Kulttuurien rikkautta Japanissa

Rakastan erilaisia kulttuureja ja haluaisin aina oppia lisää eri maiden kulttuureista. Vaikka Japanilaiset ovat kansana hyvin varautunutta porukkaa, on siellä loppujen lopuksi suuri kulttuurien sekamelska. Usein sekamelska on pelkästään jo yhden ihmisen elämässä. Kulttuuriperintö ei tule pelkästään uskontojen kautta, vaan maassa on myös paljon sanomattomia sääntöjä. Ihmiset ei selkeästi juurru tiettyyn uskontoon, vaan eri uskonnoista otetaan palaset parhaimpia juttuja, erilaisia juhlia.. Eräs mies joskus sanoi minulle että syntyessään lapsi saa shintolaisen siunauksen, naimisiin mennään kristittyjen kirkossa ja kuolleet haudataan buddhistien maalle. Se jo itsessään selittäisi sekamelskaa ja ristiriitoja ihmisten elämässä-- kulttuurillisesti ja uskonnon kautta.

Musta on ihana tutustua erilaisiin kulttuureihin, vaikka osa niistä olisikin ristiriidassa omien näkemyksien ja uskomusteni kanssa. Juttelin erään japanilaisen pojan kanssa ja hän jakoi siitä kuinka mietti onko oikein että kristittynä tykkää käydä katsomassa shintolaisia pyhäkköjä ja buddhalaisia temppeleitä, vaan sen takia, että nauttii niiden kauneudesta. Seuraavalla viikolla lähdimme sitten kyseisen pojan ohjeistamana Naraan Todaijiin- eli buddhalaiseen temppeliin. Todaijissa sijaitsee Daibutsuden, joka on maailman suurin puinen rakennus ja sen sisällä sijaistee yksi maailman suurimmista pronssista patsaista.
           Kyseinen temppeli on yksi maailman vanhimmista ja matkalla temppeliä kohden on Nara-parkki,
jonka ovat valloittaneet lukuisat peurat. Aluksi turistit ovat innoissaan ottamassa kuvia peurojen kanssa, mutta auta armias kun ostat pienen keksipaketin syöttääksesi peuroja.. Yhtäkkiä ympärilläsi saattaa olla kaksikymmentä peuraa jotka yrittävät näykkiä mistä kiinni saavat-- hihoista, laukusta, pepusta.. Ja paniikissa keksit lentää ja lähdet karkuun-- epäonnistuen. Hyi olkoon. Onneksi itse näin muiden turistien kärsimyksen ja päätin vältellä peuroja.
            Itse temppeli on suuri, siellä on tosiaan jättiläis buddhapatsas, muita pieniä buddhapatsaita, ihmiset sytyttävät kynttilöitä, suitsukkeita ja päänsärky alkaa vaivata jos ei varaudu rukouksella. Temppelin sisällä oli myös n. 2 metrinen Buddhan käsi. Siinä sitä katsellessani mietin että ei sitä käsin kumminkaan kamalan isoa saisi rakennettua- ja vaikka saisikin, niin joka tapauksessa todellinen maailmankaikkeuden luoja ja Jumalamme pitää koko koko maailmankaikkeutta kädellään. Siinä jää Buddhan kaksimetrinen käsi altavastaajaksi.. (Alla oleva kuva otettu 2-vuotta edelliseltä reissulta)

Eräänä päivänä päätimme lähteä kohden Kyotoa ja Fushimi Inari Shrinea- l. shintopyhäkköä. Itse kaukaisimpaan pyhäkköön emme kävelleet-- mutta tämä paikka olikin muista pyhkäkkö-alueista hieman eroava. Sen sijaan että alueella olisi ollut vain yksi iso pyhäkkö, siellä oli vuori/ kukkala, jota pitkin kulki reitti ja reitin varrella oli monia pieniä ja isompia pyhäkköjä. Reittiä ohjasi tuhannet torii- nimiset portit. Emme tosiaan jaksaneet kävellä ihan loppuun asti, mutta nousimme alueelle, mistä näkee Kyoton hyvin.

