mun elämä

En voi kauheesti sanoa että mun elämässä olis nyt tapahtunu suuria asioita lähipäivien ja viikkojen ja kuukausien aikana.. Ainoostaan hiusten väri on vaihtunu takasi vaaleeseen päin. Itseasiassa tää kesä on ollu mulle aika epäselvä, tulevaisuuden suhteen. Oon aina tähän mennessä tienny mitä tuun tekemään ja minne meen, mutta nyt on ensimmäinen kesä kun mä en tiedä oikeestaan mitään. Nyt mulla on sellanen juttu kyllä jota kohden mä oon kokoajan matkalla, mutta silti sekin on vielä epävarma. No mutta ei sitä auta sillai miettiä enempää ja murehtia.. Mulla on kumminkin luottamus Jumalaan ja uskon että oikee asia avautuu oikeella ajalla mulle. Jumalan kanssa on kyllä hieno olla.. Tänä kesänä oon nähny tavallista vähemmän ihmisiä ja sit oon muina aikoina saanu ajoittain upouttua kunnolla lukemaan Raamattua ja hengellistä kirjallisuutta ja on tosi paljon asioita joita Jumala on puhunu ja rohkassu mulle. Jotenkin sitä aina kumminki erehtyy ajattelemaan että emmä oo arvokas ja ei mulla oo mitään merkitystä.. Mutta kumminki on ihana kun tietää et Jumala on luonu mut ja ei luo koskaan mitään ilman syytä ja et aina Jumalalla on mulle hyvii ajatuksii.. Niiku mullekin on suunnitelma. :) En oo täällä ilman syytä kumminkaan. Ja oon kallisarvoinen.. Hmm, nää on näitä ajatuksia mitä mä paljon pyörittelen mielessäni. Ihanaa oikeesti ku kesä on pian ohi ja syksy alkaa.. Syksy tuo aina mukanaan jotai uutta ja raikasta.. Ja illat on ihania ja vilposia ja saa alkaa nauttimaan teetä kynttilänvalossa ja yökävelytkin on paljon antosampia.. :) Ja pian tulee taas lunta ja pakkasta, sitä en oo saanu kokea pitkää aikaa kunnolla. :) Voi että, ihanaa. Mutta ei mun elämään nyt mitään kummempaa, odotusta uudesta vaan. :)

pieni kummipoikani

Ku meiän tiimi oli Malawissa aktiossa, saimme mahdollisuuden tutustua Suomalaisen One Way- Missionin (OWM) toimintaan kylässä nimeltä Khmabalame. Siellä elämä on todella erilaista kun täällä Suomessa. Ei sähköjä, savimajat, olkikatot, ruokomatot patjoina.. Paljon hiekkaa ja pölyä. Malariaa ja muita sairauksia.. Pieni klinikka. Ja kaiken tämän keskelle muutti Suomalainen nainen nimeltä Marianne joka sai OWM:n toiminnan sinne mukanaan ja nyt he ovat tekemässä siellä mm. uutta klinikkaa ja suomesta lähtee vuosittain tiimejä sairaanhoitajineen, lääkäreineen, vammaistyöntekijöineen heitä auttamaan hetkeksi. Asiat on ovat muuttumassa, hiljalleen. Kaikki apu on tärkeää. Yksi hienoimmista asioista minkä OWM on saanut aikaan on orpo/kummiprojekti. Eli Marianne on siis koonnut siellä tietoja orvoista, tavannut heitä henkilökohtaisesti ja ottanut mukaan kummityöhön. Eli siis mullakin oli mahdollisuus ottaa yhteys tähän projektiin ja sitä kauttaa saada kummilapsi. Mua on jo pidempään kiinnostanut ottaa itselleni kummilapsi jostain maasta jota sitten tukea kuukausittain jollain summalla. Joskus mä ajattelin etten haluis kummilasta kun en tajunnu sitä et ne oikeesti tarvii apua.. Mutta niin.. Kun mä kävin siellä ja itse näin sen tilanteen, mä tajusin että mä haluan auttaa jotain lasta. Niillä pienillä saattoi olla ehkä yhdet repaleiset vaatteet, ne oli aliravittuja.. Ja tosiaan orpoja. Pitkään mietittyäni sitä mä sitten päätin haluavani ottaa sen kummilapsen. Soitin siis yhdelle naiselle ja yhtäkkiä mulla olikin kummipoika. Mä oikeesti olen niin onnellinen siitä että voin auttaa. Kai mulla kesti tää ajattelu niin pitkään siks ku ite oon vaan aina välillä töissä ja mietin sitä ettei rahaa aina ole paljon.. Mutta sitten muistin että Jumala on luvannut pitää musta huolen ja samalla tavalla Hän haluaa pitää mun pikkusestani huolen. Eikä se summa ole edes iso.. Mä heti ihastuin "omaan" pikku poikaani, ehkä mä joku päivä myös näen hänet.. Ei sitä koskaan tiedä. Pikkunen on vasta kaks vuotias ja menettänyt vanhempansa melko kauheella tavalla.. Äiti kuoli salamaniskuun ja isä karkasi Mosambikin puolelle ja jätti lapsensa koska ajatteli äidin ja lasten olevan noiduttuja. Toivon että tää pien poika (en haluu käyttää nimeä tässä) saa oikeesti kokea lapsuuden lapsen kengistä eikä joudu liian aikasin huolehtimaan vaikka veljistään ja siskoistaan, vaan että todellakin hän saisi olla lapsi ja kasvaa omaa tahtiaan aikuiseksi. Toivon myös että osaan kaikella mitä sanon hänelle tai teen osoittaa että kuinka oikeesti häntä rakastan, että on joku joka todella rakastaa ja välittää. Saa rukoilla mun murun puolesta. :)

