Afrikka opettaa monia asioita. Kärsivällisyys niistä ehkä päällimmäisenä tulee mieleen.. Onneksi kumminkin kokemus alkaa jo hieman helpottaa, se ettei enää odota asioiden tapahtuvan samaan tahtiin kuin Suomessa ja että tajuaa nähdä erilaisuudet rikkauksina. Jossain vaiheessa sitä pitää pysähtyä pohtimaan ja todeta että minun ei ole tarkoitettu muuttavan koko Afrikkaa yhdessä hetkessä. Oikeastaan, eihän tuo olisi mahdollistakaan. Muistan joskus opetuslapseuskoulun lähetystunneilla kun puhuttiin siitä, että meidän ei tulisi lähteä sillä asenteella että muutamme kaiken täällä sellaiseksi mikä meistä tuntuisi hyvältä ja jopa oikealta, vaan että meidän tulisi ottaa se asenne, että mitä me voimme täällä oppia. Oikeasti se antaa paikallisillekin sen kuvan että me olemme todella kiinnostuneita heistä ja haluamme tutustua ja oppia. Se taas kasvattaa kunnioitusta ja luottamista ja jossain vaiheessa tulee se aika kun itse voin sitten alkaa jakamaan omia osaamisiani.
Ihan käytännön elämässä nämä asiat mm. liittyvät puhtaanapitoon, ruoanlaittoon, kaikkeen käytännöllisyyteen. Vaikka meillä Suomi- kodissa löytyy lattialasta, mieheni mieluummin pesee lattiat afrikkalaiseen tapaan, eli rätti lattialle, kumarrutaan ja sitten vaan käsin “luututaan”. Monet asiat täällä hoituu juurikin kumartuneena tai kyykkyasennossa-- eilen juuri takamukseni oli aivan jumissa kun olin kyseisessä asennossa jokusen tovin pyykkiä pessyt.. Sanottakoon siis vielä että kyse oli nyrkkipyykistä, siinä kun viikon aikana likaantuneet vaatteet peset moisessa asennossa niin toivot että olisi edes joku penkki johon nostaa pyykkiastiat.
Suomessa ollaan hyvin aikaorientoituneita-- asiat tapahtuvat ajallaan. Ainakin yleensä. Taidan olla kyseisessä asiassa vielä astetta “pahempi”. Kerran soitin töihin että saatan myöhästyä muutaman minuutin-- loppujen lopuksi olin 5minuuttia etuajassa. Omat hääni piti alkaa klo 16, olin valmis klo 15. Morsian valmis ennen häiden alkua?? Ongelmana vaan se, että kun satuin ottamaan Tansanialaisen puolison ja hääjuhla oli Tansaniassa, niin hääthän alkoivat vasta klo 18. Tämä kertokoon toivottavasti hieman omasta aikaorientoitumisestani. Mutta, Afrikka on Afrikka.
Täällä mm. ruoka-ajat ovat hyvin liukuvat. Joskus aamiainen syödään klo 9, joskus klo 12. Se riippuu aivan siitä miten aamuhommat on saatu tehtyä. Aamuisin nimittäin suoritetaan suurin osa töistä kun aurinko ei ole vielä noussut täyteen paahteeseen. Ruokaa myös laitetaan pitkään ja hartaasti. Toisinaan kana saattaa olla kypsänä jo kahden tunnin ajan ennenkun muu ruoka on valmistettua. Ja sitten kun on ruoan aika, niin tuleekin mieleen että olisipa mkava juoda tänään cokista ruoan kanssa-- ja sitten taas odotetaan. Yksi päivä Brighton odotti apteekissa, kun apteekkari oli lähtenyt suihkuun kesken työpäivän..
Matkustaminen on toinen. Bussit, daladalat ja muut lähtevät vasta sitten matkaan, kun auto on täynnä. Täydellä tarkoitan että yhdelle kapealle penkkiriville on ahtutunut vähintään 4 aikuista, kaikki pienikin tila täytetty seisovilla ihmisillä mitä ihmeellisimmissä asennoissa ja kyytiinhän toki mahtuu myös muutama vuohi ja kana.. “Konduktöörikin” yleensä roikkuu liukuoven ikkunasta puoliksi ulkona yrittäen saada matkan varrelta lisää ihmisiä kyytiin vaikka tilaa ei oikeasti enää ole, vaan ainapa tuota jostain järjestyy kyytiin haluaville.
Kokous tällä kylällä alkaa klo 10, tosin musiikki pauhaa usein jo parisen tuntia ennen sitä. Ensimmäisellä kerralla kokous loppui klo 13. Seuraavalla kerralla menin vasta 10:30.. Tuolloin kokous myös loppui klo 13:30. Seuraavalla kerralla ajattelin että no minäpä menen klo 11, vaan loppuipa kokouskin taas puoli tuntia myöhemmin, eli klo 14. Eli joka sunnuntai istun vähintään 3tuntia kokouksessa josta yleensä en ymmärrä mitään. Musiikki ja puhe ovat swahiliksi. Voisihan mieheni toki tulkata, mutta toisaalta enpä minä kauheasti kuulisi, sillä kaiuttimet ovat pistetty niin täysille kun vaan voi. :) Tunnelma sitä vastoin on taas ihan katossa, ihmiset hyppivät, tanssivat, todellakin juhlivat! Kun on saarnan aika, ihmiset osallistuvat huutamalla amenta. Viimeksi pääsin itse jakamaan ja sain uusintakutsunkin! :D
Joskus odottaminen käy hermoille, mitäpä tuota kieltämään. Mutta kyllä se tekee hyvääkin. Koen että joskus olen oikea ajan orja! Nyt toden teolla joudun ja SAAN oppia elämään hieman rennompaa elämää, ehkä se auttaa minua myös olemaan stressaamatta turhia asioita. Oikeasti olen aika tyytyväinen tähän lomaan-- mihinkään ei ole kiire, eikä mistään tarvitse stressata. Kyllä ne asiat lutviutuu paikalleen. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti