"Life authentic"

Monesti oon kiinnittänyt huomioni siihen, että ihmiset käyttää esim. kuvissaan tunnistetta “life authentic”-- tarkoittanee että kyseessä on sitä aitoa akuperäistä elämää tai elämää aidoimmillaan. Vaikka elämäni sitä juuri onkin, niin täällä Afrikassa kyseiset sanat ovat saaneet aivan uudenlaisen merkityksen.. Että mitä se autenttinen elämä nyt onkaan ilman mitään elämän pieniä ja melko isojakin helpotuksia. Vaikka koen että tähän elämiseen adaptoituminen on mennyt hyvin, niin silti lähes päivittäin huomaa asioita jotka Suomessa on vaan niin paljon helpompia. On kyllä paljon asioita mitä pitää itsestäänselvinä ja vasta sitten kun on ilman, niin tajuaa että eipä ole osannut koskaan olla niistä asioista kiitollinen. Nyt olen, mutta-- samalla ihailen tätä esineetöntä elämää täällä.

Aivan puskassahan täällä ei silti olla. Jo pelkästään se, että saan lähetettyä tämän tekstin (toivottavasti kuvineen), kertoo siitä että ollaan alueella jossa on sähköt. Nettikahvilaankaan ei tarvitse mennä, vaan saan wifin yhdistettyä kännykkäki hotspottina. Toivon että tekstini olisi ns. “ylistyslaulu” Afrikan ihanalle elämälle! Täällä oikeasti “sielu lepää”.

Lentokoneemme laskeutui Kilimanjarolle ja tuloselvitysten jälkeen oli aika startata auto ja lähteä kohden Moshien kotia, joka sijaitsee aivan Kenian Taveta- rajalla, kylässä nimeltä Holili. Aluksi haistoin vaan pakokaasut ruuhkaisella tienpätkällä ja muistelin sitä kuinka äitini oli vielä vuorokausi aiemmin sanonut että vedä nyt keuhkot täyteen tätä Suomen suvea. Pian kumminkin myös pakokaasujen haju väheni ja aloin tunnistamaan erilaisia tuttuja Afrikan tuoksuja. Yksi niistä omalla tavallaan hyvinkin ihana! Tuoksu lähti monista pienistä nuotioista, joilla mamat laittelivat ruokaa perheelleen. Sama tuoksu oli myös kotosalla ja pian saimmekin masut täyteen ihanaa riisiä ja kanaa!

Tähtitaivas oli mitä mahtavin! Suomen kesässä ei paljon tähtiä näe, mutta täällä niitä on ympäri vuoden, sillä illat pimenevät tähänkin vuoden aikaan viimeistään ilta seitsemältä! Aikamoinen ero Lapissa koko kesän jatkuviin yöttömiin öihin. Olen aikuisemmalla iällä oppinut pitämään valoisista öistä, mutta lemppareitani ovat kumminkin pimeät illat ja täällä niistä tosiaan saa nauttia. Lämpötila on päivin 25-30 asteen välillä, mutta pimeän tullen hieman viilenee, onhan nyt “talvi” täälläpäin maailmaa. Öisin on ihana vetäistä lakana päälle kun tulee viileä, mukavaa vaihtelua kuumien aurinkoisten päivien jälkeen!

Ruoka tehdään erillisessä ulkorakennuksessa. “Keittiössä” on kolme isoa kiveä, joiden keskelle laitetaan polttopuita, tai oikeasti poltto-oksia. Niitä sitten työnnetään sitä mukaa mitä palavat ja muuttuvat hiileksi. Sen päällä sitten porisee milloin papupata, milloin riisit ja milloin chipsit.. Toisinaan myös pesuvesi. :) Ruoka-asiaan tulee toki tuomaan hieman muutosta juuri tänään sisälle asennettu hella! Odotankin että päästään mm. pullaa leipomaan ja katsoin jo pinterestistä ohjeita tortillojen, salsan ja tacomausteen tekoon! Pientä helpotusta ja samalla viilennystä toi taas uusi jääkaappi. Nämä siis haluttiin lahjana ostaa tänne Afrikan kotia ja kylläpä kylmä mehu maistuikin hyvältä! Elämän pieniä isoja iloja!

Afrikkaa voi olla vaikea miettiä, jos ei ole koskaan käynyt. Täällä sub-urban alueella on monia punaisia hiekkateitä. Niitä pitkin kun kävelee, voi nähdä isoja ja pieniä maissipeltoja tien molemmin puolin. Pelloilla kasvatetaan myös papuja, maapähkinöitä, tomaatteja sun muita kasviksia. Aina välillä kohdalle sattuu passion-, mango- tai papaijapuu, sitten on paljon puita värikkäine mutta myrkyllisine kukkineen, sitten on akaasiapuita, jakarandaa jne. Vihreää täällä siis on, vaikka myös hiekkaakin löytyy. Mutta kyse ei ole aavikosta, eikä tropiikista.

Ihmettelen sitä miten erilaisiin ääniin voi tottua. Aamuisin nukun n. 7-8 asti ja kun herään, kuulen broileritipujen pienen ääntelyn. Iltaisin saattaa sammakot tai heinäsirkat sirittää ja siihen on aika mukava nukahtaa. Hyttysverkko jonka alla nukumme, ei estä ääniä-- silti se antaa turvan nukahtaa vaikka hyttyset saattavat inistä huoneessa. Yöllä myös koirat ympäri alueen usein intoutuvat haukkumaan ja toisinaan ulvomaankin. Meilläkin on koira, nimeltään Dr Watson-- hän pitää huolen siitä että villikissat tms eivät pääse kaneihin eikä kanoihin käsiksi. Kissamme Sherlock Holmes taas huolehtii siitä että rotista, liskoista eikä muista ällötyksistä ole haittaa.

Päivittäin n. klo 10 aikaan ja myöhemmin klo 17 aikaan pieni poika menee talomme viereisen tien ohi n. 30 vuohen ja 10 lehmän kanssa. Tuolloin hiekka pöllyää kaikkialle ja kellot kilisevät eläinten kaulassa. Haluaisin joku päivä kuvata kyseisen näkymän! Välillä kaduilla kulkiessamme saattaa kana juosta ohitsemme ja olenpa törmännyt myös muutamiin sikoihinkin. Villieläimiä ei täälläpäin oikeastaan näy, vaa pysyvät luonnonpuistoissa. Mutta käärmeitä on, joskaan en ole koskaan nähnyt, eivät siis useinkaan tule asutusten läheisyyteen.

Tällä alueella on paljon taloja, eri kokoisia, näköisiä ja värisiä. Pääkadulla kulkiessa näkee erilaisia kioskeja, kampaamoita ja muita pieniä liikkeitä. Nimet ovat maalattu seinään ja usein kampaamoiden seinään on maalattu jokunen kuvakin hiusmalleista. Jossain aina näkee myös laudoista viriteltyjä hökkeleitä, niissä saattaa joku pitää tikkari-kioskia ja joku myydä munia. Eräässä lähellä olevassa kioskissa on luukun yläpuolella pieniä n. 1-2 keksiä sisältäviä pakkauksia ja pussitettuja 20ml öljypakkauksia. Joku on saattanut kantaa pöydän tien varteen, laittanut siihen päivävarjon ja myy sitten kännyköihin puheaikaa. Itsellämme on käytössä halotel, joka tuntuu toimivan todella hyvin! Vielä kaksi ja puoli vuotta sitten netti oli todella surkea. Mutta ajat muuttuvat.

Kaupungissa näkee sitten enemmän katumyyjiä. Osalla on pahvilaatikko kyhättynä täyteen juomia, keksejä, kampoja, sukkia yms ja sitten erityisesti bussien läheisyydessä myyvät kulkijoille. Joku on saattanut laittaa seinää vasten ison levyn, josta roikkuu kelloja, jatkojohtoja, taskulamppuja-- toimivuutta en pysty takaamaan. :D Sitten on niitä jotka kulkevat kädet täynnä erilaisia laukkuja, on niitä ketkä kangaskauppojen edustalle ovat tuoneet ompelukoneen ja valmistavat tiluksesta vaatteita ja monilla naisilla on ainakin vaaterekit täynnä ihania kangaslaukkuja. Välillä joku pistää tien varteen vihanneskauppansa, eli levittää muovin maahan ja siihen tekee kasoja erilaisita vihanneksista. Osa roikottaa käsissään koruja erityisesti turisteille myytäväksi ja osa kuappaa kenkiä ja usein yksi kenkä kulkee hyvin pään päällä-- näkyy hyvin mahdollisille asiakkaille. Onpahan joku nähnyt hyväksi bisnekseksi myös laittaa tielle henkilövaa’an, jossa voi sitten maksua vastaan mittauttaa painonsa. Bisnesideoita on paljon!

Paljon on erilaisia asioita ja varmasti kirjottelen uudestaan myöhemmin. Nyt on kumminkin tullut aika etsiä “OFF”, ettei vaan tällä erää pohjoisen likka huio.. :)