Lapsia, kehitysvammaisia ja vanhuksia Japanissa.

Konbanwa!!

Loppuviikosta tapasimme kolme toisistaan hyvinkin paljon poikkeavaa ryhmää. Lapsia, kehitysvammaisia ja vanhuksia.

Perjantaina menimme päiväkotiin, jossa pienen alkujännityksen jälkeen alkoi hurja touhu ja vilinä. Suurin osa lapsista oli 2- vuotiaita, joten jokaiselle meistä riitti paljon hommaa!! Oli ihana kun lapset tulivat syliin, vetivät leikkeihin mukaan ja selittivät meille jokaisesta lelusta erikseen.

Lauantaina taas vierailimme kehitysvammaisten luona. Saimme heille jakaa siitä, kuinka jokainen heistä on Jumalalle arvokas ja tärkeä. Jaoimme muutamia lempi Raamatunpaikkoja ja lauloimme yhdessä vanhoja kunnon ylistyslauluja! Olin ihan ällikällä päähän lyöty kun eräs nainen otti laukustaan esille huuliharpun ja säesti kaikki biisit meille! Muutamat rukoilivat ääneen ja jotenkin se heidän aitous sai mun sydämen särkymään vielä enemmän Jumalan puoleen. Monet tuon sairaalan asukkaat ovat yrittäneet itsemurhaa, sillä he ovat hyvin tietoisia omasta tilastaan. Mutta tämä 15- henkinen joukkio oli valmis jakamaan Jumalasta muille kanssa asujilleen! Joskus me "terveet" ihmiset ollaan niin arkoja ja vaaditaan itseltämme liikoja ja sen takia usein ylistyksemme ei ole niin aitoa.. Mutta tuollakin eräs mies ei osannut laulaa, mutta viheltäen kylläkin ylisti Jumalaa. Eräs nainen ei pystynyt tuottamaan kunnolla puhetta, mutta ylistyksen aikana hän liikutti kumminkin suutaan ja oli täysillä mukana! Se ei ole kyse laulusta, taidoista tai teoista-- vaan kyse on sydämen asenteesta. Ylistänkö minä Jumalaa täysillä? Ylistätkö sinä? Mitä voisimme tehdä paremmin..?

Sunnuntaina vierailimme vanhainkodissa. Siellä kättelimme ja juttelimme useiden vanhusten kanssa. Yksi nainen otti minua molemmilla käsillään kiinni ja sanoi moneen otteeseen I love you. Kun olin hänen kanssaan, häntä alkoi itkettämään ja pian nuo luiset kädet veivät minut pitkään halaukseen. Useat vanhukset toivottivat meidän joko nauraen tai kyyneleet silmissä tulemaan takaisin. Yksi mies oli niin herttainen-- kun menin hänen luokseen, niin hän nähdessään minut puhkesi valloittavaan hymyyn ja hänen silmänsä kirkastuivat ja sitten kuulin erittäin selkeän lauseen: I LOVE YOU!! Pappa oli varmaan nuorena ollut melkoinenkin naisten mies. :)

Vierailut näissä paikoissa muistuttivat minua siitä, kuinka arvokas minun ammattini onkaan. Usein unohdamme kuinka tärkeää se on kun saamme palvella muita ihmisiä. Meidän tulisikin jokaisena päivänä muistuttaa itseämme siitä, että Jumala on asettanut meidät palvelemaan ja kohtaamaan ihmisiä siten, kun he olisivat itse Jeesus! Kaikki lähihoitajat hei-- teiän työ on todella arvokasta!! :)

Parasta tän viikon annissa oli kumminkin sunnuntai- ilta. Pidimme nuortenkokousta eräässä pienessä seurakunnassa. Näytimme illan lopussa sydän- nimisen draaman, jossa poika antaa sydämensä pois väärällä tytölle, tyttö murskaa sen ja lopulta poika antaa sirpaleet Jumalalle, joka pian palauttaa ehjän puhtaan sydämen. Draaman jälkeen jaoin siitä, kuinka jotkut ihmiset voivat meitä satuttaa ja sydämemme voi särkyä, mutta kuinka Jumala voi parantaa meidän särkyneet sydämet. Kerroin itse tarinan omasta särkyneestä sydämestäni, mutta kuinka Jumala paransi minut ja kuinka sydämestäni tuli jälleen ehjä. En ollut suunnitellut jakaa tuota tarinaa, mutta yhtäkkiä vaan huomasin puhuvani siitä. Puheeni jälkeen meillä oli aika, jolloin jokainen sai antaa oman sydämensä Jeesukselle ja vastaanottaa uuden ehjän sydämen. Ja mitä tapahtuikaan-- eräs poika antoi sydämensä, itsensä- koko elämänsä Jeesukselle ensimmäistä kertaa elämässään!! Me oltiin aivan innoissamme- Jumala todellakin toimii!! Amen! Illan aikana eräs tyttö tuli kertomaan minulle kuinka todistukseni oli ollut hänelle valtavana rohkaisuna- hän oli saanut ottaa vastaan Jumalalta ehjän sydämen. Samoin eräs 50- vuotias nainen kertoi kuinka hänen sydämensä oli särkynyt samoin kun omani-- mutta että hänkin sai nyt vastaanottaa parantuneen sydämen!! Amen!!

Sain myös itse kokea illan aikana sitä, kuinka Jumala parantaa, vapauttaa ja rakastaa. Kun annoin oman sydämeni Jumalalle, niin yhtäkkiä näin silmieni edessä Mäntyharjun leirikeskuksen-- sen samaisen paikan jossa 19 vuotta sitten sain antaa elämäni Jeesukselle! Jumala muistutti minua siitä, kuinka tänäkin päiväni Hänen armonsa ja rakkautensa on sama, kun tuona päivänä! Hän muistutti minua siitä, kuinka Hän on minun Isäni ja pitää aina minusta huolen!!

Voiko olla parempaa..? Jumala on ihmeellinen ja Hän toimii!! :)