Olen kokonaan Sinun

"Isä, haluun kiittää Sua, Sun hyvistä suunnitelmista elämälleni. Haluun kiittää Sua, koska Sä johdat mua. Muutaman tunnin päästä mä alotan matkani kohti Malawia. Kiitän Sua, koska Sä matkustat mun kanssa.. Sä oot mun kanssa lentokentillä, lentokoneissa ja kaikissa maissa. Sä oot mun kanssa Malawissa. Mä tiedän että Sä oot suunnitellu jotain erityistä mulle. Isä, mä rakastan Sua eniten. Mä haluun antaa Sulle mun kolme tulevaa kuukauttani, mä haluan tehdä mitä Sä haluat mun tekevän. Mä haluun ylistää ja palvoa Sua kaikella mitä mä teen. Herra, Sun käsiisi mä sitoudun jälleen. Mä tiedän että sä olet kaikista korkein, kaikista vahvin.. Sun nimesi on korkeammalla muita nimiä. Sä olet rakkaus, Sä olet elämä.. Sä olet mun kaikkeni! Mä tarvin vain Sua. Isä.. Kiitos että rakastat mua niin paljon.. Mä rakastan Sua!"

Aprikkaan!

Yks päivä tapasin erään kehitysvammaisen naisen joka kysy että mitä olin parhaillani tekemässä.. Kerroin siinä että muuttopuuhissahan minä. "Mihinkäs muutat?", kuului kysymys. "Afrikkaan".. "APRIKKAAN, Voi hyvänen aika, Aprikkaan". Niin, sinne siis muutan, kolmeksi kuukaudeksi. :) Eilen oli mun vika päivä töissä! Vau, se tuntui niin hyvältä! Mä todella tykkään mun työstäni, mutta työskenteleminen Suomessa ei ole mun intohimoni.. Se ei oo sitä mitä tykkään tehdä tai mitä mut on tarkotettu tekemään. Mä teen sen ja mä rakastan ihmisiä joita mä autan, mutta jotain puuttuu. Jotain mitä mä saan kun mä työskentelen Suomen ulkopuolella.. Kun mä autan ihmisiä joilla ei ole kotia, ihmisiä jotka on köyhiä, tai orpoja.. Tai vaan ihmisiä joilla ei ole ketään kuka rakastaisi heitä. Työskenteleminen ääriolosuhteissa on mun sydämellä. Joten enää vain yksi viikko ja sitten mä alotan matkani kohti Malawia kolmeks kuukaudeks. Se on niin jännittävää. Mä oon todella innoissani näkemään mitä Jumalalla on mulle varattuna. Mä uskon että Hän tulee johtamaan mua. Mä en tiedä jos mä koskaan kerroin teille, että vuosi sitten kun olin opetuslapseuskoulun henkilökunnassa, Jumala puhu mulle, että mun tulisi mennä takasi Malawiin. Se oli niin hauskaa. Mä rukoili yhdessä mun hyvän ystäväni, Antin kanssa. Hän näki kuvan ihmisistä maissipelloilla ja heillä oli käsissään pienet hakut. Kun hän jakoi mulle tästä kuvastaan, mä tunsin samantien kuinka Jumala sanoi mulle, että "Tinni, mä haluan sun menevän takaisin Malawiin ens syksynä". ja se rauha mikä mulle tuli siitä oli jotain niin kosketeltavaa. Mulla oli se rauha sisimmässäni ja musta vaan tuntu hyvältä heti siinä hetkessä. Sen jälkeen Jumala on anto mulle näkyjä ja unia/ unelmia mitä mä voisin tehdä niille ihmisille ja Hän myös laitto mut rakastamaan heitä erityisellä tavalla. Mä muistan yhden illan kun mä olin rukoushuoneessa.. Mä katselin kuvia Afrikkalaisista ja yhtäkkiä mä vaan tajusin kuinka erityisiä he ovat Jumalalle! Hän loi heidän hiukset, sormenjäljet.. He kaikki näyttävät erilaisilta ja heillä kaikilla on omat lahjat ja kyvyt. Jumala suunnitteli heidän elämänsä ennenku kaikki tää alkoi. Mun täytyy olla rehellinen ja sanoa että ennen tuota mä näin heidät vaan ihmismassana, mutta nyt mä näen heidät yksilöinä.. Aivan kuten Jumala näkee heidät. Joten mun lähtökohta tuolle matkalle on niin erilainen kun viimeksi. Nyt mä tiedän mitä odottaa.. No, se on