syksy

En tosiaan tainnut viimeisessä kirjoituksessani "ajatuksia" kertoa mitä teen syksyllä.. Kai siksi kun se ei ole ajatus vaan toiminta. :) Olen siis kolmatta kertaa menossa dts:ään.. Mutta tällä kertaa paikka vaihtuukin. Sekä Porvooseen että Rovaniemelle oli vähän oppilashakemuksia joten rukoiltuamme asiaa koimme että koulut tulisi yhdistää. Ja niinhän se sitten on että me pidetään koulu Rovaniemellä. Vielä vuosi sitten en ollu käynyt Kiuruveteä ylempänä Suomessa, mutta sitten viime uutena vuotena olin Rovaniemellä ja nyt tulen siellä viettämään kolme kuukautta elämästäni. :) Hassuinta minun mielestäni on se, että huokauksenani Jumalan puoleen oli että saisin tänä vuonna nauttia kunno syksystä ja mieluiten talvestakin.. Eli Jumala päätti toteuttaa rukouksen sitten oikein olan takaa. :) Mielenkiintoista. Uskon että tulen nauttimaan Rovaniemen luonnosta. :) Voitte varmaan kuvitella että syksyä ja tammikuuta rakastavan ihmisen ei ole ollut kaikista helpointa lähteä juuri siihen aikaan vuodesta jonnekin muualle.. Kuten tänä vuonna olin Malawissa.. Jenkeistä takasin tullessa täällä sentäs oli vielä lunta, mutta Malawista palatessa hyvin vähän.. Odotin kunnon purevia pakkasia mutta sainkin osakseni plussakelejä.. Joten uskon että Jumala haluaa antaa tämän kuin lahjana.. :) Luulenpa että saan ihailla siellä myös ihanista revontulista.. Rovaniemi on hyvin kaukana ja en sieltä luultavasti tule täällä etelässä käymään kuin jouluna.. Ehkä. :) Täytyy nyt katsoa, se on niin kallista matkustaa. Mutta kumminkin siis iloisin mielin olen sinne lähdössä vaikka tänne jääkin paljon rakkaita ihmisiä ja uusia ystäviä.. Rukoukseni on että uudet ystäväni pysyisivät edelleenkin ystävinäni tuon koulun jälkeenki.. Se on aina vaikeeta jos tutustuu johonki ja sit on kauan poissa.. Siinä ei kerkee muodostuu sellasta sidettä, mutta uskon et Jumala siunaa senki puolen. :) Eli niin.. Syksyä haistelemaan vaan ja nauttimaan kupposesta kuumaa teetä tai kaakaota ystävien kera.. Tietysti kynttilänvalossa. :)