Tondabayashissa ollessamme asustimme ihan lähellä PL- tornia-- PL sanoista Perfect Liberty, joka muodosti oman isolukuisen "lahkon". Osa tiimistämme tapasi public bathissä (yleisessä kylpylässä) lahkon isot pomot, jotka kutsuivat tiimiläisemme torniin vierailulle. Normaalisti sinne ei pääse lahkon ulkopuoliset, mutta "everything is possible- if you believe". Niinpä tiimiläisemme sitten löysivät itsensä tuosta hyvin erikoisen näköisestä tornista-- mulle se muistutti vähän niiku isoa liitua, josta oli osa vuoltu pois. :D

Yhtenä kulttuurillisena juttuna oli Osakan linna. Se loisti kaikessa komeudessaan meille ilta-aurinkon laskiessa taivaanrantaan.. Ylhäältä oli upeat näkymät Osakaan.

 Noh.. Kulttuuria ei tee vain rakennukset, vaan kulttuuria näkyi rikkaasti myös ihmisten arkipäivässä.. Mutta siitä kirjoittaminen saisi jo muutenkin pitkän blogitekstin ratkeamaan liitoksistaan. Joten jätettäköön se tällä erää.

Tinni nousevan auringon maassa

Viime joulukuun lopulla alko meitsin kolmas reissu Japaniin-- tällä erää 15- henkisen tiimin kanssa!! Alku tuntu ihan mahottomalta ku piti kulkea täysissä junissa isojen matkatavaroiden kanssa ja laskea että kaikki 15 on vieläki paikalla.. Ja vaikka oltiiki oltu yhessä 4 kuukautta, niin aina jos joku puuttu ni piti pitkää miettii et kuka tästä nyt vielä sit puuttuu.. Huoh!! Sit helpotti ku jakaannuttiin kahteen eri tiimiin ja ei tarvinu raahailla mitään laukkuja mukana-- ainakaan hetkeen. :D

Tosiaan kaksi ensimmäistä viikkoa vierähti Mikazuki- nimisessä paikassa keskellä puita ja vuoria. 38 vuotta sitten siellä perustettiin rukosuvuori ja aluksi kokoontumispaikkana oli vain kasattava ja purettava teltta tai muu vastaava ja myöhemmin alkoi salin rakennus. Silloin pastori Nishiumilla oli näkynä että sinne tulisi mökkejä ja myöskin tiimejä alkaisi tulemaan eri puolilta maailmaa. Nykyään se on ollut monien pastoreiden koulutuspaikkana ja uskovat ovat kokoontuneet yhdessä rukoilemaan ja nuo rukoukset ovat saaneet kantaa pidemmälle. Siellä on myös käynyt vahvoja Island Breeze tiimejä-- jotka mm. kaksi vuotta sitten olivat viimeistelemässä rukousvuoren pääsalin rakentamista. Viisi vahvaa saarelaista nostivat ison painavan palkin käsin paikoilleen-- heitä auttamassa oli japanilaisella mitta puulla oleva vahva mies, joka noston jälkeen ei voinut käyttää kahteen viikkon käsiään, niin kipeää se oli tehnyt. Mutta Samoalaiset, Tongalaiset ja Fijiläiset taitaa olla hieman vahvempaa materiaalia. Iloisena uutisena saimme myöhemmin kuulla että Nishiumit tykkäävät erityisesti näistä saarilaisista sekä suomalaisista!! Tuntui kunnialliselta että meidät rinnastettiin näiden vahvojen tyyppien joukkoon!! Syynä siis oli se, että muut tiimiläiset usein tulevat vain lomailemaan.. :D Mekin pääsimme nimittäin käytännön hommiin, maalaamaan, tekemään homeisen keittiö suursiivouksen ja myös valitsimme isoista lautakasoista hyvät, osittain hyvät pilkottavaksi ja mädät heitettäväksi pois. Hommaa riitti kahdeksi viikoksi. Mitä nyt välissä kävimme Himejissä shinto- pyhäköllä ihmettelemässä ja juttelemassa ihmisille. Uuden vuoden päivänä siellä olikin tuhansittain ihmisiä, jotka jonottivat yli tunnin pyhäkölle, päästääkseen rukoilemaan ja kolkuttamaan kelloja jotta jumalat kuulisivat rukoukset ja heittivät vielä lopussa rahaakin pyhäkköön. Tutustuimme siellä moneen mielenkiintoiseen henkilöön ja saimme oppia heidän kulttuuristaan ja heidän kyselleessään jakaa myös Jeesuksesta. Ihan parasta.

Kahden viikon jälkeen vaihdoimme sitten paikkaa ja saavuimme Tondabayashiin, Osakaan. Tässä vaiheessa tiimimme jakaantuivat kahtia. Meidän tiimi jäi pastori Fukunon serurakuntaan ja vastaanotto oli sanoinkuvaamaton! Oli upea saapua paikkaan jossa meidät otettiin niin ihanasti vastaan! Monet seurakuntalaiset olivat jääneet meitä odottamaan ja saimme kokea ihanaa vieraanvaraisuutta kun he olivat järjestäneet meille seuraavaksi päiväksi yhteysaterian. Siellä saimme pitää Suomi- kahvilaaa, jonne tuli ihmisiä seurakunnan ulkopuolelta maistelemaan suomalaisia herkkuja, keskustelemaan Suomesta-- mutta myös uskonasioista! Kahvila- ministry oli meillä lähes päivittäinen-- mutta sivussa pääsimme myös tekemään muitakin asioita.

Yhtenä juttuna oli ihmisten kohtaaminen kaduilla-- menimme mm. alueelle, jossa on paikallisen "punaisten lyhtyjen"- katu, tai katuja. Nuo kadut olivat täynnä nuoria naisia pienissä kodintyylisissä rakennuksissa, joiden etuosassa oli suuri aukko. Vähäpukeiset tytöt yleensä istuivat tuolilla ja vanhempi rouva kauppasi tyttöjä ohimeneville miehille. Joskus talon edustalla näkyi kahdet kengät-- silloin tiesi että kaupankäynti oli menossa. Muutamia keskustelujakin tuli tyttöjen kanssa, mutta pääsääntöisesti rukoilimme heidän puolestaan. Samaisella alueella oli myös monia peliluolia, kodittomia myymässä tienvarsilla käytettyä tavaraa, nurkissa seisoskelevia alkoholisteja pullot käsissään, narkkareita.. Koko alue oli jotenkin täysin turmeltunut.

Pääsimme myös kokouksiin, lastentapahtumiin ja saimme palvella saarnojen, todistusten, draamojen-- ja jopa tanssin kautta. Vierailimme myös vanhainkodissa ja oli ihana ilahduttaa vanhuksia, joita ei muutoin käy kukaan katsomassa.

Ensi kerralla lisää.. ;)

Upeita viikkoja takana

Kaksi ensimmäistä kuukautta DTS:ssä menny ihan hirveellä vauhdilla. Joskus pitää pysähtyä hetkeks ja sillon mietin et miten tähän kaikkee on päädytty, oonko mä ollu hyvä johtaja, onko oppilaat päässy kasvamaan ja onko he saanu hyvän kokemuksen DTS:stä.. Välillä onneks tuun muistutetuks siitä, et kyse ei todellakaan ole musta ja siitä et mä itse toisin jotain muutosta ihmisten elämää, vaan sitä mitä Jumala tekee ihmisissä ja kyllä-- Hän myös käyttää mua työvälineenä. Mutta kun Jumala kutsuu ihmisiä tekeen DTS:n, niin ei se kasvu minusta johdu-- vaan Jumalasta. Noh, mulla on etuoikeus olla siinä Jumalan työkaverina ja kyllä mä voin myöntää että emmä nyt mielestäni pahasti ainakaan ole mokaillut! Haha!! :D