Afrikka, joten en mä voi ikinä tietää mitä nään. . Mutta nyt mä tiedän että millanen paikka se on, miltä se näyttää, mitä he syövät ja kuinka he ylistää Jumalaa ja niin edelleen.. Joten nyt mä en mene vaan paikkaan jossa kaikki on uutta mulle.. Mä tiedän että tuun yllättyy asioista mitä mä nään, mutta nyt mulla on edes pieni aavistus siitä kaikesta, tai jostakin. :) Mä ostin mun liput ehkä kuukausi sitten ja tää viime kuukaus ei todellakaa ole ollut helppo. Mä todella uskon että vihollinen on yrittänyt pysäyttää mut menemästä sinne! Mulla on ollut joitain pelkoja ja mä luulin että ne tulee Jumalalta.. Mä luulin että Jumala yrittääsanoa mulle että "Tinni, mä haluan sun peruuttavan sun matkan..". Se on mitä mä uskoin.. Mä en voi selittää noita pelkoja tai sitä paniikkia mitä mulla oli, mutta nyt mä tiedän että ne ei todellakaan ollu Jumalalta.. Mutta viholliselta. se oli yks ilta kun mä olin töissä ja yhtäkkiä sellanen iso pelko tuli mun sisimpään. Mä menin nettiin ja yritin katsoa kuinka voisin peruuttaa matkani mutta silti saada rahani takas.. Mutta sellasta vaihtoehtoa ei ollut. Joten mä soitin mun hyvälle ystävälleni. Kun mä kerroin hänelle mun peloista ja mun paniikista ja kuinka olin tunetnu Jumalan kutsuvan mua Afrikkaan, mutta nyt olin hämmentynyt mitä tunsin, mä tajusin että vihollinen yrittää estää mua menemästä Afrikkaan. Mä tunsin kuinka Jumala antoi mulle rauhan jälleen.. Se oli todella outo tilanne ja mä en voi selittää sitä kunnolla.. Mut jokatapauksessa, tää Katri laitto mulle e- mailia myöhemmin sinä päivänä.. Siinä mailissa hän kirjoitti jotakin mikä anoti mulle vielä suuremman rauhan sisimpään!! Hän sanoit että Jumala ei koskaan anna sulle pelkoja jos Hän haluaa sun jättävän tekemättä jotakin.. Hän antaa sulle rauhan! Mikä vapautus se oli mulle!! Kuinka ihmeessä mä saatoin unohtaa jotain tuollasta!! Jumala ei anna pelkoja, ei! Hän on rakastava Jumala! Noi pelot oli täynnä kuolemaa ja kärsimystä.. Mutta Jumala on rakkaus! Sen jälkeen kun tajusin tuon, sain e- mailia (jos aikaisemminkin) että ihmiset joiden luo olin menossa, eivät voisikaan ottaa mua vastaan, koska he eivät itse olisikaan Malawissa. YWAM- keskus laittoi mulle mailia että kukaan ei olisi siellä kun mä menen ja sitten Marianne mailasi että hän ei pääse Malawiin.. Lääkärit eivät anna hänen tulla.. Joten mulla ei ollu paikkaa mihin mennä tai mitään.. Mutta mitä mä tein..?? Mä nauroin.. Lujaa!! Jännää!! :D Mä todella koin kuinka vihollinen yritti masentaa mua ja saada mut pelkäämään että "tyttö, sulla ei ole mitään".. Mutta hän oli niin väärässä!! MULLA ON JUMALA! Ja se on kaikki mitä mä tarvin! Hän on kaikki minulle! Mun rakkaus, mun Jumala! mä aloin tuntea paremmalta ja paremmalta joka kerta ku jotain peruuntu, koska se oli aikaa jolloin mä tajusin että jotain suurempaa ja vahvempaa ja ihmeellistä mitä Jumalalla on mulle suunniteltuna! Muuten vihollinen ei yrittäis estää mun matkaani! Mä voin silti mennä Mariannen kylään vaikka hän ei olekaan siellä. Hänen miehensä ja työntekijät ottaa mut vastaa ja mä tuun olee ainoo valkonen siinä kylässä. Ja mulla on ystäviä kenen luo mä voin mennä ja keiden luona von viipyä ja työskennellä. Ja mä uskon että jotain avautuu myös pohjosesta Malawista mulle.. Tää ei oo vielä loppu.. Tää on vasta alku.

Voi että, elämä on mielenkiintosta.. :) Ostin justiisa viikko sitten itselleni lentoliput Malawiin ja nyt aikaa lähtöön on sellanen kuukausi ja pari päivää. Tuntuu jotenkin niin uskomattomalta että hei, siellä mä kohta taas talsin punaisen hiekan päällä.. Pitäen kikkarapäisiä lapsosia sylissäni, naurattaen heitä omatekoisilla naamareilla ja hiuksista tehdyllä parralla.. Pidän sylissä ja paijaan.. Nauratan chichewan- kielen taidoillani.. (Todistin sen tuossa viime sunnuntaina että osaan vain kaikista hassuimmat lauseet.. Esimerkkinä "Chimbuzi chili kuti?- Missä on vessa?") Pulahdan virvoittavaan Lake Malawiin uimaan (jos sinne kerkiän) ja palan jälleen niin että nahka alkaa kesiä.. Illalla kaivaudun moskiittoverkon suojiin hyttysiltä jotka ovat ottaneet minut pääruoakseen.. Nukkumaan käydessäni toivon että olisin ottanut mukaan tuulettimen, sillä mitä luultavammin suht pitkät hiukseni tulevat tarttumaan niskaani kiinni.. Iltalauluna kuulen sammakoiden laulavan kuorossa, en tiedä nautinko siitä.. Mutta kuunnella pitää. Aamunkoitteessa aurinko ja kuumuus herättää minut ja päivä alkaa luultavasti "suihkulla".. Päälleni kiedon kankaan tai hameen sekä t-paidan ja toivon että tällä kertaa Bembo ei valittaisi minulle siitä kuinka en aina pidä heidän paikallisiaan kankaitaan ylläni.. Kankaita joiden alla paikalliset naiset eivät kuulema käytä alushousuja.. Niistä en ole valmis luopumaan, vaikka silloin pissaaminen luontuisi yhtä hyvin kuin heillä.. Nimittäin seisaaltaan. Hui kauhistus.. Olen edelleen valmis kyykkimään ja pissimään reikään. :D Paikallisten miesten silmiin katsomista on vältettävä, ellei halua joutua väärään valoon.. Sitä en halua. Viimeksi kosijoita riitti liiaksi. Sunnuntaisin kirkonmenot ovt kovaäänisiä.. Ihmiset tanssivat ja laulavat ylistystä Herralle, kielellä jota en tosin ymmärrä paljoakaan.. Siksi olen varannut mukaani länsimaista musiikkia jolla voin rauhottaa hermojani jos se on tarpeen.. Oikeastaan KUN se on tarpeen. Malawi on ihana maa, mutta osan suomalaisuudesta ja länsimaalaisuudestani aion viedä sinne mukanani.. Nimittäin musiikin, marianne- karkit, kahvin ja paketillisen hapankorppuja. Kolme kuukautta ilman näitä olisi melkoinen saavutus siellä. :) Mutta voi että, olen tajuttoman iloinen päästessäni pian sinne ja todellakin olla orpojen parissa ja rakastaa heitä.. En halua vain nähdä heitä vaan tehdä jotain heidän hyväkseen.. :) Kirjottelen sitten blogiin mitä siellä oikein tapahtuu. :) Sitä ennen olisi kumminki vielä kuukausi täällä Suomessa.. Töitä ja muutamia vapaapäiviä.. Kiireistä kaikki. Ajattelin rentoutu musiikin ja kuvien räpsimisen parissa.. Pitäis oppia kuvaamista, ha.. :D Haluun ottaa paljon kuvia Malawissa.. Toivon että tällä kerralla näkisin myös hieman enemmän eläimiä kun viimeksi.. Nähtiinhän me joo tosin virtahevon SIERAIMET.. HAHA! Nyt jos näkis sen muunki osan.. Pakko kyllä myöntää että ne sieraimet oli ihan hehtaarin kokoset. :D Ai että.. Malawi.

Seuraava morsian.

Olin eilen ystäväni häissä kaasoilemassa. Oli todella kauniit häät!! Kaikki tuntu vaan menevän niin hyvin vaikka kahvikone niillä keittiötyypeillä menikin rikki.. Mutta onneksi on olemassa hella ja kattiloita.. Sillä he sitten keitteli meille kahvia, jota en edes muuten muistanu maistaa. Hups. Morsian oli itse sulatellu suklaata ja tehnyt erilaisilla muoteilla niistä kaikkee kivaa.. Ne oli niin upeen näkösiä että huhhu! Ja hyvänmakusii! :D Se oli tosi kunniajuttu saada olla kaaso, nähdä se vihkiminen edestä, auttaa morsianta ja tehdä ohjelmaa. Oikeesti oli ihana saattaa yhtä mun parhaista ystävistäni alttarille. Sitten tuli tietenkin morsiuskimpun heitto.. No mä lähin sitä Mimmulle (morsian) hakemaan kun se oli jääny alas siinä.. Sitte ku annoin sen sille heitettäväks sanoin vaan et turhaa mä tätä sulle annan.. Sä annat sen kohta kumminki mulle takas! :D Niinhän siinä sitten kävi et mä olin siinä alhaalla odottamassa kimpun heittoa ja morsiamen sisko sano et laske Mimmun laukku maahan että ethän sä muuten mitää kukkaa saa.. Laskin jutut käsistä ja sit kimppu lensikin jo.. Mä hyppäsin ja yhtäkkiä tajusin et ei vitsit, kimppu on mulla! :D Mä siis sain sen.. Oli se hauskaa. :D No, ehkä en ole seuraava morsian siitä poppoosta, varsinkaa kun en ole vielä edes kerennyt ajatella seurusteluakaan.. Tai ehkä se oikea ei vaan ole tullut vastaan. :) Niin, mä en halua etsiä.. Haluun et Jumala vaan johdattaa sen mun etee.. :D Kyllä silmät silti on auki. :) Ha. Mutta aika hauskaa kumminki.. Mä sain kimpun, jee! :D Btw, noissa kuvissa mulla ei ole juhla- asu päällä.. Ne on otettu seuraavana päivänä häistä, eli tänää.. :D En ole ihan dorka. :D Oli jotenki tosi huippua kun sulhasen äiti puhu siellä ja kerto niiden seurusteluu liittyvän stoorin. Ennen ku Markus ja Miina alko seurustelee sekä Markuksen isä että äiti (tietämättään toisistaa) saivat kehotuksen Jumalalta alkaa rukoilee Markuksen seurustelu- asioita.. Samana päivänä, samana viikonloppuna.. Niin ja sitten puolen vuoden päästä Markus ja Miina kerto et ne on alkanu seurustelee.. Niiden puhuessa oli selvinny että puoli vuotta aiemmin oli Miina ja Markus nähny eräänä viikonloppuna ja sopinu et ne rukoilee josko niiden tulis alkaa seurustelee.. Selvis et se oli ollu se ihan sama päivä ku Jumala oli puhunu Markuksen vanhemmille et niiden pitäis alkaa rukoilee sen seurustelu- juttua.. :) Aika mieletöntä vai..? Sit Markuksen äiti kerto et se oli miettiny kaikkia läpäriläisii tyttöjä ja oli sanonu miehellee et jos hän sais päättää kenen kaa Markus alkaa seurustelee, niin se olis kyl tuo Miina.. :D Ihana juttu! Tuosta tulee sellai oli et todellakii Jumala on mukana meidän mies- jutuissa ja Hänellä on meille hyvät puolisot varattuina.. Niinku et mitäs huolta tässä.. Jumala tietää ja johdattaa ajallaan sen oikean eteen. Emmä oo koskaa oikei sitä murehtinu enkä aio vastaisuudessakaa. :D Oon valmis olemaan myös yksin jos sillä voitan enemmän sieluja Jumalalle kun että olisin kaksin jonku kanssa.. Haluun kumminki Jumalan olevan se ykkösjuttu mun elämässä.. Hän mut kumminki tuntee kaikista parhaiten eikä koskaan katoa elämästäni.. Ei suutu, rakastaa vaan.. Ja antaa aina anteeksi. On täydellinen rakkaus. Minun rakkaani on täydellinen rakkaus.