tsekit ja saksa

Malawista Suomeen tullessani yövyttiin meiän tiimin kanssa Seinäjoella yhen Missionuoren (Roopen) luona pari yötä. Siellä sitten kerroin Roopelle jotain mitä olin alkanut ajattelemaan Malawissa ollessani.. Mä haluisin Saksaan. En todellakaan tiedä mistä moinen ajatus oli lähtöisin, mutta sydämeeni se ainakin oli jäänyt kytemään. Roope siinä sitten sanoi että niin, siellähän on se Festival Of The Nations, YWAMin Euroopan henkilökuntakokoontuminen.. Että sinne vaan. Mä olin siis totaalisesti unohtanut moisen tapahtuman, mutta innostuin siitä vaikka heti ensimmäinen ajatus olikin että emmä kuitenkaa tuu sinne meneen. Mutta sitten hyvä ystäväni Katri (jonka kanssa tein DTS:n) sanoi että he on miettiny tyttöjen kaa et jos menis sinne.. Niinpä mä sit muistan yhen puhelun jonka Katri soitti ja kysy vaan et lähetkö vai et?? Mun oli tiedettävä se aika nopeesti, liput piti nimittäin tilata tunnin sisään.. Tai niin me siis luultiin. No mä sitten vastasin myöntävästi ja lähin töistä ajelee pankkia kohden koska mun oli siirrettävä lentolippurahat Katrin tilille.. No tietenkin just sillon oli Kehä 3:lla onnettomuus ja muu liikenne mateli.. Tuli siinä sitten jo mietittyä et onko mun nyt ees tarkotus mennä koko Saksaa.. Mutta 7 minuuttia ennen sen tunnin päättymistä ne rahat oli sitten siirretty Katrin tilille.. Tosin sitten mä sain puhelun Katalta et joo, nyt meni sitte netti pimeeks.. Kaikesta tästä huolimatta me saatiin ku saatiinki ne liput ja 23 viime kuuta mä suuntasin kolmen muun tytön kanssa nokat kohden Saksaa. Sieltä me sitten ajettiin Saksan halki ja aina Tsekkeihin, Prahaan asti. Me siis lennettiin sinne pari päivää etuajassa ja päätettiin se aika käyttää Prahassa. Siellä olis muuten ollu kivaa, mutta mun päätä särki tajuttoman paljon joten se siitä hyvästä kokemuksesta. Halpa maa, se jäi mieleen. Mutta en nyt voi sanoa että niin ihmeellinen se oli.. Jotkut kutsuu sitä romanttiseks.. No varmaan ne kirkot ja sen sellaset sitä onkin, mutta aika harmaa se mun silmissä oli. Kuinka romanttista teidän silmissänne on vaikka nojata likaiseen kaiteeseen katsellen ruskean veden kulkeutumista pitkin kanavaan ja yläpuolella menee junasilta jykevine ruskeine paikattuineen pylväineen.. Joutsenille muistan sanoneeni että menkää vaan takas Suomeen, siellä on kirkas vesi, sinne te kuulutte. Sitten yhden yön jälkeen suuntasimme takaisin Saksaan sellaiseen söpöön pikkukylään kun Herrnhutiin jossa kukaan paikallinen ei tainnut puhua englantia.. Muistan yhdessä leipomossa sanoneeni saksaksi jopa "zwei" ja "danke Schön".. :) Sainpa selville että ei mun kahen ja puolen vuoden saksankielen opiskeluista mitään ollu päähän jääny. No mutta asiaan. Siellä oli siis Festival Of The Nations, kansojen festivaali. Oli ihana olla YWAMEReiden keskellä siellä.. Siellä oli noin 750 YWAMilaista, jotkut oppilaita, jotkut henkilökuntaa.. Jotkut uusia muutaman kuukauden YWAMissa olleita, jotkut kauemmin.. Yksi jopa 43 vuotta!! Olipa mukana myös YWAMin perustaja, Loren Cunningham, fiksu mies, kuuliainen Jumalan mies. Siellä sain sitten osallistua erilaisiin kanaviin joissa opin mm. jotain miten olla tukena lapsille jotka elävät maailmassa joss nälkä ja kuolema ovat jokapäiväistä elämää.. Kuulin miten maailman lapset voivat ja miten naiset voivat.. Sunnuntai, helluntaipäivä ja Global Day Of Prayer, oli minulle kaikista antoisin. Heti aamusta jo osallistuin Lisa Cuellarin johtamaan ylistyshetkeen ja siinä sain kyllä sellasta virvostusta Jumalalta että oksat pois. :) Just ku mietin kuinka haluisin elää intiimimmässä suhteessa Jumalan kanssa niin yks mies meni sen sinne lavalle paukauttamaan ääneen (sanoi siellä olevan monia samanlaisia) ja sit et sun täytyy vaan sanoo YES LORD ja ottaa vastaa. Oikeesti se oli hieno tilanne. Sitte meillä oli sellanen rukouskokous jossa porukkaa kävi eessä rukoilee ja eri kielillä ja oikeesti Jumalan Henki oli vahvasti läsnä.. Sit vielä sain osallistua kanavaan nimeltä Worship&Leadership.. Kamppailin meenkö sinne vai Hospitalitystä kertovaan.. Koin enempi kumminki ton Worship jutun omakseni.. Ja sitä se oli.. Heti kun Lisa alko jakamaan tajusin et mun olis hyvä pitää korvia auki kokoajan koska tää tulis olee täysin mulle.. Niin olikin, joka sana.. Joka ikinen sana oli ku just mulle tarkotettu. Mä rohkaistuin jatkamaan pianon soiton harjottelua ja mä rohkaistuin johtamaan ylistystiimiä.. Ja mä tajusin asioita paljon syvemmin.. En mä osaa tätä kaikkee edes selittää, mut.. Siis mieletöntä. :) Ja mä innostuin rukouksesta ja juteltuani yhen ystäväni (Veeran) kanssa, sovittiin et me pidetää kesällä joko vaan meiän keskeistä tai sitten vähän isompaa rukouspiiriä.. :) Joo, emmä aio lannistua, tiedän et tää kesä voi olla tosi upee jos mä täysin kaikkeni luovutan Jumalalle. :) Tätä en ookkaa tehny aiemmin, nyt otan kesästä kaiken irti Jumalan kanssa, mun parhaan ystävän kanssa!!

malawi

Menin sitten oman DTS:n jälkeen henkilökuntaan seuraavaan DTS:ään.. :) Se oli vähän erilaisempi kokemus, todella opettava.. Varsinkin johtajuudessa. Lähdin sitten johtamaan yhen Henken kanssa tiimiä aina tonne Malawiin asti. Malawi on siis pienenpieni maa Afrikassa päiväntasaajan alapuolella. Se oli todella erilainen kokemus ku USA. Siellä me asuttiin kaupungissa nimeltään Blantyre ja tehtiin lähimmäkseen työtä yhden paikallisen pastorin kanssa. Eli saarnattiin seurakunnissa, käytiin seurakuntalaisten luona rohkaisemassa heitä, esitettiin draamoja, todistettii.. Jne. Kyllä me myös muutakin tehtiin, mutta vähemmän, vaikka oltais enemmän haluttu. Saatiin mahdollisuus käydä pitämässä oppitunteja yksityiskouluilla ja pääsin siellä koululla myös lettuja paistamaan hiilillä. Sitten käytiin orpokodeissa kertomassa Jeesuksesta ja leikittämässä niitä lapsia. Yhessä paikassa päästiin auttamaan yhtä tunnettua muusikkoa, kun se on perustamassa yhteen laaksoon kylää. Se oli oikeesti mielenkiintosta kävellä siellä vuorilla ja nähsä heinäkattosia savimajoja joiden vierellä lapset leikki ja pienestä nuotiosta nousi savupilvi yläspäin. Siellä me siis istutettiin ruohoa jyrkänteellä jotta jos tulis tulipalo niin se hidastais sitä etenemistä ja jos vesi laskeutuis alaspäin niin sitten se tarttuiski maahan eikä pääsis muodostuu kuiluun ikäväks lammikoks. Sitten oltiin viikko yhdellä kylällä jossa ei ollu sähköjä.. Sanotaan näin että se oli kokemus!! Siellä meitä tuijotettiin tuntikaupalla. Lapset vaan seiso katsellen meitä metrin päästä, niin ihmeellisiä me oltiin. Yhdellä koululla (jossa oli n. 400 oppilasta ja muutama opettaja) kaikki oppilaat halus kätellä.. Tuntu ku olis kaatunu maahan ku kaikki tuli kimppuun. Siellä kylällä mä sain tutustua paikalliseen klinikkaan jossa kävi lähinnä Malariatapauksia.. Ja sitten me raivattii yks maissipelto, johon nyt ollaan rakentamassa uutta parempaa klinikkaa. Käytiin me myös kävellen Mosambikissa näyttämässä kaks draamaa ja sitten kotiin.. :) Ja autohan meni monta kertaa rikki siis ton Malawi- matkan aikana, kerran ootettii tien poskessa 8 tuntia, nähtiin tosin virtahepo sillon myös.. :) Ja kerran bussi meni rikki ja matka kesti 7 tuntia pidempään. Kolmen päivän loma me vietettiin ihanalla Lake Malawilla Nhkata Bayssa.. Oli kokemus, kaikin puolin. ja tutustuin hyviin suomalaistyyppeihinki siellä.. :)