24.12.2017

Jouluista mieltä

Alkaa olla vuosi lopuillaan. Parhaillaan vietellään joulua vanhempieni luona-- ja ylensyöty olo on jo nyt vaikka itse jouluruokien kimppuun ei edes olla päästy vielä. Mutta masuun on mahtunut jo joulupuuro luumukiisselineen, suklaakonvehteja, pari marmeladia ja yllättäen pullaa, jota ilman isäni ja mieheni joulut olisi kuulema menneet piloille. Mieheni jäi vielä kaipailemaan kermaa ja hilloa pullien väliin-- hieman on Afrikan pojalla menneet nämä juhlat sekaisin. Tosin ostinhan itsekin viime vuonna jouluksi mämmiä. No joulu on parasta kun siitä tekee itsensä näköisen.

Parasta joulussa on kumminki rauha-- se että saa ottaa rennosti. No, kiirettähän joulu kylläkin usein tuottaa, mutta helppoahan se oli tulla valmiiseen pöytään. Ensi vuonna on ehkä toisin. Ellei sitten vaikka karkaa jouluksi Afrikkaan. Nyt vaan lötkötellään sohvilla ja isäni kuorsaa-- ei sen tämän kummempaa kannata ollakkaan.

Aina ne joulut ei niin rauhaisia ole olleet ja ikävä kyllä monella ne eivät sitä ole vieläkään. Joulun voi äkkiä pilata niin moni asia.. Alkoholi, läheisen kuolema, perheriidat-- rahattomuus. Vaikka kysehän ei edes oikeasti ole kinkusta ja lahjoista.. Vaikka siihen sitä on ehkä mentykin. Ennen itsekin tapasin inhota joulua mm. edellä mainituista syistä. Joululaulut kaupoissa jo marraskuun puolessa välissä kiristivät hermoja, se ettei ostoskeskuksista löytynyt parkkipaikkoja ärsytti.. Vaikka nautinkin nykyään erityisesti joulunalusajasta ja tunnelmoinnista, niin minua yhä surettaa erityisesti lapsiperheet joissa kotona kärsitään väkivaltaa ja vanhemmat ovat juoneet rahat.. Tai ihan vaan ne keillä ei yksinkertaisesti ole varaa.. Molemmat sellaisia joita itse lapsena jouduin näkemään.

Joulusta onkin tehty kaupallinen juhla ja itse joulun sanoma on kadottanut merkityksensä. Voihan joulu!

Jouluna tärkeää olisi muistaa vapahtajamme syntymää ja sitä upeaa suunnitelmaa minkä Isä poikansa kautta meille antoi. Rakkain jouluperinteeni onkin jouluevankeliumin ääneen lukeminen. Siitä saa lohtua-- Jumalan suunnitelma oli hyvä ja edelleen toimiva. Katoamaton, ajaton, rakastava.

Onpas raskasta tekstiä. Kevennetääs vähän.

Lehdessä luki pari päivää sitten mitä ihmiset ovat saaneet lahjoiksi ja inhonneet, jopa itkua tihruttaneet. Jopa avioeroja syntynyt näistä lahjavalinnoista.. Näitä oli mm. kodinkoneet.. Puhuttiin siinä sitten mieheni kanssa kuinka juurikin kodinkoneet olisivat meitä miellytäviä lahjoja. Itse olisin kovinkin tyytyväinen vaikka monitoimikoneesta tai kunnon jätskikoneesta. Mieheni riemastuisi taas jostai siivoukseen liittyvästä-- koti kun siivotaan laitteilla. :)

Muistelimme äitini kanssa parhaita joululahjoja. Minun suosikkini oli se, kun kaikki viisi lasta saivat ikiomat fazerin siniset suklaalevyt, eikä täytynyt jakaa. :) Äitini muisteli taas lapsena saamiaan taateleita.. Että ei ne parhaat lahjat aina nyt niin maltaita maksa. :D

Äiti muisteli kuinka minä aina pienenä annoin lahjoja kaikille-- lähinnä siis pakkasin omista vanhoista kimpsuistani jotkut pikku paketit kaikille. Kerran ostin Tiimarista 50pennillä kaikille n. 10cm pitkät jääkiekko-aiheiset lyijytäytekynät. Tosin antoipa kerran pikkuveljenikin minulle lasisen paperinpainon isäni tavaroista-- olipahan tuo paino tehty 3 vuotta ennen syntymääni. Ajatus tärkein kaikissa.

Ei sitä joulua niin vakavasti kannata ottaa. Raikasta ja ilahduttavaa joulua muille! 

Ei kommentteja: