
Epätoivoisesti kosketin kiveä- ajattelin että se olisi lämmin vaikka olikin viileä syksynaamu. Kivi oli kylmä ja kuumat kyyneleet virtasit poskiani pitkin.. Miksi en saanut tuntea yhtään rakkautta? Mietin onko ystävälläni jokin yksinoikeus näihin sydänkiviin. Kyllä se tilanne rauhoittui ja muistan kun kävelin pois metsästä.. Sanoin Jumalalle että tiedän Hänen rakastavan minua ja olevan kanssani vaikken joka hetki sitä tuntisikaan.
Eilen illalla olin taas jälleen metsässä. Kävellessäni näin uuden sydämenmuotoisen kiven. Päivällä se näytti tavalliselta, mutta illan varjo sai aikaan sen että kiven yläosasta keskeltä himmeni osa kiveä ja siitä tuli kuin sydän.. Vieläpä sellainen sydän jota aina itse piirrän kaikkialle. Se oli siis minun ainutlaatuinen sydänkiveni Jumalalta. :)
No.. Ei se Jumala vaan kivien kautta puhu, mutta ne on kivoja ylläreitä. Kolmen viikon odottelun jälkeen sain kun sainkin puhelun isältäni. Vaikka se ei ollut mitenkään erikoinen, niin hän ainakin odottaa vierailuani.
Kuinka paljon enemmän Jumala sitten Isänä? Hän haluaa olla lastensa kanssa joka hetki. Luin juuri tällä viikolla Raamatusta erään lempipaikkani- sen kuinka paljon enemmän arvokkaita (kuinka paljon enemmän Jumala pitää meistä huolta) me olemme Jumalalle kuin viisi varpusta (sparrow- en ole varma onko se varpunen). Jumala antoi sinä aamuna meiän koko rukoustiimille valtavaa iloa ja rakkautta.. Ei yhtään huolta. Ja sama on jatkunut.. Sisareni olivat ajatelleet minua tismalleen samaan aikaan ja kirjoittaneet minulle viestit tietämättä toisistaan, ystäväni laittoi minulle viestin jossa kaipasi minua, sain ystäviltäni ihanan lahjan.. Ja Jumala on vaan niin hyvä! Mä haluun niin enemmän! I love God!!

2 kommenttia:
Ihana tinni :) tää rohkaisi mua!
Ihana tosiaan, kyyneleet silmissä. <3
Lähetä kommentti