Ishinomakissa

Nyt ollaan oltu viikko Japanissa ja vihdoinki koko porukka alkaa olee selvinny aikaeroväsymyksestä. Ite oon nukkunu tosi hyvin kaikki yöt, mutta sitte pitkiin japaninkielisiin sepostuksii on meinannu liianki herkästi nukahtaa.. Pistetään aikaeroväsymyksen piikkiin. :D Täällä siis englannin kuuleminen on jokseenki unelma- on meillä mukana yks englanti-japaninkielinen tyyppi- vaan eipä kai sillä oo väliä jos me ei aina ymmärretä mitä tapahtuu.. Tai siis, haluttais kyl tietää, mutta useesti tulkkaus jää kyl jonnekki muualle. :)

Ensimmäinen päivä osotti jo sen ettei Japanilaiset taidakkaan olla niin lupauksiin ja aikoihin sidottuja kun on luultu. Meitä piti tulla vastaan kentälle siis eräs paikallinen, mutta kun ei näkynyt, päätimme soittaa ja selvisi että hän ei ole tulossa. Myöhemmin huomattiin että olihan hän meille mailia asiasta laittanu-- silloin kun oltiin jo lentämässä jossain Aasian ilmatiloissa. No ei mitään-- päästiin hyvään Intialaiseen ravintolaan ja prayer mountain ihmiset oli meille järkänny hotelliyön, joten saatii kaikki omat huoneet, vessat ja suihkut.

Seuraavana päivänä mentii sitten Yukii erääsee seurakuntaa. Meille oltiin kerrottu et kannattaa ottaa talvimakuupussit mukaan, sillä öisin on kylmä. JA NIIN ONKIN!! Taloissa ei ole keskuslämmityksiä, mutta jotkut lämpöpuhaltimet lämmittää mukavasti- kunnes sammuvat ja herätään keskellä yötä huoneen kylmyyteen. Huih. Illalla meille mainittiin että on olemassa sellainen juttu kun japanilainen sauna.. Ja mehän innostuttiin!! Paikalliset kysy mitä mieltä oltiin siitä et siellä tulis olla alasti-- haha. Mikäs ongelma se meille suomalaisille olis. :D Mentiin siis yleiseen suihkuun ja saunaan. Kiuasta ei löytyny, mutta lämpöä oli riittävästi. Toisessa saunassa oli taas sangollinen suolaa, jolla sai kuoria ihoa. Itse kylpyosasto oli mainio- tosin sisätilat jäi seuraavaan kertaan, sillä vietimme aikaa ulkosalla enemmänkin. Ulkona oli sellanen allas, jossa oli jotain ihme luonnoniainetta-- mutta parhaimpana oli sellaset pyöreät pienet lämpimät altaat, joihin sitten mentiin yksinään ja saatiin katsella täyttä kuuta. Ja siis niin- ulkotilahan oli melkoisen vilponen.. Mikä ihana ylläri. :)

Viikonlopuksi mentiin Sendaihin ja saatiin mahottoman isot annokset paikallisia herkkuruokia- joista mä en siis pystyny syömään mitään. Tosiasiassa muut tais olla lähinnä kateellisia mulle kun en näitä eksoottisia ruokia pystynyt syömään. :) Sendaissa auteltiin uutta seurakuntaa. Kävimme jakamassa ovelta ovelle kutsuja seurakunnan joulutapahtumaan.. Ja siis mukanamme ei ollut tulkkia ja suurin osa täällä ei puhu englantia. Hyvin pitkälti siis kutsumme menivät näin: "Hyvää päivää! Mitä kuuluu? Joulu- please. 23- yläaste. Nähdään! Kiitos!" Mutta menihän se. :D Ensi viikolla 23 päivä meidän sitten olisi tarkoitus osallistua kyseiseen joulujuhlaan ja järjestää siellä jotain ohjelmaa, sekä tehdä keksejä sinne. Pipareita olis ihana tehä, vaan eipä sitä pysty oikein näillä aineksilla tekemään. :E

