Venäjä

Viime viikolla pääsin toteuttamaan yhden unelmistani- matkan Venäjälle. Tosin jossain vaiheessa olin ihan valmis jäämään Suomeen ja kuuntelemaan opetuksia vaikka skyoen välityksellä. Ajattelin että Afrikkalaisten oppilaidemme tulisi olemaan vaikea saada viisumeita, joten mä tavallaan "uhrauduin" vapaaehtoiseksi jäämään heidän kanssaan. Mutta kuinka ollakkaan, kaikki oppilaat saivat viisuminsa, viimeinen muutaman päivän muita jäljessä mutta kumminkin. Lähtö oli jokatapauksessa hyvä juttu.

Niinpä aloitimme siis matkan lauantai- aamuna kohti Venäjää. Matkasimme Raja-Joosepin kautta. Saavuttuamme rajalle, jouduimme odottelemaan pitkään Afrikkalaisten ystäviemme kanssa- passit ja viisumit piti viedä eri rakennukseen ja siellä tutkia vielä niiden paikkaansapitävyyttä. Ainakin niin oletan. Me suomalaiset pääsimme maahan helposti. Lopulta kaikki olimme Venäjän rajojen sisäpuolella ja jatka matkui. Matkamme vei Murmanskin kautta Olenegorskiin. Minä ja kuusi muuta tyttöä päädyimme asumaan saman katon alle- asunnossa ei asunut sillä hetkellä ketään, mutta jonkun tavaroita siellä oli. Pakko myöntää että kyllähän sitä hieman järkytyin kun menin ekaa kertaa vessaan. Haju oli melko vastenmielinen, paperit piti heittää roskikseen ettei pönttö tukkeutuisi ja vessassa ei ollut käsienpesuallasta, vaan kädet piti mennä pesemään erilliseen pesuhuoneeseen. Vesi itsessään haisi todella pahalle ja sitä ei voinut juoda.. Mutta hei, kaikkeen tottuu. Ei se viikon jälkeen enää yhtään niin pahalta tuntunu. :D

Vaikkakin Venäjällä oli melko paljonki huonommin asiat ku meillä Suomessa, niin ihmisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus yllätti. Ainakin seurakunnassa ihmiset oli todella ystävällisiä ja pitivät hyvää huolta. Meidät kutsuttiin Montegorskiin erääseen saamelaisperheeseen lounaalle.. Ja siis kerroinko jo että meitä oli yhteensä 22 ihmistä- eli ei tosiaankaan mikään pieni ryhmä ruokittavaksi. Ahtauduimme kaikki pöydän ääreen ja nautimme hyvästä lounaasta. Saimme myös kuulla uskomattoman hienoja todistuksia siitä kuinka Jumala oli pelastanut nämä ihmiset. Kun yksi pojista vapautui huumeidenkäytöstä Jumalan avulla, niin koko perhekunta tuli uskoon ja sai kokea Jumalan mullistavan voiman elämässään.
Sama perhe vei meidät myöhemmin iltapäivällä eräälle vuorelle- menimme siis autolla, mutta loppumatkan kävelimme. Oli upeeta nähdä koko Montegorskin kaupunki. Montegorski on yksi maailman isoimmista nikkelintuottajista ja tehtaat ovat tehneet hieman hallaa sille seudulle- mikään ei oikein kasva siellä ja kaupunki peittyy harmauden ja savun sekaan.. Varsinkin näin syksyllä.

Kävimme myös itse Murmanskissa kokouksessa. Domingos soitti Afrikkalaista musiikkia ja loppujen lopuksi koko sali (n. 150-200 ihmistä) seisoi taputtaen musiikin tahdissa- jotkut jopa hieman "tanssivat" eli liikuttelivat jalkojaan sivulta sivulle. :)

Eräänä päivänä vierailimme Luujärvellä saamelais- komilaiskylässä. Vaikka Venäjä onkin ihan naapurissa, niin näkemäni yllätti minut. Siellä oli muutamia kerrostaloja, mutta suurin osa oli vanhoja sodanaikaisia omakotitaloja- ränsistyneitä ja ajankuluttamia. Oppaamme vei meidät ilmeisesti vanhempiensa kotiin, joten pääsimme myös näkemään mitä sisällä oli. Kodin lämpö yllätti minut. Sielläkin saimme käydä pitkän pöydän ääreen ja jokainen sai kupillisen kuumaa teetä sekä leipiä ja makeita syötäviä naposteltavaksi.

