Youth Drop- In- Centre
Mä oon ollu kumpiki, oppilas ja henkilökunnan jäsen koulussa, "Opetuslapseuskoulu" (järjestäjänä Missionuoret, YWAM), mutta mä en koskaan odottanu olevani opettaja!! No, Afrikassa sä koet ja teet asioita joita et koskaan voinut odottaa. Mä oon saarnannu muutaman kerran siellä ja täällä, mutta tää oli hyvin erilaista. Karongassa on yks paikka jonka nimi on "Youth Drop- in- Centre, missä nuoret pojat kokoontuu koulun jälkeen ja viikonloppusin. Mä työskentelin YWAMin kanssa Karongassa ja he taas puolestaan työskenteli tän Centren kanssa. Joten joka lauantai me mentii kertomaaln noille pojille Jumalasta. "Hauskin" juttu vaan oli että mä olin ainoa tyttö siellä!! No, jokatapauksessa me opetettiin heille Jumalasta, yhdessä YWAM keskuksen johtajan, Moseksen kanssa.Joka viikko me mentii nopeesti läpi se mistä aikasemmalla viikolla oltiin puhuttu, sekä opetettiin jostain muusta jutusta. Me alotettiin kertomalla kuinka Jumala on luonut maailman ja kaiken siinä. Sitten me puhuttiin Jumalan luonteesta ja luonteenpiirteistä, ei kaikkea kerralla tosin. Mä opetin heille Jumalasta luojana ja seuraavalla viikolla Jumalasta ja rakkaudesta. No, mähän olin siellä vaan kolme kertaa, mutta se työ siellä kumminkin jatkuu. Nyt Moses opettaa heille Jumalasta Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Mitä enemmän hän kertoo näille pojille, sitä enemmän he oppii tuntee Jumalaa. Lopuksi Moses kysyy heiltä elämän tärkeimmän kysymyksen, eli haluavatko pojat vastaanottaa Jeesuksen sydämiinsä ja elämiinsä mukaan. Näin he eivät vastaanota vain jotain, vaan he vastaaonttavat Jumalan jonka he tuntevat. Kaiken tämän jälkeen nää pojat voi jatkaa sitä samaa hommaa ja alkaa opetuslapseuttamaan muita poikia. En tiiä jos saitte mun pointin, mutta se on oikeesti tposi mahtavaa! Opettaa poikia Jumalasta, useimmat heistä oli todella innoissaan. Malawilaiset todellakin haluu tuntee Jumalan sydämillään. He ovat janoisia tietämään lisää Jumalasta, mutta tuntuu kuin ei olisi tarpeeksi ihmisiä jotka opettaisivat. He haluavat elävän suhteen Jumalan kanssa. Joten nyt me opetettiin tätä pientä ryhmää (joskus heitä oli 20, joskus 40) ja nyt he voi jatkaa samaa työtä. He voivat levittäää sanaa Jumalasta muille Malawilaisille ja ehkä myös muihin maihin. Mieletöntä, eikö? Toki sitä opettamista pitää jatkaa ja heidän tulee kehittää omaa suhdettaan Jumalaa. Mut niin, ensimmäisen kerran jälkee ku olin ollu siellä Centressä, niin mä tapasin muutamia poikia. Mä olin niin yllättyny siitä mitä he kysyivät. He kysyi josko mä olisin pastori! Minä, TINNI, PASTORI?? :D Mä vaan naurpoin ja kerroin että en ole pastori, mutta että olen kyllä uskovainen ja oon opettanu siellä Centressä. Sitten he jo meniki pois. Muutaman minuutin päästä sit yks poika tuli kysyy multa olinko mä se joka opettaa Jumalasta? Siihen pystyinki jo vastaamaan myöntävästi. Päätin sitten kysästä mistä hän tiesi moisen jutun.. Jotkut hänen kaverinsa olivat kuulema kertoneet. Mä sain myös tietää että kaikki nuoret pojat siellä ties kuka mä olen, vaikka mä en tienny heitä.. Esimerkiks just näitä poikia en ollu nähny aikasemmin, he eivät olleet siellä Centressä mukana. :D Mut ehkä mun pitäis alkaa kutsut mua itseäni "PASTORIks".. :D Haha. (Kuvat alla on Youth Drop- in- Centrestä ja niistä pojista jotka luuli et mä oon pastori.)
