Kehen mä luotan? Kuka rakastaa?

Tänää oli vähän sellanen vaikeempi päivä.. Niitä aina tulee ja menee, varmaan meillä kaikilla. Tuntu vaan et kaikki kaatuu päälle ja ratkasua ei näy missään. Siinä sit kävin töiden jälkee kaupassa ja kotimatkalla vaan itkin ja puhuin asioita Jumalalle ääneen.. Sanoin että mä tiedän et kaikki on sun käsissä, mut välillä on vaikee uskoa jopa siihen minkä tietää todeksi.. Siinä puhuessani ääneen tajusin jotain minkä oon varmaa tajunnu aiemminki, mut nyt tavallaa syvemmin. Jos mä johonkin luotan, niin se on Jumala. Kukaan toinen ei oo ansainnu sitä samaa täyttä luottamusta, minkä Jumala ansaitsee. Luotan mä ihmisiin, mutta en sillai et uskoisin et asiat muuttu heidän kauttaan. Jumala ansaitsee sen luottamuksen että mä uskon et asiat tulee muuttumaan Hänen ollessaan ohjaksissa. Kukaan muu ei voi astua niihin saappaisiin. Jumala ei oo koskaan pettäny mua. Hän on aina johtanu mua, pitäny kiinni lupauksistaan, katsonu et mulla on tarpeeks kaikkea mitä tarvin. Kun Hän on pyytäny mut vaikka Afrikkaan, Hän on auttanu mua tarvittavissa varoissa, lennoissa, yöpaikkojen saamisessa, kontaktien saamisessa.. Mulla on aina ollu ruokaa, vaatteita.. Hän on pitäny lupauksensa. Ei ole jättäny mua yksin ja kattonu pilven reunalta selviänkö. Kuka muu pystyy tähän? On muistettava että vihollinenkin voi pukeutua, niiku susi pukeutua lampaan vaatteisiin.. Asiat saattaa rullata hyvinki, mutta jossain vaiheessa vihollinen pettää, sillä se on vihollisen luonne. Se ei mahda luonteelleen mitään. Vihollinen on tappaakseen, tuhotakseen, varastaakseen.. Täysi Jumalan vastakohta. Joka tapauksessa jatketaapas Jumalasta, vihollinen ei enempää tässä tekstissä ansaitse rivejä. Jumala, rakkaus, armo, vapaus. Jumala on aina pitäny musta huolen, vaikka joskus haluiski asioiden tapahtuvan nopeemmassa tahdissa.. Mutta Jumala hoitaa kaiken oikealla ajallaan ja sallii meille myös nää vaikeudet syystä. Mäkin tuun joskus tajuamaan kaiken tän, miks on ollu vaikeeta. Kaikelle on selitys. Eli siis niin, päätän et luotan Häneen, sillä ei oo ketään joka yltäis edes puoleen väliin luottamus-asioissa ja muissa.

Ja Jumalan rakkaus. Ei oo ketää kuka vois rakastaa mua niiku Hän rakastaa. Mä oon tehny virheitä ja virheillä mahdollisesti satuttanu Jumalaa.. Mutta silti Hän ei ole ärtynyt, pettynyt, suuttunut, vaan auttaa rakastavalla kädellään eteenpäin. Mietitää tilannetta missä mä oon sopinu sunkaa tapaamisen ja sit en koskaa ilmesty sinne, unohdan ilmottaa vielä. Ehkä mulla on hyvä syy siihen, mutta eikö vaan että tilanne harmittaa jos mä en edes ilmota..? Me petytään ihmisiin. Jumalaa nää tilanteet varmasti harmittaa, mutta Hän ei tee sitä mitä me ehkä tehdään, soitetaan jollekin toiselle kaverille mahdollisesti ja ärtyneenä selitetään kuinka se toinen kehtaski tehä niin ja että ärsyttää ku joku tulee myöhässä ku ite on ajoissa ja päläpälä.. Jumala ei kumminkaan tee näin. Hän on rauhallinen. Se aika milloin me mennään Hänen eteensä, ai että Hän nauttii siitä täysin siemauksin. Ja Hän haluis et me otettais Hänet joka juttuun, vaan otetaanko?? Pointti on kumminki se, että Hän haluaa olla mukana meidän elämässä, ei suutu, vihastu, pety. Hän ehkä vihaa tekoja mitä me tehdään, mutta Hän ei vihaa meitä. Hän on aina avosylin vastaanottamassa. On hetkiä ku sä suutut jollekin ja hetkeen et halua nähdä sitä toista. Saattaa olla et sä unohdat olla Jumalan kanssa vaikkaa viikkoon, sitten vielä äkäilet sille jostain ja arvaa mitä? Siitä huolimatta Hän on heti valmis kun sä vaan haluat olla Hänen kanssaan. Hän on valmis anteeksiantamaan, unohtamaan pahan ja jatkamaan yhdessä kulkemista. Vau, löytääkö tällästä rakkautta muualta? Oikeessa oot, ei löydy. Hänen rakkautensa ei riipu mistään mitä me tehdään. Se on ja pysyy. Se on vahva kallio mihin luottaa, turvautua. Jumala ajattelee meitä vaan hyvällä. Hän rakastaa meitä, Hän loi meidät jotta vois jakaa rakkauttaan. Kukaan ei koskaan voi rakastaa mua (tai sua) niin paljon kun Hän rakastaa.
Näitä juttuja on hyvä aina välillä tajuta.. Ja voin taata, ei oo enää niin paha olo ku aiemmin tänää. Oikeestaa on tosi hyvä olo. Kiitos Jumala.