinnalleen kulkemaan. Siksi Jumala loi naisenkin miehen rinnalle, olemaan tasa- arvoinen. Kummallekin Hän loi omat tehtävänsä, yhdessä he olisivat täysi.. Yksi. Mutta niin, mainitsin alussa kuinka itse uskoin valheeseen, mihin valheeseen? No meillä oli staffin kanssa tuon dts:n jälkeen sellanen jälkipuinti ja käytiin sitten läpi erilaisia kysymyksiä.. Voisitko sanoa itsellesi "Sina hyvä ja uskollinen palvelija, Minä panen sinut paljon haltijaksi, mene Herrasi iloon"? Samaa kysymystä mietittiin myös siltä kantilta että voisiko Jumala sanoa niin. Tuntui tosi vaikeelta alkaa itseään arvioimaan ja miettimään vielä että mitähän Jumala sanoisi. Niinhän siinä kävi että tämä itseään kohtaan niin kriittinen Tinni sanoi kumpaakin kohtaan ei. En sanoisi itselleni tuota eikä sanoisi kyllä Jumalakaan. Yhtäkkiä tunsin että olinkin vain epäonnistunut staffin tehtävässäni. No, siinä sitten jaettiin nämä kaikkien muiden kuullen ja sanotaan näin että muhun taisi kulua eniten aikaa.. Hups. Mutta, valheet on vaan katkaistava ja rikottava pois. Joten siis kiitän ihanaa rakasta staffiamme siitä että he rohkasivat ja auttoivat mua näkemään mikä mun työpanokseni oli tuossa koulussa ja siltä pohjalta vastaukset kumpaankin kysymykseen muuttuivat positiivisiksi. Jumala antaa meille "talentteja" sen mukaan kun me pystymme milloinkin käyttämään.. Raamatussa puhutaan vertauksena miehestä joka antoi palvelijoilleen talentteja jotta he moninkertaistaisivat sen. Yhdelle viisi, yhdelle kaksi, yhdelle yhden. Viisi ja kaksi talenttia saaneet tuplasivat tuon summan, mutta yhden talentin saanut kaivoi sen maan alle peljäten pomoaan. Se mitä yhden talentin saanut olisi voinut tehdä olisi ollut laittaa se pankkiin kasvamaan korkoa. Jumala tietää meidän kykymme ja ei ainna kenelläkkään liian suurta taakkaa kantaakseen. Mun ongelmani oli etten kokenut käyttäneeni niitä lahjoja. Mutta siinä sitten muiden staffin kovassa hyökytyksessä tajusin mitä ne pienetkin jutu olivat heille merkinneet ja kuinka mun jotkut lahjat saattoivat olla sellasia etten edes ymmärtänyt niitä lahjoiksi.. Kumminkin siinä sitten sain tajuta että en niin surkee ollutkaan.. Ja että Jumala todellakin kutsuisi mut iloonsa!! :D Mahtavinta oli eteenkin se että nuo muut muistutti siitä että Jumala iloitsee kaikesta eniten siitä että mä annoin Hänen tehdä työtä mussa ja muokata mua.. Siitä että vietin Hänen kanssaan aikaa ja sitä Hän haluaa tehdä jatkossakin. Joten tässä näin sitten kohti tulevia ihania hetkiä Jumalan kanssa. :D