Malawista Suomeen tullessani yövyttiin meiän tiimin kanssa Seinäjoella yhen Missionuoren (Roopen) luona pari yötä. Siellä sitten kerroin Roopelle jotain mitä olin alkanut ajattelemaan Malawissa ollessani.. Mä haluisin Saksaan. En todellakaan tiedä mistä moinen ajatus oli lähtöisin, mutta sydämeeni se ainakin oli jäänyt kytemään. Roope siinä sitten sanoi että niin, siellähän on se Festival Of The Nations, YWAMin Euroopan henkilökuntakokoontuminen.. Että sinne vaan. Mä olin siis totaalisesti unohtanut moisen tapahtuman, mutta innostuin siitä vaikka heti ensimmäinen ajatus olikin että emmä kuitenkaa tuu sinne meneen. Mutta sitten hyvä ystäväni Katri (jonka kanssa tein DTS:n) sanoi että he on miettiny tyttöjen kaa et jos menis sinne.. Niinpä mä sit muistan yhen puhelun jonka Katri soitti ja kysy vaan et lähetkö vai et?? Mun oli tiedettävä se aika nopeesti, liput piti nimittäin tilata tunnin sisään.. Tai niin me siis luultiin. No mä sitten vastasin myöntävästi ja lähin töistä ajelee pankkia kohden koska mun oli siirrettävä lentolippurahat Katrin tilille.. No tietenkin just sillon oli Kehä 3:lla onnettomuus ja muu liikenne mateli.. Tuli siinä sitten jo mietittyä et onko mun nyt ees tarkotus mennä koko Saksaa.. Mutta 7 minuuttia ennen sen tunnin päättymistä ne rahat oli sitten siirretty Katrin tilille.. Tosin sitten mä sain puhelun Katalta et joo, nyt meni sitte netti pimeeks.. Kaikesta tästä huolimatta me saatiin ku saatiinki ne liput ja 23 viime kuuta mä suuntasin kolmen muun tytön kanssa nokat kohden Saksaa. Sieltä me sitten ajettiin Saksan halki ja aina Tsekkeihin, Prahaan asti. Me siis lennettiin sinne pari päivää etuajassa ja päätettiin se aika käyttää Prahassa. Siellä olis muuten ollu kivaa, mutta mun päätä särki tajuttoman paljon joten se siitä hyvästä kokemuksesta. Halpa maa, se jäi mieleen. Mutta en nyt voi sanoa että niin ihmeellinen se oli.. Jotkut kutsuu sitä romanttiseks.. No varmaan ne kirkot ja sen sellaset sitä onkin, mutta aika harmaa se mun silmissä oli. Kuinka romanttista teidän silmissänne on vaikka nojata likaiseen kaiteeseen katsellen ruskean veden kulkeutumista pitkin kanavaan ja yläpuolella menee junasilta jykevine ruskeine paikattuineen pylväineen.. Joutsenille muistan sanoneeni että menkää vaan takas Suomeen, siellä on kirkas vesi, sinne te kuulutte. Sitten yhden yön jälkeen suuntasimme takaisin Saksaan sellaiseen söpöön pikkukylään kun Herrnhutiin jossa kukaan paikallinen ei tainnut puhua englantia.. Muistan yhdessä leipomossa sanoneeni saksaksi jopa "zwei" ja "danke Schön".. :) Sainpa selville että ei mun kahen ja puolen vuoden saksankielen opiskeluista mitään ollu päähän jääny. No mutta asiaan. Siellä oli siis Festival Of The Nations, kansojen festivaali. Oli ihana olla YWAMEReiden keskellä siellä.. Siellä oli noin 750 YWAMilaista, jotkut oppilaita, jotkut henkilökuntaa.. Jotkut uusia muutaman kuukauden YWAMissa olleita, jotkut kauemmin.. Yksi jopa 43 vuotta!! Olipa mukana myös YWAMin perustaja, Loren Cunningham, fiksu mies, kuuliainen Jumalan mies. Siellä sain sitten osallistua erilaisiin kanaviin joissa opin mm. jotain miten olla tukena lapsille