Mä oon ollu kumpiki, oppilas ja henkilökunnan jäsen koulussa, "Opetuslapseuskoulu" (järjestäjänä Missionuoret, YWAM), mutta mä en koskaan odottanu olevani opettaja!! No, Afrikassa sä koet ja teet asioita joita et koskaan voinut odottaa. Mä oon saarnannu muutaman kerran siellä ja täällä, mutta tää oli hyvin erilaista. Karongassa on yks paikka jonka nimi on "Youth Drop- in- Centre, missä nuoret pojat kokoontuu koulun jälkeen ja viikonloppusin. Mä työskentelin YWAMin kanssa Karongassa ja he taas puolestaan työskenteli tän Centren kanssa. Joten joka lauantai me mentii kertomaaln noille pojille Jumalasta. "Hauskin" juttu vaan oli että mä olin ainoa tyttö siellä!! No, jokatapauksessa me opetettiin heille Jumalasta, yhdessä YWAM keskuksen johtajan, Moseksen kanssa.Joka viikko me mentii nopeesti läpi se mistä aikasemmalla viikolla oltiin puhuttu, sekä opetettiin jostain muusta jutusta. Me alotettiin kertomalla kuinka Jumala on luonut maailman ja kaiken siinä. Sitten me puhuttiin Jumalan luonteesta ja luonteenpiirteistä, ei kaikkea kerralla tosin. Mä opetin heille Jumalasta luojana ja seuraavalla viikolla Jumalasta ja rakkaudesta. No, mähän olin siellä vaan kolme kertaa, mutta se työ siellä kumminkin jatkuu. Nyt Moses opettaa heille Jumalasta Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Mitä enemmän hän kertoo näille pojille, sitä enemmän he oppii tuntee Jumalaa. Lopuksi Moses kysyy heiltä elämän tärkeimmän kysymyksen, eli haluavatko pojat vastaanottaa Jeesuksen sydämiinsä ja elämiinsä mukaan. Näin he eivät vastaanota vain jotain, vaan he vastaaonttavat Jumalan jonka he tuntevat. Kaiken tämän jälkeen nää pojat voi jatkaa sitä samaa hommaa ja alkaa opetuslapseuttamaan muita poikia. En tiiä jos saitte mun pointin, mutta se on oikeesti tposi mahtavaa! Opettaa poikia Jumalasta, useimmat heistä oli todella innoissaan. Malawilaiset todellakin haluu tuntee Jumalan sydämillään. He ovat janoisia tietämään lisää Jumalasta, mutta tuntuu kuin ei olisi tarpeeksi ihmisiä jotka opettaisivat. He haluavat elävän suhteen Jumalan kanssa. Joten nyt me opetettiin tätä pientä ryhmää (joskus heitä oli 20, joskus 40) ja nyt he voi jatkaa samaa työtä. He voivat levittäää sanaa Jumalasta muille Malawilaisille ja ehkä myös muihin maihin. Mieletöntä, eikö? Toki sitä opettamista pitää jatkaa ja heidän tulee kehittää omaa suhdettaan Jumalaa. Mut niin, ensimmäisen kerran jälkee ku olin ollu siellä Centressä, niin mä tapasin muutamia poikia. Mä olin niin yllättyny siitä mitä he kysyivät. He kysyi josko mä olisin pastori! Minä, TINNI, PASTORI?? :D Mä vaan naurpoin ja kerroin että en ole pastori, mutta että olen kyllä uskovainen ja oon opettanu siellä Centressä. Sitten he jo meniki pois. Muutaman minuutin päästä sit yks poika tuli kysyy multa olinko mä se joka opettaa Jumalasta? Siihen pystyinki jo vastaamaan myöntävästi. Päätin sitten kysästä mistä hän tiesi moisen jutun.. Jotkut hänen kaverinsa olivat kuulema kertoneet. Mä sain myös tietää että kaikki nuoret pojat siellä ties kuka mä olen, vaikka mä en tienny heitä.. Esimerkiks just näitä poikia en ollu nähny aikasemmin, he eivät olleet siellä Centressä mukana. :D Mut ehkä mun pitäis alkaa kutsut mua itseäni "PASTORIks".. :D Haha. (Kuvat alla on Youth Drop- in- Centrestä ja niistä pojista jotka luuli et mä oon pastori.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti