En tosiaan tainnut viimeisessä kirjoituksessani "ajatuksia" kertoa mitä teen syksyllä.. Kai siksi kun se ei ole ajatus vaan toiminta. :) Olen siis kolmatta kertaa menossa dts:ään.. Mutta tällä kertaa paikka vaihtuukin. Sekä Porvooseen että Rovaniemelle oli vähän oppilashakemuksia joten rukoiltuamme asiaa koimme että koulut tulisi yhdistää. Ja niinhän se sitten on että me pidetään koulu Rovaniemellä. Vielä vuosi sitten en ollu käynyt Kiuruveteä ylempänä Suomessa, mutta sitten viime uutena vuotena olin Rovaniemellä ja nyt tulen siellä viettämään kolme kuukautta elämästäni. :) Hassuinta minun mielestäni on se, että huokauksenani Jumalan puoleen oli että saisin tänä vuonna nauttia kunno syksystä ja mieluiten talvestakin.. Eli Jumala päätti toteuttaa rukouksen sitten oikein olan takaa. :) Mielenkiintoista. Uskon että tulen nauttimaan Rovaniemen luonnosta. :) Voitte varmaan kuvitella että syksyä ja tammikuuta rakastavan ihmisen ei ole ollut kaikista helpointa lähteä juuri siihen aikaan vuodesta jonnekin muualle.. Kuten tänä vuonna olin Malawissa.. Jenkeistä takasin tullessa täällä sentäs oli vielä lunta, mutta Malawista palatessa hyvin vähän.. Odotin kunnon purevia pakkasia mutta sainkin osakseni plussakelejä.. Joten uskon että Jumala haluaa antaa tämän kuin lahjana.. :) Luulenpa että saan ihailla siellä myös ihanista revontulista.. Rovaniemi on hyvin kaukana ja en sieltä luultavasti tule täällä etelässä käymään kuin jouluna.. Ehkä. :) Täytyy nyt katsoa, se on niin kallista matkustaa. Mutta kumminkin siis iloisin mielin olen sinne lähdössä vaikka tänne jääkin paljon rakkaita ihmisiä ja uusia ystäviä.. Rukoukseni on että uudet ystäväni pysyisivät edelleenkin ystävinäni tuon koulun jälkeenki.. Se on aina vaikeeta jos tutustuu johonki ja sit on kauan poissa.. Siinä ei kerkee muodostuu sellasta sidettä, mutta uskon et Jumala siunaa senki puolen. :) Eli niin.. Syksyä haistelemaan vaan ja nauttimaan kupposesta kuumaa teetä tai kaakaota ystävien kera.. Tietysti kynttilänvalossa. :)
Elämä on aina ollut melko mielenkiintoista ja mielenkiintoisemmaksi vaan muuttuu mitä pidemmälle eletään. Samalla tosin elämään tulee muitakin asioita, monia huolia ja sen sellasia, mutta olen päättänyt etten niistä viitsi turhaan huolehtia. Asiat menee miten on mennäkseen, parhaani teen että menisi hyvin, mutta ainahan ei voi voittaa. Oon paljon miettiny elämää ja tullut siihen lopputulokseen että siitä ajasta mitä meillä täällä on tulee nauttia, loppujen lopuksi elämä maan päällä on hyvin lyhyt. Välillä mä havahdun ihmettelemään miten tää kaikki on luotu.. Jotenkin se on niin suurenmoista kun tajuaa että Jumala loi kastemadot jotka saapuu esille aina sateen aikana ja joita pikkupojat menee keräämään onkimadoiksi.. Sitten sieltä tulee ahvenia ja joskus punasilmäisiä särkiä jotka kuulema maistuvat mudalle.. Millehän mutakin maistuu? Joku on ilmeiseti maistanut kun osaa sanoa särjen sille maistuvan. Sitten on muurahaiset jotka kantaa neulasia kekonsa rakentamiseksi, ne sitten ahkeria on.. Aina vaan uusia neulasia hakemassa. On värikkäitä perhosia, erilaisia puulajeja, hedelmiä, kukkia. On monenlaisia eläimiä, täplikkäitä, raidallisia, karvaisia.. Jotkut on sellasia nahkapalleroita ja jotkut kovia kun kivet. Sitten on monia hajuja.. Kahvipapujen tuoksu on taivaallisen ihana ja sateen jälkeen ilma tuoksuu ihanan raikkaalta. On vuodenaikoja, talvi jolloin kaikki on valkoista ja puhdasta, kevät jolloin luonto alkaa kasvamaan, kesä jolloin aurinko porottaa taivaalta ja pääsee uimaan sekä syksy joilloin voi nauttia monista eri väreistä ja pienestä sadekuurosta iltapäivällä. Syksyllä myös niitetään keväällä kylvetty sato.. On ihana kun saa upottaa kätensä säkkiin joka on täynnä viljaa.. Siitä viljasta voidaan myöhemmin tehdä maukkaita leivoksia.. On avaruus ja tähdet ja kuu joita voi katsella talvi- iltaisin ikkunasta nauttien samalla kupillisesta kuumaa kaakaota. Ja sitten on me ihmiset, kaikki niin erilaisia.. Eri luontosia, eri näköisiä, eri maalaisia, eri kielisiä, eri värisiä, eri kokoisia.. Erilaisia ja silti jokainen yhtä arvokkaita. Tälläisiä pieniä elämän ihmeitä mä aina välillä ajattelen, sitä kuinka kaikki on luotu juuri tarkotusta varten. Jotkut asiat on luotu ilahduttamaan meitä, on ihana nähdä jotain kaunista tien varrella, kuten kukat.. Telttaillessa on ihana havahtua aamuyöstä hetkeksi lokkien nauruun ja sitten taas nukahtaa takaisin.. Kaikella on oma paikkansa ja oma tarkoituksensa.. Jumala loi ihmeellisen maailman.
En voi kauheesti sanoa että mun elämässä olis nyt tapahtunu suuria asioita lähipäivien ja viikkojen ja kuukausien aikana.. Ainoostaan hiusten väri on vaihtunu takasi vaaleeseen päin. Itseasiassa tää kesä on ollu mulle aika epäselvä, tulevaisuuden suhteen. Oon aina tähän mennessä tienny mitä tuun tekemään ja minne meen, mutta nyt on ensimmäinen kesä kun mä en tiedä oikeestaan mitään. Nyt mulla on sellanen juttu kyllä jota kohden mä oon kokoajan matkalla, mutta silti sekin on vielä epävarma. No mutta ei sitä auta sillai miettiä enempää ja murehtia.. Mulla on kumminkin luottamus Jumalaan ja uskon että oikee asia avautuu oikeella ajalla mulle. Jumalan kanssa on kyllä hieno olla.. Tänä kesänä oon nähny tavallista vähemmän ihmisiä ja sit oon muina aikoina saanu ajoittain upouttua kunnolla lukemaan Raamattua ja hengellistä kirjallisuutta ja on tosi paljon asioita joita Jumala on puhunu ja rohkassu mulle. Jotenkin sitä aina kumminki erehtyy ajattelemaan että emmä oo arvokas ja ei mulla oo mitään merkitystä.. Mutta kumminki on ihana kun tietää et Jumala on luonu mut ja ei luo koskaan mitään ilman syytä ja et aina Jumalalla on mulle hyvii ajatuksii.. Niiku mullekin on suunnitelma. :) En oo täällä ilman syytä kumminkaan. Ja oon kallisarvoinen.. Hmm, nää on näitä ajatuksia mitä mä paljon pyörittelen mielessäni. Ihanaa oikeesti ku kesä on pian ohi ja syksy alkaa.. Syksy tuo aina mukanaan jotai uutta ja raikasta.. Ja illat on ihania ja vilposia ja saa alkaa nauttimaan teetä kynttilänvalossa ja yökävelytkin on paljon antosampia.. :) Ja pian tulee taas lunta ja pakkasta, sitä en oo saanu kokea pitkää aikaa kunnolla. :) Voi että, ihanaa. Mutta ei mun elämään nyt mitään kummempaa, odotusta uudesta vaan. :)