jotka elävät maailmassa joss nälkä ja kuolema ovat jokapäiväistä elämää.. Kuulin miten maailman lapset voivat ja miten naiset voivat.. Sunnuntai, helluntaipäivä ja Global Day Of Prayer, oli minulle kaikista antoisin. Heti aamusta jo osallistuin Lisa Cuellarin johtamaan ylistyshetkeen ja siinä sain kyllä sellasta virvostusta Jumalalta että oksat pois. :) Just ku mietin kuinka haluisin elää intiimimmässä suhteessa Jumalan kanssa niin yks mies meni sen sinne lavalle paukauttamaan ääneen (sanoi siellä olevan monia samanlaisia) ja sit et sun täytyy vaan sanoo YES LORD ja ottaa vastaa. Oikeesti se oli hieno tilanne. Sitte meillä oli sellanen rukouskokous jossa porukkaa kävi eessä rukoilee ja eri kielillä ja oikeesti Jumalan Henki oli vahvasti läsnä.. Sit vielä sain osallistua kanavaan nimeltä Worship&Leadership.. Kamppailin meenkö sinne vai Hospitalitystä kertovaan.. Koin enempi kumminki ton Worship jutun omakseni.. Ja sitä se oli.. Heti kun Lisa alko jakamaan tajusin et mun olis hyvä pitää korvia auki kokoajan koska tää tulis olee täysin mulle.. Niin olikin, joka sana.. Joka ikinen sana oli ku just mulle tarkotettu. Mä rohkaistuin jatkamaan pianon soiton harjottelua ja mä rohkaistuin johtamaan ylistystiimiä.. Ja mä tajusin asioita paljon syvemmin.. En mä osaa tätä kaikkee edes selittää, mut.. Siis mieletöntä. :) Ja mä innostuin rukouksesta ja juteltuani yhen ystäväni (Veeran) kanssa, sovittiin et me pidetää kesällä joko vaan meiän keskeistä tai sitten vähän isompaa rukouspiiriä.. :) Joo, emmä aio lannistua, tiedän et tää kesä voi olla tosi upee jos mä täysin kaikkeni luovutan Jumalalle. :) Tätä en ookkaa tehny aiemmin, nyt otan kesästä kaiken irti Jumalan kanssa, mun parhaan ystävän kanssa!!
Menin sitten oman DTS:n jälkeen henkilökuntaan seuraavaan DTS:ään.. :) Se oli vähän erilaisempi kokemus, todella opettava.. Varsinkin johtajuudessa. Lähdin sitten johtamaan yhen Henken kanssa tiimiä aina tonne Malawiin asti. Malawi on siis pienenpieni maa Afrikassa päiväntasaajan alapuolella. Se oli todella erilainen kokemus ku USA. Siellä me asuttiin kaupungissa nimeltään Blantyre ja tehtiin lähimmäkseen työtä yhden paikallisen pastorin kanssa. Eli saarnattiin seurakunnissa, käytiin seurakuntalaisten luona rohkaisemassa heitä, esitettiin draamoja, todistettii.. Jne. Kyllä me myös muutakin tehtiin, mutta vähemmän, vaikka oltais enemmän haluttu. Saatiin mahdollisuus käydä pitämässä oppitunteja yksityiskouluilla ja pääsin siellä koululla myös lettuja paistamaan hiilillä. Sitten käytiin orpokodeissa kertomassa Jeesuksesta ja leikittämässä niitä lapsia. Yhessä paikassa päästiin auttamaan yhtä tunnettua muusikkoa, kun se on perustamassa yhteen laaksoon kylää. Se oli oikeesti mielenkiintosta kävellä siellä vuorilla ja nähsä heinäkattosia savimajoja joiden vierellä lapset leikki ja pienestä nuotiosta nousi savupilvi yläspäin. Siellä me siis istutettiin ruohoa jyrkänteellä jotta jos tulis tulipalo niin se hidastais sitä etenemistä ja jos vesi laskeutuis alaspäin niin sitten se tarttuiski maahan eikä pääsis muodostuu kuiluun ikäväks lammikoks. Sitten oltiin viikko yhdellä kylällä jossa ei ollu sähköjä.. Sanotaan näin että se oli kokemus!! Siellä meitä tuijotettiin tuntikaupalla. Lapset vaan seiso katsellen meitä metrin päästä, niin ihmeellisiä me oltiin. Yhdellä koululla (jossa oli n. 400 oppilasta ja muutama opettaja) kaikki oppilaat halus kätellä.. Tuntu ku olis kaatunu maahan ku kaikki tuli kimppuun. Siellä kylällä mä sain tutustua paikalliseen klinikkaan jossa kävi lähinnä Malariatapauksia.. Ja sitten me raivattii yks maissipelto, johon nyt ollaan rakentamassa uutta parempaa klinikkaa. Käytiin me myös kävellen Mosambikissa näyttämässä kaks draamaa ja sitten kotiin.. :) Ja autohan meni monta kertaa rikki siis ton Malawi- matkan aikana, kerran ootettii tien poskessa 8 tuntia, nähtiin tosin virtahepo sillon myös.. :) Ja kerran bussi meni rikki ja matka kesti 7 tuntia pidempään. Kolmen päivän loma me vietettiin ihanalla Lake Malawilla Nhkata Bayssa.. Oli kokemus, kaikin puolin. ja tut
ustuin hyviin suomalaistyyppeihin
ki siellä.. :)
DTS:ni käytännönjaksolla me sitten lennettiin USAan. Suurin osa ajasta me oltiin New Yorkissa, mutta me myös tehtiin USAn läpi menevä rukousmatka. Se oli siis n. 5000km pitkä matka ja kesti monta päivää.. Ja oli ehkä paras ajanjakso mun aktiossa. Me siis matkattiin läpi Washington D.C.:n käyden rukoilemassa valkoisen talon läheisyydessä samalla ihastellen kaikkea sitä loistokkuutta, sitten nähtiin myös se rakennus mikä on dollarin seteleissä ja monia muita ihmeellisiä asioita. Siellä Jumala puhu mulle eteenkin jengiläisten puolesta rukoilemisesta, USAssa jengiläisyys on hieman toista luokkaa ku Suomessa, siellä todella kuolee ihmisiä päivittäin jengitaisteluihin. Washingtonissa sain kokea ensimmäisen hostelliyöpymiseni. Sitten me matkattiin Kansasiin, joka on ns. Mormonivaltio. Siellä me yövyttii kaks yötä yhden IHOP:in vieressä.. Eli siis International House of (ei suinkaa Pancakes vaikka niitäkin on siellä paljon) Prayers. Siellä on jatkunu tähän mennessä jo seitsemän vuotta rukous/ ylistys lakkaamatta 24/7, joten sinänsä melkoinen kokemus. Sitten mentii Coloradoon, tuohon ihanaan valtioon, ah, mä niin rakastuin siihen ja sen vuoriin. Sielläkin oltiin pari yötä ja käytiin SUURESSA New Life- churchissa rukoilemassa teinin.illan puolesta ja sit mentii sinne n.iltaa, oli muuten vähän erilainen ku Suomen nuortenillat.. Se oli oikeestaa konsertti. Sitten käytiin myös tutustumassa johonkin Focus On The Familyyn, oli muuten hyvä juttu. Ja sieltä Las Vegasiin. Oltii siellä yöaikaan neljä tuntia. En menny pika- avioliittoon ja en mielelläni muutenkaa mene sinne likaisuuden kaupunkiin takas. Ja lopulta saavuttii Kaliforniaan ja Santa Barbaraan, hyvä mesta muuten. Siellä tehtii yliopistoevankeliumia ja maalattiin yhen kirkon seiniä.. :) New Yorkissa oltiin lähinnä Prayer Stationeilla ja kodittomien ruokailuissa apuna (ei syömässä), China Townissa After School Programissa jne. :) Mielettömiä kokemuksia jotka muutti mun pientä elämääni. Sinne mä vielä joku päivä menen takas. ;)
Noin kaks vuotta sitten lähihoitajaksi valmistumista edeltävänä iltana sain puhelinsoiton Suomen Missionuorilta.. Pomo halus vaan ilmottaa että mut on hyväksytty tulevaan DTS:n (Discipleship Training School). Sitten mä alotin taipaleeni Missionuorissa syyskuussa vuonna -05. Mä opin ihan ihmeellisiä asioita Jumalasta, Hänen rakkaudestaan, huolenpidostaan, äänen kuulemisesta.. Ja monista muista asioista. Sitä ennen mä olin vaan eläny elämäni ihanku se olis ohikulkeva juttu vaan, vailla mielenkiintoa. Muistan kirjottaneeni joihinkin lomakkeisiin että odotan elämältä sen et saan työpaikan, mukavan perheen ja hyvän toimeentulon. That's it. Mutta DTS:ssä mun käsity elämän tarkotuksesta muuttu ja mä päätin etten antais sen vaan valua ohi sormistani. Mä todellakin haluan elää jokaisen päiväni Jumalalle mikä tarkottaa siis sitä et jokainen päivä voi olla todella erilainen ku muut päivät.. Voi siis sanoa että mä aloin elää täyttä elämää. Nyt mun elämäni sisältyy monista ihanista asioista, jokainen päivä on Jumalan kanssa kulkemista ja jokainen päivä on uusi yllätys. Ei se aina helppoa ole, mutta rikasta ja mä tiedän että kerran taivaassa mä saan täydellisen onnen. Tää on vaan hetki täällä maan päällä. Musta on ihana kun saan tietää että mun elämälläni täällä on merkitystä, mä en ole turha tapaus. Niin, senkin mä opin DTS:ssä, mä en ole turha tapaus, mä olen Jumalan kädenjälki, Hän on mut suunnitellu ja mä olen kaunis Hänen silmissään. Ja mulle Hänellä on special- käyttötarkotus, kukaan ei oo kuten mä. Mä tiedän että kaikki on Hänen kädenjälkeään, niin mussa ku sussaki..
Malawista Suomeen tullessani yövyttiin meiän tiimin kanssa Seinäjoella yhen Missionuoren (Roopen) luona pari yötä. Siellä sitten kerroin Roopelle jotain mitä olin alkanut ajattelemaan Malawissa ollessani.. Mä haluisin Saksaan. En todellakaan tiedä mistä moinen ajatus oli lähtöisin, mutta sydämeeni se ainakin oli jäänyt kytemään. Roope siinä sitten sanoi että niin, siellähän on se Festival Of The Nations, YWAMin Euroopan henkilökuntakokoontuminen.. Että sinne vaan. Mä olin siis totaalisesti unohtanut moisen tapahtuman, mutta innostuin siitä vaikka heti ensimmäinen ajatus olikin että emmä kuitenkaa tuu sinne meneen. Mutta sitten hyvä ystäväni Katri (jonka kanssa tein DTS:n) sanoi että he on miettiny tyttöjen kaa et jos menis sinne.. Niinpä mä sit muistan yhen puhelun jonka Katri soitti ja kysy vaan et lähetkö vai et?? Mun oli tiedettävä se aika nopeesti, liput piti nimittäin tilata tunnin sisään.. Tai niin me siis luultiin. No mä sitten vastasin myöntävästi ja lähin töistä ajelee pankkia kohden koska mun oli siirrettävä lentolippurahat Katrin tilille.. No tietenkin just sillon oli Kehä 3:lla onnettomuus ja muu liikenne mateli.. Tuli siinä sitten jo mietittyä et onko mun nyt ees tarkotus mennä koko Saksaa.. Mutta 7 minuuttia ennen sen tunnin päättymistä ne rahat oli sitten siirretty Katrin tilille.. Tosin sitten mä sain puhelun Katalta et joo, nyt meni sitte netti pimeeks.. Kaikesta tästä huolimatta me saatiin ku saatiinki ne liput ja 23 viime kuuta mä suuntasin kolmen muun tytön kanssa nokat kohden Saksaa. Sieltä me sitten ajettiin Saksan halki ja aina Tsekkeihin, Prahaan asti. Me siis lennettiin sinne pari päivää etuajassa ja päätettiin se aika käyttää Prahassa. Siellä olis muuten ollu kivaa, mutta mun päätä särki tajuttoman paljon joten se siitä hyvästä kokemuksesta. Halpa maa, se jäi mieleen. Mutta en nyt voi sanoa että niin ihmeellinen se oli.. Jotkut kutsuu sitä romanttiseks.. No varmaan ne kirkot ja sen sellaset sitä onkin, mutta aika harmaa se mun silmissä oli. Kuinka romanttista teidän silmissänne on vaikka nojata likaiseen kaiteeseen katsellen ruskean veden kulkeutumista pitkin kanavaan ja yläpuolella menee junasilta jykevine ruskeine paikattuineen pylväineen.. Joutsenille muistan sanoneeni että menkää vaan takas Suomeen, siellä on kirkas vesi, sinne te kuulutte. Sitten yhden yön jälkeen suuntasimme takaisin Saksaan sellaiseen söpöön pikkukylään kun Herrnhutiin jossa kukaan paikallinen ei tainnut puhua englantia.. Muistan yhdessä leipomossa sanoneeni saksaksi jopa "zwei" ja "danke Schön".. :) Sainpa selville että ei mun kahen ja puolen vuoden saksankielen opiskeluista mitään ollu päähän jääny. No mutta asiaan. Siellä oli siis Festival Of The Nations, kansojen festivaali. Oli ihana olla YWAMEReiden keskellä siellä.. Siellä oli noin 750 YWAMilaista, jotkut oppilaita, jotkut henkilökuntaa.. Jotkut uusia muutaman kuukauden YWAMissa olleita, jotkut kauemmin.. Yksi jopa 43 vuotta!! Olipa mukana myös YWAMin perustaja, Loren Cunningham, fiksu mies, kuuliainen Jumalan mies. Siellä sain sitten osallistua erilaisiin kanaviin joissa opin mm. jotain miten olla tukena lapsille jotka elävät maailmassa joss nälkä ja kuolema ovat jokapäiväistä elämää.. Kuulin miten maailman lapset voivat ja miten naiset voivat.. Sunnuntai, helluntaipäivä ja Global Day Of Prayer, oli minulle kaikista antoisin. Heti aamusta jo osallistuin Lisa Cuellarin johtamaan ylistyshetkeen ja siinä sain kyllä sellasta virvostusta Jumalalta että oksat pois. :) Just ku mietin kuinka haluisin elää intiimimmässä suhteessa Jumalan kanssa niin yks mies meni sen sinne lavalle paukauttamaan ääneen (sanoi siellä olevan monia samanlaisia) ja sit et sun täytyy vaan sanoo YES LORD ja ottaa vastaa. Oikeesti se oli hieno tilanne. Sitte meillä oli sellanen rukouskokous jossa porukkaa kävi eessä rukoilee ja eri kielillä ja oikeesti Jumalan Henki oli vahvasti läsnä.. Sit vielä sain osallistua kanavaan nimeltä Worship&Leadership.. Kamppailin meenkö sinne vai Hospitalitystä kertovaan.. Koin enempi kumminki ton Worship jutun omakseni.. Ja sitä se oli.. Heti kun Lisa alko jakamaan tajusin et mun olis hyvä pitää korvia auki kokoajan koska tää tulis olee täysin mulle.. Niin olikin, joka sana.. Joka ikinen sana oli ku just mulle tarkotettu. Mä rohkaistuin jatkamaan pianon soiton harjottelua ja mä rohkaistuin johtamaan ylistystiimiä.. Ja mä tajusin asioita paljon syvemmin.. En mä osaa tätä kaikkee edes selittää, mut.. Siis mieletöntä. :) Ja mä innostuin rukouksesta ja juteltuani yhen ystäväni (Veeran) kanssa, sovittiin et me pidetää kesällä joko vaan meiän keskeistä tai sitten vähän isompaa rukouspiiriä.. :) Joo, emmä aio lannistua, tiedän et tää kesä voi olla tosi upee jos mä täysin kaikkeni luovutan Jumalalle. :) Tätä en ookkaa tehny aiemmin, nyt otan kesästä kaiken irti Jumalan kanssa, mun parhaan ystävän kanssa!!
