Tinni sydän Japani

Oij että, Jumala on niin hyvä. Viime Marraskuussa me juhlittiin Suomessa YWAMin 50-vuotis juhlaa ja saatiin vieraiks pastori- pariskunta ja heidän tyttärensä Japanista. Siitä jatkettiin sitten matkaa staffi-päiville ja meillä oli sellaset hetket jolloin rukoiltii jokaisen basen puolesta. Ku oli Rovaniemen basen vuoro, niin kesken rukouksen nää meiän Japanilaiset ystävät halus et me siunata Japania. Ja niin me tehtiin. Rukouksen jälkeen menin Alicen luo ja sanoin et hei tiiäkkö, mä koin et meiän tulis viedä tiimi Japanii, mahdollisesti jo ens DTS:stä. Ja Alice vahvisti sen sanomalla et koki ite saman. Siinä sitte päätettii asiaa alkaa rukoilee ja miettii. Muutama viikko takaperin mä olin ystäväni Marian kanssa sitte kaupungilla kiertelee etno-liikkeitä. Mä oon niissä paljon kierrelly ihanien mausteiden ja eksoottisten ruokien perässä, mutta yks liike oli aina jääny huomaamatta, johtuen siitä et se ei ollu samalla kadulla. Maria kumminki ties sen ja me päädyttiin sinne.. Ihan erilainen ku ne muut liikkeet! Siellä oli myynnissä lähinnä Japanista tuotua tavaraa, tai siis ruokaa. Ja yhtäkkiä kaikki ne marraskuiset ajatukset Japaniin lähdöstä tuli vahvana mieleen ja tuli sellanen palo et sinne pitää mennä. Mä oon aiemmin hieman ollu huolissani et no entäs sitte mun Afrikka- unelmani, miten sille käy? Mutta siinä sit aloin rukoilee ja koin niiden päivien aikana et oon koittanu ite puskea sitä Afrikkaa tapahtumaan jo nyt, vaikka Jumalan kalenterissa mulle on merkattu menoa ennen Afrikkaa. Kyllä se Afrikka odottaa. Yhtäkkiä mä vaan sain sellasen aidon intohimon Japania kohtaan. Soitin Alicelle et no, ootko miettiny vielä sinne menoa ja se vastas myöntävästi. Parisen päivää siitä ehkä, niin se iso maanjäristys tapahtu ja tsunamit ja muut. Sitten koittiki mun synttärit, tulin kipeeks tietenki synttäreilläni, kuinka muutenkaan? Mutta se päivä oli ehottomasti paras pitkiin aikoihin. Soitin heti aamusta Alicelle ja kolmen tunnin puhelun saldona oli se, että mä lupauduin DTS:n staffiin Rovaniemelle ens kouluu, aktionjohtajaks Japanii ja tutkimusmatkalle Japaniin kesäkuussa. :D Haha. Ja kyllä alko elämä maistua hyvältä.

Onhan se tosi pelottavaa et Japanissa on Fukushiman ydinvoimalassa ongelmia ja säteilyä jne, mutta hyvä työkaveri joka sattuu olee Kemian ja Fyssan maikka on paljonki rauhottanu mun mieltä tässä asiassa ja mitä nyt STUKin sivuja ja ulkoministeriön sivuja lukee, niin joo, ei pidä olla liian huolissaan. Ja oikeesti, se oli aika tosi selkee se et pitäis viiä tiimi Japanii.. Joten tarkotus tällä matkalla varmasti on, sitä odotellessa.. :D

Mä niin pyydän et Jumala siunaa Japanin maanjäristyksen, tsunamin ja säteilyn uhreja ja ihmisiä jotka menetti läheisiään ja ystäviä. Ja mä pyydän että Japanin kansa vois eheytyä. Mä kiitän Isää Hänen rakkaudestaan Japania kohtaan! Mä pyydän että tää olis myös mahdollisuus tavoittaa Japanilaiset Jumalan rakkaudella!!

Oon joskus ollu pelottavissa hetkissä ja tilanteissa, mut aina Jumala on ollu munkaa niissä.. Joten vaikka maa järisis, veret vyöryis mereen tai mitä tahansa tapahtuis, niin Jumala on mun suojani. Joten matkaan kohti ilman pelkoja!! :)

My hope

My hope is built
On nothing less
Than Jesus' blood and righteousness
I dare not trust
The sweetest frame
But wholly lean
On Jesus' name

When the mountains are falling
When the waters are rising
I shall be safe in You
Though the nations are quaking
Every kingdom be shaken
Still I will rest in You

When darkness seems
To hide Your face
I rest on Your
Unchanging grace
In every high
And stormy gale
My anchor holds
Within the veil

- Chris Tomlin