Syksy on nyt ohi ja joulu huomenna. Aika uskomatonta. En kyl voi sanoo et olis sillaset perinteiset joulutunnelmat ku ei oo lunta ja lahjaostoksetkii tuntu jotenki rasittavilta.. Mulla tuli ongelma yhtäkkiä olla Helsingissä, tuntu et materialismi oikein hyökkäs vastaan. No muahan sitte ahdisti ja lopulta päätin et nyt jää lahjat ostamatta ja lähin pois kaupungista. Eihän sitä joulua vietetä oikeesti kumminkaan muiden takia tai kinkun takia.. Joulu ei koskaa oo merkinny mulle joulukuusen hommaamista tai mitää sellasta punasta joulupukkia.. Vaan se on ollu Jeesuksen synttärit aina.. :) Nyt haluan vaan juhlia sitä ku vapahtajamme syntyi maailmaa! Se on suuri ilon aihe! Huomenna siis biletetään. Mutta joo.. Tässä sain kumminki mielenkiintosen lahjan Jumalalta, sellasen mistä olen haaveillu ja mitä oon miettiny.. Jo pidempää. Oon haaveillu siitä et pääsisin takas New Yorkiin edes hetkeks.. Ja oon pitäny yhteyksiä niiden ihmisten kanssa keiden luona oltiin. No nyt ollaa sit mailailtu ahkerasti puolin ja toisin ja sit mulla on ollu sellanen tunne et sinne tulis mennä helmikuussa kuukaudeks. :) Ja sitten siinä oli vähän epävarmuutta niiden dts aktion takia.. Jossain vaiheessa olin jo valmis luovuttamaan. Mulla oli lentolippurahatkin jo varattuna ja sitten koin et mun piti antaa ne yhdelle pojalle. Se oli sit tosi jännä antaa ne rahat pois, mutta mä tiesin sen tehdessäni et jos mun tulee mennä New Yorkiin niin Jumala tulee antamaan mulle tarvittavat rahat. Uskossa sitten kirjotin yhden mailin jossa jaoin joillekin että lähden New Yorkiin, en lähettäny vielä sitä koska odotin vastausta.. Mut kirjotin sen silti uskossa. Sitten tossa kaks viikkoa sitten mä rukoilin et Herra antais ne rahat jos mun on tarkotus lähteä.. Pyysin 500 euroa. Ette usko miltä tuntu kun yhdet mun kaverit sitten laitto just sen summan mulle tietämättä mitään tästä rukouksesta. Nyt mulla on siis lentolippurahat jälleen. Sitten koin et Jumala kysy et "Tinni, mitä sä haluat tehdä?".. Samalla kuulin musiikin jonka yhdistän aina New Yorkin reissuu.. Ja iloiten vastasin Herralle: "Mä haluan New Yorkiin kuukaudeksi". Nyt sinne ollaan sitten menossa, viimeinen vahvistus tuli tyypeiltä siellä ja ne odottaa mua innoissaa. Se oli niin rohkaseva maili varsinki ku ne kerto jotai mitä mussa näki viime kerralla ja uskoo mun tuovan tiimiin vahvuutta. :) Se on niin jännä.. Mä pääsen New Yorkiin, ehkä viimesen kerran. En tiedä. Mutta ainakin uskon että tulevaisuuden matkani ja lopulta ei vaan matka vaan koko elämä tulee suuntautuu jatkossa Itä- Afrikan puoleen. Ja se mua innostaa myös. On ihana et mä saan nyt nauttia vähän erilaisesta ja kerätä ihania muistoja ja sitten kun oon Afrikassa voin muistella niitä isoja rakennuksia ja kertoa juttuja. Miettiä kuinka hyvä Jumala mulle on ollut kun oon saanu kokea niin paljon. Oikeesti Jumala on jotain niin ihanaa mulle etten voi sitä edes oikein selittää, Hän on ihana! Mä olen rakastunut Häneen. Kiitos Jumala lahjastasi.