ajatuksia

Elämä on aina ollut melko mielenkiintoista ja mielenkiintoisemmaksi vaan muuttuu mitä pidemmälle eletään. Samalla tosin elämään tulee muitakin asioita, monia huolia ja sen sellasia, mutta olen päättänyt etten niistä viitsi turhaan huolehtia. Asiat menee miten on mennäkseen, parhaani teen että menisi hyvin, mutta ainahan ei voi voittaa. Oon paljon miettiny elämää ja tullut siihen lopputulokseen että siitä ajasta mitä meillä täällä on tulee nauttia, loppujen lopuksi elämä maan päällä on hyvin lyhyt. Välillä mä havahdun ihmettelemään miten tää kaikki on luotu.. Jotenkin se on niin suurenmoista kun tajuaa että Jumala loi kastemadot jotka saapuu esille aina sateen aikana ja joita pikkupojat menee keräämään onkimadoiksi.. Sitten sieltä tulee ahvenia ja joskus punasilmäisiä särkiä jotka kuulema maistuvat mudalle.. Millehän mutakin maistuu? Joku on ilmeiseti maistanut kun osaa sanoa särjen sille maistuvan. Sitten on muurahaiset jotka kantaa neulasia kekonsa rakentamiseksi, ne sitten ahkeria on.. Aina vaan uusia neulasia hakemassa. On värikkäitä perhosia, erilaisia puulajeja, hedelmiä, kukkia. On monenlaisia eläimiä, täplikkäitä, raidallisia, karvaisia.. Jotkut on sellasia nahkapalleroita ja jotkut kovia kun kivet. Sitten on monia hajuja.. Kahvipapujen tuoksu on taivaallisen ihana ja sateen jälkeen ilma tuoksuu ihanan raikkaalta. On vuodenaikoja, talvi jolloin kaikki on valkoista ja puhdasta, kevät jolloin luonto alkaa kasvamaan, kesä jolloin aurinko porottaa taivaalta ja pääsee uimaan sekä syksy joilloin voi nauttia monista eri väreistä ja pienestä sadekuurosta iltapäivällä. Syksyllä myös niitetään keväällä kylvetty sato.. On ihana kun saa upottaa kätensä säkkiin joka on täynnä viljaa.. Siitä viljasta voidaan myöhemmin tehdä maukkaita leivoksia.. On avaruus ja tähdet ja kuu joita voi katsella talvi- iltaisin ikkunasta nauttien samalla kupillisesta kuumaa kaakaota. Ja sitten on me ihmiset, kaikki niin erilaisia.. Eri luontosia, eri näköisiä, eri maalaisia, eri kielisiä, eri värisiä, eri kokoisia.. Erilaisia ja silti jokainen yhtä arvokkaita. Tälläisiä pieniä elämän ihmeitä mä aina välillä ajattelen, sitä kuinka kaikki on luotu juuri tarkotusta varten. Jotkut asiat on luotu ilahduttamaan meitä, on ihana nähdä jotain kaunista tien varrella, kuten kukat.. Telttaillessa on ihana havahtua aamuyöstä hetkeksi lokkien nauruun ja sitten taas nukahtaa takaisin.. Kaikella on oma paikkansa ja oma tarkoituksensa.. Jumala loi ihmeellisen maailman.

mun elämä

En voi kauheesti sanoa että mun elämässä olis nyt tapahtunu suuria asioita lähipäivien ja viikkojen ja kuukausien aikana.. Ainoostaan hiusten väri on vaihtunu takasi vaaleeseen päin. Itseasiassa tää kesä on ollu mulle aika epäselvä, tulevaisuuden suhteen. Oon aina tähän mennessä tienny mitä tuun tekemään ja minne meen, mutta nyt on ensimmäinen kesä kun mä en tiedä oikeestaan mitään. Nyt mulla on sellanen juttu kyllä jota kohden mä oon kokoajan matkalla, mutta silti sekin on vielä epävarma. No mutta ei sitä auta sillai miettiä enempää ja murehtia.. Mulla on kumminkin luottamus Jumalaan ja uskon että oikee asia avautuu oikeella ajalla mulle. Jumalan kanssa on kyllä hieno olla.. Tänä kesänä oon nähny tavallista vähemmän ihmisiä ja sit oon muina aikoina saanu ajoittain upouttua kunnolla lukemaan Raamattua ja hengellistä kirjallisuutta ja on tosi paljon asioita joita Jumala on puhunu ja rohkassu mulle. Jotenkin sitä aina kumminki erehtyy ajattelemaan että emmä oo arvokas ja ei mulla oo mitään merkitystä.. Mutta kumminki on ihana kun tietää et Jumala on luonu mut ja ei luo koskaan mitään ilman syytä ja et aina Jumalalla on mulle hyvii ajatuksii.. Niiku mullekin on suunnitelma. :) En oo täällä ilman syytä kumminkaan. Ja oon kallisarvoinen.. Hmm, nää on näitä ajatuksia mitä mä paljon pyörittelen mielessäni. Ihanaa oikeesti ku kesä on pian ohi ja syksy alkaa.. Syksy tuo aina mukanaan jotai uutta ja raikasta.. Ja illat on ihania ja vilposia ja saa alkaa nauttimaan teetä kynttilänvalossa ja yökävelytkin on paljon antosampia.. :) Ja pian tulee taas lunta ja pakkasta, sitä en oo saanu kokea pitkää aikaa kunnolla. :) Voi että, ihanaa. Mutta ei mun elämään nyt mitään kummempaa, odotusta uudesta vaan. :)