Kaikista mielenkiintoisin vierailu minun mielestäni oli kumminkin Zelenegorskin huumevieroituskeskus. Paikka näytti melko vaatimattomalta, mutta sisällä meitä odotti maistuva lihakeitto, joulutortut, lämpimät valmiiksi pedatut pedit ja mukavat ihmiset. Osallistuimme illalla kokoukseen muiden kanssa ja porukastamme osa sai jakaa todistuksiaan siitä mitä Jumala on heidän elämässään tehnyt. Itse asiassa nautin vierailustani niin paljon, että mietin että sinnehän voisi oikeasti mennä ensi kesänä kuukaudeksi vapaaehtoisena hommiin.. :) Nykyiset paikan johtajat ovat itse vapautuneet huumeista. Heidän tarinansa oli mielenkiintoinen. Nykyinen vaimo- silloinen diileri, tapasi nykyisen miehensä- silloisen huumeidenkäyttäjän, ja möi huumeita miehelle. Huumeet olivat jotenkin huonoja ja mies joutui sairaalaan ja oli lähellä kuolla. Nainen taas joutui vankilaan. Sen jälkeen he tapasivat, alkoivat hengailla yhdessä, alkoivat käyttää huumeita yhdessä ja elivät yhteistä elämää. Myöhemmin joku sai heille ajatukset mennä vieroitukseen tähän keskukseen ja vaikka motiivit ei olleet oikeat alkuun (ajattelivat olla turvassa joltai, en muista miltä) niin keskus otti ensin vastaan miehen, sitten myöhemmin naisen. He pääsivät irti huumeista ja vuoden ohjelman jälkeen menivät naimisiin ja alkoivat johtaa paikkaa. Se ero mikä heidän vanhoista kuvista välittyi tähän päivään oli jotakin muuta- plus se miten he palvelivat nyt Jumalaa ja halusivat antaa elämänsä sille, että auttavat niitä jotka kärsivät samasta asiasta kun he ennen.. Siis niin plussaa! Ihan mieletöntä!!

Kannattaa siis käydä Venäjällä- se on elämää mullistava kokemus. :)

Passion

Onkin jo aikaa ku viimeks kirjottelin. Syynä siihen ihan vaan se että läppäri oli pitkään huollossa, nyt toimii- mutta kaikki kuva ja musa poistu. Mutta, ei mittää. Alotetaan kuvailut ja musiikinkeräämiset alusta. :D

DTS:ssä meillä on ollu paljon opetusta eri aiheista ja Jumala on haastanu monellaki eri tapaa. Viime viikko oltiin Helsingissä ja saatiin opetusta evankelioinnista. Opettajana oli Vince- joka osaa olla hieman pelottava joskus- mutta jonka opetus oli todella innostavaa ja käytännönläheistä. Kumminkin tää kulunu viikko on ollu se mitä oon kaikista eniten odottanu.. Jo neljä vuotta. Haha. Neljä vuotta sitten meillä oli Dan Baumann opettamasta intohimosesta rakkaussuhteesta Jeesukseen ja se innosti mua todella paljon. Se mitä näin Danin elämässä sai mut janoseks Jumalan puoleen- mä tajusin haluavani samaa. No, okei, enmä nyt oikeesti neljää vuotta oottanu kuulevani taas Daniä- mutta onhan se totuus et jos näät jonku joka on lähellä Jumalaa niin sellasen lähellä kannattaa olla, koska se sytyttää sua myös.

Joka tapauksessa- Dan oli taas täällä ja opetti samasta aiheesta kun viimekskin. Oli jotenki nii mieletöntä saada muistutuksia eri aiheista ja tajuat jälleen kerran sitä kuinka Jumala rakastaa meitä, tehtiin me mitä tahansa. Se rakkaus ei järky- se ei muutu. Ja Jumala haluu olla meidän kanssa, missä tahansa me ollaakin. Hän on kiinnostunu meiän jokaisesta asiasta. Jos me yksinkertasesti mennään heittelee leipiä (kiviä) järveen, niin Hän haluu tehä sitä meiän kaa, vaan siks et me tehään sitä. Hän haluaa olla osana meiän jokapäiväistä elämää ja se ei todellakaan vaadi mitään ihmeellisyyksiä. Miten saada se intohimo Jeesukseen..? Tutustumalla Häneen, viettämällä aikaa Hänen kanssaan. Ja jos me halutaan olla intohimosia- meidän täytyy olla valmiita muutokseen. Ja kun sä oot siinä intohiemosessa rakkaussuhteessa, niin tottakai sun mieliala voi vaihdella. Kyllähän sä voit rakastaa sun miestä ja joskus olla sille vihanen- ei se rakkaus siitä haihdu. Samoin ei intohimokaan, vaikka mielialat muuttuu. Eli me voidaa olla yhtä intohimosia Jeesukseen illan rukouskokouksessa ku aamulla ku syödää aamupalaa ja toivotaa ettei kukaa tuu siihen vieree istumaa ku on kärttysä olo. Mikä vapautus!! :D Ei se intohimo häviä jos on kärttynen. :D

Oli myös upee muistutus että Jumala unelmoi suurempia ku mitä me koskaan voitais unelmoida.. Ja Hän haluaa meidän unelmoivan suuria ja uskovan niihin unelmiin myös. Hän haluaa toteuttaa niitä juttuja mitä meillä on- ei se ookkaa niiku on joskus oppinu et kaikki pitää oikeesti vaan antaa pois ja jos jotai haluut niin et varmasti saa sitä. Ei Jumala oo sellanen paha Jumala joka haluaa tehä meiän elämästä ihan kauheen- vaan Hän haluaa oikeesti auttaa meitä ja Hän unelmoi meiän kanssa!! :) Joten pitää vaan uskoa niihin unelmiin. :)

Mahtava viikko toisinsanoen. Nyt voin hyvillä mielin lähtee Venäjälle.. :D Huomenna mennään ja saadaan opetusta Al Akimoffilta, joka on lähetyskentillä saanu paljon kokemuksia.. Mahtava päästä kuulee hänen tarinoitaan!! :D Jesh.

Go God!!

Jumalan yllätyksiä

Eräs ystäväni jakoi siitä kuinka hän on alkanut keräämään sydämenmuotoisia kiviä ja kuinka ne puhuvat hänelle Jumalan rakkaudesta. Yhtenä päivänä sitten löysin metsästä tälläisen kiven, joka oli sydämenmuotoinen. Tai oikeastaan se oli tavallinen kivi, mutta sammal, hiekka ja muut luonnossa olevat jutut olivat sen päällä niin että se näytti aivan sydämeltä. Otin kuvan siitä ja päätin antaa sen ystävälleni. Samaisena iltana aloin ikävöimään omaa isääni ja miettimään millainen lähtö minulla oli kun lähdin tänne Rovaniemelle. Isä ei halannut minua eikä sanonut heippaa. Tunsin itseni todella pieneksi ja surkeaksi ja nyt illalla itkin, sillä halusin vaan kuulla isän soittavan ja sanovan että mä rakastan sua. Seuraavana aamuna sitten lähdin taas metsään- etsin epätoivoissani sen sydämenmuotoisen kiven ja jäin sen eteen seisomaan, toivoen kuulevani tai tuntevani Jumalan käsivarret ympärilläni.
Epätoivoisesti kosketin kiveä- ajattelin että se olisi lämmin vaikka olikin viileä syksynaamu. Kivi oli kylmä ja kuumat kyyneleet virtasit poskiani pitkin.. Miksi en saanut tuntea yhtään rakkautta? Mietin onko ystävälläni jokin yksinoikeus näihin sydänkiviin. Kyllä se tilanne rauhoittui ja muistan kun kävelin pois metsästä.. Sanoin Jumalalle että tiedän Hänen rakastavan minua ja olevan kanssani vaikken joka hetki sitä tuntisikaan.

Eilen illalla olin taas jälleen metsässä. Kävellessäni näin uuden sydämenmuotoisen kiven. Päivällä se näytti tavalliselta, mutta illan varjo sai aikaan sen että kiven yläosasta keskeltä himmeni osa kiveä ja siitä tuli kuin sydän.. Vieläpä sellainen sydän jota aina itse piirrän kaikkialle. Se oli siis minun ainutlaatuinen sydänkiveni Jumalalta. :)

No.. Ei se Jumala vaan kivien kautta puhu, mutta ne on kivoja ylläreitä. Kolmen viikon odottelun jälkeen sain kun sainkin puhelun isältäni. Vaikka se ei ollut mitenkään erikoinen, niin hän ainakin odottaa vierailuani.

