Maissinjakamista ja kyläilyä Kambalamessa

Malawissa saimme olla useinkin mukana kylissä jakaen maissia. Ajelimme ympäriinsä Coca-Cola rekalla, täyttäen ensin sen isoilla määrillä maissia, sitten istuimme maissien päälle koko pitkät matkat kyliin, joinne pääseminen sisälsi monen monta kuoppaa ja hiekkaisia teitä.. Jokaisesta kylästä oli valittu kaikista huonoiten pärjääviä/ heikompia orpoja, joille sitten lahjoitettiin säkki, eli n. 50kg, maissia. Maissi oli jyvinä, joten orpojen tuli vielä päästä myllylle jauhamaan se. Maissijauhosta taas valmistetaan nsimaa (ugali swahilin kielellä), joka on ikäänkuin tönkköä mannapuuroa-- yllättävää kyllä, paikallisten herkkua. Itselleni tuo nsima oli jokseenkin mautonta, mutta ihan syötävää. Paikalliset olivat todella kiitollisia maisseista ja se hämmensi mua. Siinä piti miettiä kuinka hyvään itse on tottunut ja että olisinko minä kiitollinen jos saisin säkin maissia? Aluksi tuntui niin turhalta jakaa vain maissia, mutta sitten kun tajusin että ihmiset olivat selvinneet pelkällä sinapinlehdellä viikkoja, aloin ymmärtää että maissi todella toisi muutosta heidän ruokaansa ja vatsat tulisivat paljon täydemmiksi. Tuntuu että olemme tottuneet liian hyvään täällä ja emme osaa arvostaa pieniä emmekä isoja asioita-- emmekä niitä etuoikeuksia mitä meillä on.

Pääsimme myös One Way Missionin kylään Kambalameen, lähelle Mosambikin rajaa. Minulle se oli jo neljäs kerta ja jälleen kerran sain hämmästellä miten kylässä oli tapahtunut muutosta. Ensimmäisellä visiitilläni kylässä oli pienen pieni klinikka, jossa lääkäri otti vastaan potilaita n. 1,5x1,5metriä kokoisessa huoneessa, me nukuimme savimajassa ruokomatolla, söimme ruokamme savimajan lattialla istuen ja kuokimme alta pois maissipeltoa. Sittemmin sinne on ilmestynyt kuokkimamme maissipellon tilalle isompi klinikka, iso orpokoti, mission- rakennus, iso keittiö, koti Mariannelle ja Macille ja rakennustyöt ovat kokoajan etenemässä. Kambalameen rakennetaan kokoajan-- navettaa lehmille, vuohille, kanalaa, henkilökunnan asuntolaa, neuvolaa, labra-tiloja yms.. Ja myös ihmisissä on tapahtunut muutosta. Paikalliset ovat ikäänkuin löytäneet elämälleen sisällön ja jokainen on kunnostautunut oman toimeentulonsa hankkimisessa.

One Wayllä on Kambalamessa klinikka sairaille, orpokoti orvoille, kummiohjelma orvoille, vammaisille ja työntekijöille, vanhustenhoitoa, vammaistyötä, hiv/aids- tukiryhmä, rakennustyömaata ja muita ohjelmia. On upeaa kuinka ihmiset ovat halunneet lähtemään tätä työtä-- ulkoasiainministeriö mukaanlukien.

Meidän tiimimme meni Kambalameen kahdessa ryhmässä, minä ensimmäisessä. Saimme viettää paljon aikaa orpojen kanssa-- pitäen orpokokouksia, leikkien ja pelaten mm. jalkapalloa koulun isolla märällä kentällä ja vaan ollen ja rakastaen heitä. Minä ja Lilja saimme myös olla klinikalla-- mm. laboratoriossa tehden malaria- ja raskaustestejä.

Itse sairastuin kylässä ollessani malariaan itsekin.. Sain siihen malaria- lääkityksen ja lopulta parin päivän päästä jouduin myös quiniini- tippaan. Mutta malariahan on voitettavissa oleva tauti, joten toivuin taudista ja pääsin nauttimaan elämästä!