pieni kummipoikani

Ku meiän tiimi oli Malawissa aktiossa, saimme mahdollisuuden tutustua Suomalaisen One Way- Missionin (OWM) toimintaan kylässä nimeltä Khmabalame. Siellä elämä on todella erilaista kun täällä Suomessa. Ei sähköjä, savimajat, olkikatot, ruokomatot patjoina.. Paljon hiekkaa ja pölyä. Malariaa ja muita sairauksia.. Pieni klinikka. Ja kaiken tämän keskelle muutti Suomalainen nainen nimeltä Marianne joka sai OWM:n toiminnan sinne mukanaan ja nyt he ovat tekemässä siellä mm. uutta klinikkaa ja suomesta lähtee vuosittain tiimejä sairaanhoitajineen, lääkäreineen, vammaistyöntekijöineen heitä auttamaan hetkeksi. Asiat on ovat muuttumassa, hiljalleen. Kaikki apu on tärkeää. Yksi hienoimmista asioista minkä OWM on saanut aikaan on orpo/kummiprojekti. Eli Marianne on siis koonnut siellä tietoja orvoista, tavannut heitä henkilökohtaisesti ja ottanut mukaan kummityöhön. Eli siis mullakin oli mahdollisuus ottaa yhteys tähän projektiin ja sitä kauttaa saada kummilapsi. Mua on jo pidempään kiinnostanut ottaa itselleni kummilapsi jostain maasta jota sitten tukea kuukausittain jollain summalla. Joskus mä ajattelin etten haluis kummilasta kun en tajunnu sitä et ne oikeesti tarvii apua.. Mutta niin.. Kun mä kävin siellä ja itse näin sen tilanteen, mä tajusin että mä haluan auttaa jotain lasta. Niillä pienillä saattoi olla ehkä yhdet repaleiset vaatteet, ne oli aliravittuja.. Ja tosiaan orpoja. Pitkään mietittyäni sitä mä sitten päätin haluavani ottaa sen kummilapsen. Soitin siis yhdelle naiselle ja yhtäkkiä mulla olikin kummipoika. Mä oikeesti olen niin onnellinen siitä että voin auttaa. Kai mulla kesti tää ajattelu niin pitkään siks ku ite oon vaan aina välillä töissä ja mietin sitä ettei rahaa aina ole paljon.. Mutta sitten muistin että Jumala on luvannut pitää musta huolen ja samalla tavalla Hän haluaa pitää mun pikkusestani huolen. Eikä se summa ole edes iso.. Mä heti ihastuin "omaan" pikku poikaani, ehkä mä joku päivä myös näen hänet.. Ei sitä koskaan tiedä. Pikkunen on vasta kaks vuotias ja menettänyt vanhempansa melko kauheella tavalla.. Äiti kuoli salamaniskuun ja isä karkasi Mosambikin puolelle ja jätti lapsensa koska ajatteli äidin ja lasten olevan noiduttuja. Toivon että tää pien poika (en haluu käyttää nimeä tässä) saa oikeesti kokea lapsuuden lapsen kengistä eikä joudu liian aikasin huolehtimaan vaikka veljistään ja siskoistaan, vaan että todellakin hän saisi olla lapsi ja kasvaa omaa tahtiaan aikuiseksi. Toivon myös että osaan kaikella mitä sanon hänelle tai teen osoittaa että kuinka oikeesti häntä rakastan, että on joku joka todella rakastaa ja välittää. Saa rukoilla mun murun puolesta. :)