Kuinka paljon enemmän Jumala sitten Isänä? Hän haluaa olla lastensa kanssa joka hetki. Luin juuri tällä viikolla Raamatusta erään lempipaikkani- sen kuinka paljon enemmän arvokkaita (kuinka paljon enemmän Jumala pitää meistä huolta) me olemme Jumalalle kuin viisi varpusta (sparrow- en ole varma onko se varpunen). Jumala antoi sinä aamuna meiän koko rukoustiimille valtavaa iloa ja rakkautta.. Ei yhtään huolta. Ja sama on jatkunut.. Sisareni olivat ajatelleet minua tismalleen samaan aikaan ja kirjoittaneet minulle viestit tietämättä toisistaan, ystäväni laittoi minulle viestin jossa kaipasi minua, sain ystäviltäni ihanan lahjan.. Ja Jumala on vaan niin hyvä! Mä haluun niin enemmän! I love God!!

Lapland ja Japani

Viime talvena toivoin kovasti pääseväni Afrikan lämpöön näin syksyn kunniaksi, mutta Jumalalla olikin toisenlaiset ajatukset. Kuten aiemmin kirjottelin jo, niin olen siis menossa jälleen DTS:n henkilökuntaan Rovaniemelle ja sieltä vien tiimin Japaniin. Itse DTS oli helppo hyväksyä, mutta Japanin suhteen olen joutunut käymään kovia kipuiluja. Vaikka aina oonki sanonu muille kuinka nyt meen sinne ja ihan siistii on, niin todellisuudessa mulla on ollu pieni myrsky sismimmässä. On ollu vaikea tajuta miksi Jumala haluaa mut Japaniin kun mun näkyni ja unelmani on Afrikassa. Mutta nyt hiljalleen Jumala on opettanu mulle rakkaudestaan ja siitä kuinka sen tulisi kohdistua kaikkiin ihmisiin, ei vaan Afrikkalaisiin. :) Aasia ja Lähi-Itä on ollu mulle ehkä kaikista eniten sellanen hälläväliä- maanosa, että niiden asiat ei mua kiinnosta eikö kosketa. Mutta nyt uskon että Jumala haluaa mun nimenomaan menevän sinne rakastamaan niitä ihmisiä ja näkemään heidät yksilöinä, ei minään massana. Oon joutunu asian suhteen tekemään parannusta ja nyt mulla on iloinen mieli sinne menon suhteen.

Vaikka en itse koekkaan Aasiaa mun tulevaisuuden pitkä-aikais lähetyskenttänä, niin musta on ihan huippua että saan olla mukana nyt tätä ensimmäistä Suomesta Japaniin lähtevää DTS tiimiä. Suomesta kotoisin oleva Topi Kivimäki on perustanut YWAMin Japanissa ja on kymmenien vuosien ajan rukoillut että Suomesta tulisi sinne tiimejä, on siis jännittävää kun vihdoinkin rukouksiin vastataan ja mäkin saan olla mukana siinä. Tuntuu että vihollinen ei halua millään meidän menevän sinne ja onkin paljon kaikenlaista vastustusta ollut.. Myös mun perheen parissa. Kotoa lähteminen oli tällä kertaa vaikeeta, sillä iskän kanssa kaikki ei sujunu putkeen. Toivoisin niin että Jumala eheyttäis meidän perhettä. Mutta niin, kaikenlaista on ollu ja varmasti tulee, mutta se on vaan merkkinä siitä että Jumalalla on kaikki käsissään ja Hän tietää mitä tekee! :)

Nyt vaan siis oon innoissani ja ootan mitä kaikkee Jumalalla on varattuna meille ku ollaan Rovaniemellä ja sitte Japanissa. :) Oppilaat saapuivat tänään ja opetus alkaa huomenna.. :) Kuullostaa hyvälle- siispä menen nukkumaan jotta saisin kaiken irti huomisesta päivästä ja alkavasta viikosta!!