Mutta on se vaan aika mennyt ja paljon on tullutkin opittua ja on saanu tulla muistutetuks uusista asioista.
Jumalan olemus ja luonteenpiirre- viikolla Jono opetti meitä ja ihan viime minuuteilla mun sisimpääni tuli yhtäkkiä ajatus siitä, et hetkonen, mua kiinnostais opettaa tästä aiheesta joskus! Jumala on niin mielenkiintoinen-- Hänessä on niin paljon kaikkea, Hän on niin hyvä ja mä oon aina ihan ihmeissäni mitä enemmän Hänestä ymmärrän.. Ehkä mä voisin joskus itsekin pistää kaiken oppimani opetusmateriaaliksi ja vaikka opettaa aiheesta joskus.. Ken tietää.

Raamattu- viikolla meiän keskuksenjohtaja Alice oli opettamassa. Se sai mut innostumaan Raamatun tuntemisesta. Käytiin pikaisesti Vanhan Testamentin historia läpi ja myös se, mitä tapahtuikaan evankeliumeissa ja apostolien teoissa. Yllätyin kuinka Raamattu aukeskaan kun tajusi historiasta enemmän ja tuli sellanen halu lukea ja tutkia Raamattua enemmän.

Seuraavalla viikolla oppiaiheena taas oli Raamatullinen maailmankuva ja siihen liittyy sitten se että me menemme ja työskentelemme jokaisella elämän osa-alueella. Lopussa opettajamme Ed sanoi että Jumala haluaa meidän usein tekevän asioita, joista itse olemme kiinnostuneita. Hän myös sanoi että jos olet intohimoinen jostain, tule siinä hyväksi. Se jotenki antoi mulle intoa että hetkonen, mähän haluan olla intohimoisempi Raamatusta, haluan siis tulla hyväksi sen tuntemisessa ja erityisesti se historia- osuus hämmästytti mua! Vanha Testamentti nähdään usein vaikeana ja hankalasti selitettävänä, mutta jos sen tuntee ja ymmärtää, niin varmasti se aukaisee myös asioita Uudesta Testamentista. Loppujen lopuksi-- nehän ovat Raamatussa tukemassa toisiaan.

Oon saanu innostua Jumalasta enemmän, historiasta enemmän ja oon vaan niin innoissani siitä mitä Jumalalla onkaan tälle loppuajalle DTS:ssä ja sen jälkeen.

Vaikeeta on se, että Brighton on Tansaniassa, mutta hiljalleen se 10kk:n näkemisen tauko on muuttunut 7kk:ksi ja kovaa vauhtia ollaan menossa sitä kohden, että päiviä on jäljellä 50päivää, 5päivää, 4, 3, 2, 1, 0!!! Itseasiassa, Alice tekikin mulle "Brighton- kalenterin", josta voin merkkailla aina et kui monta päivää jälellä.. :D Laitoin sen jääkaappini oveen ja sen viereen sitten Brightonin kirjottaman viestin, jossa lukee mm. et "I wait for you..". Ja mä odotan häntä.. <3 p="">

DTS pamahti käyntiin!! :)

Viimeiset kolme viikkoa ovat menneet erittäin nopsasti eteenpäin ja paljon on kerennyt tapahtua. Siitä tuntuu jo olevan ikuisuus kun palasin Suomeen Tansaniasta-- mutta toisaalta hyvä niin, sillä se tarkoittaa että jälleennäkemin Brightonin kanssa on kokoaika lähempänä.