Sendain jälkeen tulimme Ishinomakiin. Ishinomaki on yksi kaupunki missä tsunami teki paljon tuhoa. Täällä ollaan saatu olla auttamassa ihmisiä mm. peltohommissa- maanmuokkausta, tasausta, sekä roskien keräämistä pihoilta. Ollaan myös pesty laatikoita, tauluja ja yritetty epätoivoisesti pelastaa homeisia ja likaisia valokuvia. Aluks tuntu et esim. taulujen peseminen ei ollu työ eikä mikään, mutta sitten ku kuultii et ne oli erään valokuvaajan ottamia kuvia ja ainoa asia mikä oli jäänyt jäljelle hänen muuten tuhoutuneesta omiasuudesta, niin sitten sille pesemiselle tuli paljonkin lisäarvoa.

Ilmanala täällä on reippaasti likaisempaa ja pölyisempää, siksi enää ei tunnu yhtään hassulta pitää nenäsuusuojuksia yllä. Lähinnä siitä on tullut tapa mitä toteuttaa joka kerta ulos lähtiessä.

Ollaa koettu upeita asioita ja myöskin kulttuuri haasteita, mutta eteenpäin mennään siis ja oikein ilolla. :)

Tänään Japaniin!!

Ihan uskomatonta.. Taas sitä ollaan menossa! Tosiaa neljän ja puolen tunnin päästä pitäis matkata jo lentokentälle ja alottaa matka Lontoon kautta Japaniin, nousevan auringon maahan. Meillä on ihan mahtava aktiotiimi- Tarmo, Aarne, Lilja, Veera ja minä ja Kati johtopuuhissa. Mieltsii. Koitan bloggailla sieltä sitten ja kertoilla kuulumisia ja laitella kuvia matkasta!! Muistakaa rukouksin!!

Venäjä

Viime viikolla pääsin toteuttamaan yhden unelmistani- matkan Venäjälle. Tosin jossain vaiheessa olin ihan valmis jäämään Suomeen ja kuuntelemaan opetuksia vaikka skyoen välityksellä. Ajattelin että Afrikkalaisten oppilaidemme tulisi olemaan vaikea saada viisumeita, joten mä tavallaan "uhrauduin" vapaaehtoiseksi jäämään heidän kanssaan. Mutta kuinka ollakkaan, kaikki oppilaat saivat viisuminsa, viimeinen muutaman päivän muita jäljessä mutta kumminkin. Lähtö oli jokatapauksessa hyvä juttu.

Niinpä aloitimme siis matkan lauantai- aamuna kohti Venäjää. Matkasimme Raja-Joosepin kautta. Saavuttuamme rajalle, jouduimme odottelemaan pitkään Afrikkalaisten ystäviemme kanssa- passit ja viisumit piti viedä eri rakennukseen ja siellä tutkia vielä niiden paikkaansapitävyyttä. Ainakin niin oletan. Me suomalaiset pääsimme maahan helposti. Lopulta kaikki olimme Venäjän rajojen sisäpuolella ja jatka matkui. Matkamme vei Murmanskin kautta Olenegorskiin. Minä ja kuusi muuta tyttöä päädyimme asumaan saman katon alle- asunnossa ei asunut sillä hetkellä ketään, mutta jonkun tavaroita siellä oli. Pakko myöntää että kyllähän sitä hieman järkytyin kun menin ekaa kertaa vessaan. Haju oli melko vastenmielinen, paperit piti heittää roskikseen ettei pönttö tukkeutuisi ja vessassa ei ollut käsienpesuallasta, vaan kädet piti mennä pesemään erilliseen pesuhuoneeseen. Vesi itsessään haisi todella pahalle ja sitä ei voinut juoda.. Mutta hei, kaikkeen tottuu. Ei se viikon jälkeen enää yhtään niin pahalta tuntunu. :D

Vaikkakin Venäjällä oli melko paljonki huonommin asiat ku meillä Suomessa, niin ihmisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus yllätti. Ainakin seurakunnassa ihmiset oli todella ystävällisiä ja pitivät hyvää huolta. Meidät kutsuttiin Montegorskiin erääseen saamelaisperheeseen lounaalle.. Ja siis kerroinko jo että meitä oli yhteensä 22 ihmistä- eli ei tosiaankaan mikään pieni ryhmä ruokittavaksi. Ahtauduimme kaikki pöydän ääreen ja nautimme hyvästä lounaasta. Saimme myös kuulla uskomattoman hienoja todistuksia siitä kuinka Jumala oli pelastanut nämä ihmiset. Kun yksi pojista vapautui huumeidenkäytöstä Jumalan avulla, niin koko perhekunta tuli uskoon ja sai kokea Jumalan mullistavan voiman elämässään.
Sama perhe vei meidät myöhemmin iltapäivällä eräälle vuorelle- menimme siis autolla, mutta loppumatkan kävelimme. Oli upeeta nähdä koko Montegorskin kaupunki. Montegorski on yksi maailman isoimmista nikkelintuottajista ja tehtaat ovat tehneet hieman hallaa sille seudulle- mikään ei oikein kasva siellä ja kaupunki peittyy harmauden ja savun sekaan.. Varsinkin näin syksyllä.

Kävimme myös itse Murmanskissa kokouksessa. Domingos soitti Afrikkalaista musiikkia ja loppujen lopuksi koko sali (n. 150-200 ihmistä) seisoi taputtaen musiikin tahdissa- jotkut jopa hieman "tanssivat" eli liikuttelivat jalkojaan sivulta sivulle. :)

Eräänä päivänä vierailimme Luujärvellä saamelais- komilaiskylässä. Vaikka Venäjä onkin ihan naapurissa, niin näkemäni yllätti minut. Siellä oli muutamia kerrostaloja, mutta suurin osa oli vanhoja sodanaikaisia omakotitaloja- ränsistyneitä ja ajankuluttamia. Oppaamme vei meidät ilmeisesti vanhempiensa kotiin, joten pääsimme myös näkemään mitä sisällä oli. Kodin lämpö yllätti minut. Sielläkin saimme käydä pitkän pöydän ääreen ja jokainen sai kupillisen kuumaa teetä sekä leipiä ja makeita syötäviä naposteltavaksi.

Kaikista mielenkiintoisin vierailu minun mielestäni oli kumminkin Zelenegorskin huumevieroituskeskus. Paikka näytti melko vaatimattomalta, mutta sisällä meitä odotti maistuva lihakeitto, joulutortut, lämpimät valmiiksi pedatut pedit ja mukavat ihmiset. Osallistuimme illalla kokoukseen muiden kanssa ja porukastamme osa sai jakaa todistuksiaan siitä mitä Jumala on heidän elämässään tehnyt. Itse asiassa nautin vierailustani niin paljon, että mietin että sinnehän voisi oikeasti mennä ensi kesänä kuukaudeksi vapaaehtoisena hommiin.. :) Nykyiset paikan johtajat ovat itse vapautuneet huumeista. Heidän tarinansa oli mielenkiintoinen. Nykyinen vaimo- silloinen diileri, tapasi nykyisen miehensä- silloisen huumeidenkäyttäjän, ja möi huumeita miehelle. Huumeet olivat jotenkin huonoja ja mies joutui sairaalaan ja oli lähellä kuolla. Nainen taas joutui vankilaan. Sen jälkeen he tapasivat, alkoivat hengailla yhdessä, alkoivat käyttää huumeita yhdessä ja elivät yhteistä elämää. Myöhemmin joku sai heille ajatukset mennä vieroitukseen tähän keskukseen ja vaikka motiivit ei olleet oikeat alkuun (ajattelivat olla turvassa joltai, en muista miltä) niin keskus otti ensin vastaan miehen, sitten myöhemmin naisen. He pääsivät irti huumeista ja vuoden ohjelman jälkeen menivät naimisiin ja alkoivat johtaa paikkaa. Se ero mikä heidän vanhoista kuvista välittyi tähän päivään oli jotakin muuta- plus se miten he palvelivat nyt Jumalaa ja halusivat antaa elämänsä sille, että auttavat niitä jotka kärsivät samasta asiasta kun he ennen.. Siis niin plussaa! Ihan mieletöntä!!

Kannattaa siis käydä Venäjällä- se on elämää mullistava kokemus. :)

Passion

Onkin jo aikaa ku viimeks kirjottelin. Syynä siihen ihan vaan se että läppäri oli pitkään huollossa, nyt toimii- mutta kaikki kuva ja musa poistu. Mutta, ei mittää. Alotetaan kuvailut ja musiikinkeräämiset alusta. :D

DTS:ssä meillä on ollu paljon opetusta eri aiheista ja Jumala on haastanu monellaki eri tapaa. Viime viikko oltiin Helsingissä ja saatiin opetusta evankelioinnista. Opettajana oli Vince- joka osaa olla hieman pelottava joskus- mutta jonka opetus oli todella innostavaa ja käytännönläheistä. Kumminkin tää kulunu viikko on ollu se mitä oon kaikista eniten odottanu.. Jo neljä vuotta. Haha. Neljä vuotta sitten meillä oli Dan Baumann opettamasta intohimosesta rakkaussuhteesta Jeesukseen ja se innosti mua todella paljon. Se mitä näin Danin elämässä sai mut janoseks Jumalan puoleen- mä tajusin haluavani samaa. No, okei, enmä nyt oikeesti neljää vuotta oottanu kuulevani taas Daniä- mutta onhan se totuus et jos näät jonku joka on lähellä Jumalaa niin sellasen lähellä kannattaa olla, koska se sytyttää sua myös.

Joka tapauksessa- Dan oli taas täällä ja opetti samasta aiheesta kun viimekskin. Oli jotenki nii mieletöntä saada muistutuksia eri aiheista ja tajuat jälleen kerran sitä kuinka Jumala rakastaa meitä, tehtiin me mitä tahansa. Se rakkaus ei järky- se ei muutu. Ja Jumala haluu olla meidän kanssa, missä tahansa me ollaakin. Hän on kiinnostunu meiän jokaisesta asiasta. Jos me yksinkertasesti mennään heittelee leipiä (kiviä) järveen, niin Hän haluu tehä sitä meiän kaa, vaan siks et me tehään sitä. Hän haluaa olla osana meiän jokapäiväistä elämää ja se ei todellakaan vaadi mitään ihmeellisyyksiä. Miten saada se intohimo Jeesukseen..? Tutustumalla Häneen, viettämällä aikaa Hänen kanssaan. Ja jos me halutaan olla intohimosia- meidän täytyy olla valmiita muutokseen. Ja kun sä oot siinä intohiemosessa rakkaussuhteessa, niin tottakai sun mieliala voi vaihdella. Kyllähän sä voit rakastaa sun miestä ja joskus olla sille vihanen- ei se rakkaus siitä haihdu. Samoin ei intohimokaan, vaikka mielialat muuttuu. Eli me voidaa olla yhtä intohimosia Jeesukseen illan rukouskokouksessa ku aamulla ku syödää aamupalaa ja toivotaa ettei kukaa tuu siihen vieree istumaa ku on kärttysä olo. Mikä vapautus!! :D Ei se intohimo häviä jos on kärttynen. :D

Oli myös upee muistutus että Jumala unelmoi suurempia ku mitä me koskaan voitais unelmoida.. Ja Hän haluaa meidän unelmoivan suuria ja uskovan niihin unelmiin myös. Hän haluaa toteuttaa niitä juttuja mitä meillä on- ei se ookkaa niiku on joskus oppinu et kaikki pitää oikeesti vaan antaa pois ja jos jotai haluut niin et varmasti saa sitä. Ei Jumala oo sellanen paha Jumala joka haluaa tehä meiän elämästä ihan kauheen- vaan Hän haluaa oikeesti auttaa meitä ja Hän unelmoi meiän kanssa!! :) Joten pitää vaan uskoa niihin unelmiin. :)

Mahtava viikko toisinsanoen. Nyt voin hyvillä mielin lähtee Venäjälle.. :D Huomenna mennään ja saadaan opetusta Al Akimoffilta, joka on lähetyskentillä saanu paljon kokemuksia.. Mahtava päästä kuulee hänen tarinoitaan!! :D Jesh.

Go God!!