Vielä kuukausi sitten meillä oli opetuslapseuskoulussa oppilaita vain 5 ja staffissa vain minä ja Tarmo. Sillä ei oltas kovinkaan pitkälle pötkitty, mutta sitten aloimme yhdessä rukoilemaan lisää oppilaita. Ja seuraavana päivänä saimmekin ensimmäisen hakukaavakkeen ensimmäiseltä poikaoppilaalta. Siitä se sitten lähti-- parissa viikossa saimme 7 oppilasta ja 2 staffia lisää! Yhtäkkiä edessämme olikin 12 oppilaan opetuslapsiryhmä ja 4 staffia-- kaikki edelleen opetuslapsia myös. Ja mainittakoon se vielä, että koulumme on nyt siis oppilasmäärältään isoin Rovaniemellä olleista! Jumala on ollut uskollinen!

Jumala on ollut myös uskollinen muissa asioissa-- mutta huomasin että itse tavallaan estin Jumalan padot pitämällä sisälläni asioita, jotka eivät olleet Jumalan tahdonmukaisia. Yhtenä aamuna vietin aikaa erään henkilön kanssa ja yhtäkkiä tajusin, että mun elämässäni on anteeksiantamattomuutta, jota en ollut ollenkaan tajunnut. Sain sinä aamuna antaa anteeksi ihmisille, jotka olivat minua satuttaneet-- ja aivan yhtäkkiä kaikki taakkani, huoleni ja murheeni otettiin multa pois!! Silloin aloin myös näkemään sitä, kuinka Jumala tiesi rukoukseni, alkoi vastaamaan niihin ja asiat vaan alkoivat rullaamaan.

Kolme viikkoa sitten saimme staffin kanssa koulutusta Alicelta, keskuksemme johtajalta. Jaoimme samalla henkilökunnan kanssa vastuu- alueet ja aloimme rukoilla enemmän tulevan koulun ja oppilaiden puolesta. Kävimme myös rakentamassa staffimme tiimiyhteyttä Pyhän tunturi-alueella patikoiden, autiotuvassa yöpyen ja jakamalla jokainen jotain itsestämme ja perheestämme. Tiimi vaikuttaakin erittäin lupaavalta!

6.9 aamulla sitten oppilaita alkoi satelemaan kohti keskusta.. Se oli upea hetki kun oppilaita tuli ja he tarttuivat heti kitaraan ja alkoivat ylistelemään yhdessä. Ensimmäinen yhteinen ateriamme oli todella erilainen kuin aiemmissa kouluissa-- puheensorina ja nauru peittivät koko huoneen ja ilmassa oli ihana tunnelma.

Nyt ensimmäinen opetusviikko on takana ja sen opettajana on toiminut Pirjo Puurunen, aiheesta Jumalan äänen kuuleminen. Aihe sinänsä on haastava ajatuksena, mutta kun lopulta tajuaa että voimme käyttää kaikkia aistejamme ja että Jumalan tavat puhua ovat suuremmat kun meidän kykymme kuunnella Häntä, jännitys häviää ja on aika ottaa rennosti. Ei sitä onneksi tarvitse pakottaa, vaan se on oppimista ja harjoittelua.

Keskiviikkona jaoimme oppilaat kolmeen ryhmään, jossa he tutustuivat Rovaniemeen pieniä tehtäviä tehden-- vessapaperilla muumioitumista lordiaukiolla, betoniporoilla posettamista, s-marketista irttareiden ostoa 10sentillä ja muuta mukavaa. Makkaran grillausta ja  muurikkalettuja kuninkaanlaavulla ja tietenkin erään maailmallakin tunnetun julkisuuden henkilön tapaaminen-- nimittäin joulupukin tapaaminen napapiirillä.

Joulupukit sikseen-- kaikista kuuluisin henkilö, nimittäin Jeesus saa koulussamme suurimman päätittelin ja Häneen haluammekin keskittyä kunnolla! :)

Odotankin innolla mitä levätyn viikonlopun jälkeen on tiedossa-- opettajaksemme saapuu norjalainen mies nimeltä Oyvind Hofstad ja opettaa meille Jumalan Isänsydämestä!

Kaiken tämän keskellä kaipaan Brightonia todella paljon-- mutta onneksi nettyhteys toimii ja voimme pitää toisiimme yhteyttä lähes päivittäin. :)